Profeetta Jesajan "hiili" ja sen merkitys (opetuspuhe)
Ortodoksi.netista
Jesaja – suuri profeetta ja Kristuksen ennakoija
Profeetta Jesajaa pidetään yhtenä merkittävimmistä profeetoista, jopa "viidentenä evankelistana" hänen selkeiden ja lukuisten Kristusta koskevien ennustustensa vuoksi. Ylhäisestä jerusalemilaisesta perheestä noin 770 eKr. syntynyt Jesaja sai Jumalalta profeetallisen kutsun näyn kautta ja toimi viisikymmentä vuotta varoittaen kansaa, neuvoen hallitsijoita ja lohduttaen vanhurskaita. Hän ennusti myös rangaistuksia jumalattomille. Jesajan kirja onkin keskeisellä sijalla maailmankirjallisuudessa, ja häntä on kuvailtu yhdeksi maailman suurimmista puhujista.
Erityisesti Jesaja ennusti Kristuksen neitseellisen syntymän ja nimen Immanuel (Jes.7:14), julistaen siten Hänen jumaluuttaan. Hän kuvaili tulevaa lasta "suuren neuvon enkeliksi, ihmeelliseksi neuvonantajaksi, väkeväksi Jumalaksi, hallitsijaksi, rauhan ruhtinaaksi, tulevan ajan isäksi" (Jes.9:6), viitaten Kristuksen moniin ominaisuuksiin ja valtaan jo 800 vuotta ennen Hänen syntymäänsä. Jesaja ennusti myös Hyvän Paimenen hellää luonnetta (Jes.11:6-7; Joh.10:11) ja Kristuksen tulevaa kärsimystä ja kuolemaa ihmiskunnan syntien tähden (Jes.53:4-8; Jes.50:6).
Näky taivaallisella alttarilla ja Jumalansynnyttäjän esikuva
Jumalalta profeetallisen tehtävänsä saaneen Jesajan näky taivaallisella alttarilla on merkittävä. Hän näkee serafin ottavan alttarilta hehkuvan hiilen pihdeillä ja koskettavan sillä hänen suutaan, puhdistaen hänen syntinsä. Tämän jälkeen Jesaja vastaa Herran kutsuun lähteä kansan luo (Jes.6:6-9).
Tässä näyssä pihdit vertauskuvaavat Jumalansynnyttäjää ja hehkuva hiili Kristuksen jumaluuden tulta. Jumalansynnyttäjä on siis mystiset pihdit, jotka kohtuunsa siittivät jumaluuden hiilen, Jumalan Pojan ja Sanan. Tätä yhteyttä korostetaan Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen juhlan ylistysvirsissä ja vastaanottamisen juhlan troparissa, joissa Mariaa kutsutaan mystisiksi pihdeiksi, jotka synnyttivät valon ilman aamunkoittoa.
Hiili – Kristuksen Ruumis ja Veri ehtoollisessa
Hiili on myös Kristuksen Ruumis ja Veri, Pyhä Ehtoollinen, jolla on puhdistava ja pyhittävä vaikutus. Se polttaa jumalattomat ja pyhittää katuvat. Ehtoollisen esirukouksissa muistutetaan tämän jumalallisen veren pelättävästä voimasta ja Jumalan ruumiin jumaloivasta ja ravitsevasta luonteesta. Papiston ehtoollisen aikana lausuttavat sanat "Tämä on koskettanut huuliani ja poistanut minun rikkomukseni ja perusteellisesti puhdistanut minut synneistäni" korostavat tätä puhdistavaa vaikutusta. Pappi välittää uskollisille Kristuksen Ruumiin ja Veren, jumalallisen hiilen, syntien anteeksiantamiseksi ja iankaikkiseen elämään kutsulla "Jumalan pelolla, uskolla ja rakkaudella".
Apostoli Paavali kehottaa tutkimaan itsensä ennen ehtoolliselle osallistumista (1.Kor.11:28), sillä arvottomasti nautittu ehtoollinen voi tuoda tuomion (1.Kor.11:27-30). Pyhä Johannes Krysostomos varoittaa osallistumasta ehtoolliselle epäpuhtaalla omallatunnolla, sillä se voi johtaa tuomioon ja rangaistukseen. Hengellinen valmistautuminen, parannus ja Jumalan armon etsiminen ovat välttämättömiä lähestyttäessä tätä mystistä hiiltä.
Jumalansynnyttäjä jumaluuden valtaistuimena
Jesajan kirjoituksissa on myös muita ennustuksia, jotka viittaavat Jumalansynnyttäjään, kuten hänen kuvailunsa jumaluuden valtaistuimena (Jes.6:1; Jes.19:1). Herra istuu korkealla ja ylhäällä olevalla valtaistuimella sekä nopealla pilvellä, jotka molemmat kirkkoisät ovat nähneet esikuvina Jumalansynnyttäjästä, joka palveli jumalallisen inkarnaation mysteeriä. Kirkon hymnit ylistävät Mariaa valtaistuimena, joka on taivaita avaramman kohdun kantaja.
Pyhä Gregorios Palamas ja Pyhä Simeon Uusi Teologi vahvistavat tämän yhteyden Kristuksen oppin ja Kaikkeinpyhimmän Jumalansynnyttäjän välillä viitaten Jesajan ennustuksiin. He näkevät Marian välineenä Jumalan tiedon Sanan siittämisessä ja ihmissielujen uudistumisessa.
Moraalinen rappio kärsimyksen syynä ja toivo uudesta Siionista
Jesaja painottaa myös kansan kärsimyksen ja masennuksen syyksi moraalista rappiota ja Jumalan lain hylkäämistä (Jes.24:5-6). Ihminen on halunnut elää ilman Jumalaa, mikä on johtanut suruun. Jumala kuitenkin välittää ja kurittaa, mutta on aina läsnä vanhurskaiden toivona (Jes.24:16).
Kirjansa lopussa Jesaja puhuu Jumalan rakkaudesta ja oikeudenmukaisuudesta, joka luo uuden Siionin, Kirkon (Jes.60:1). Herran kirkkaus koittaa ja valaisee, tuoden voiton kuolemasta, kuten pääsiäisen hymni laulaa. Jumalattomuuden pimeys pakenee, ja pelastuksen valo tulee koko maailmaan. Pyhä Kirkko tulee Herran istutuksena kirkkaudessa, ja uskolliset saavat siellä turvan ja ilon (Jes.65:18).
(Teksti perustuu Manin metropoliitta Chrysostomos III:n kreikankielisen tekstistä tehtyyn lyhennettyyn käännökseen)