Kolumni: Ekumenia Suomessa 1

Tämä kirjoitus avaa Ortodoksi.netissä käytävää keskustelua ekumeenisesta kysymyksestä. Tässä kolumnissa tarkastellaan ortodoksisen kirkon ja katolisen kirkon välistä suhdetta Suomessa sekä sitä, millaista ekumeniaa kirkkojen välillä käytännössä eletään.

---

Ortodoksit ja katolilaiset Suomessa: läheisiä sukulaisia vai kohteliaita naapureita?

Ekumenia on sana, joka kuuluu kirkolliseen keskusteluun lähes itsestään selvästi. Sillä viitataan kirkkojen väliseen vuoropuheluun, yhteisiin kohtaamisiin ja pyrkimykseen ymmärtää toisia kristillisiä traditioita paremmin. Suomessa ekumenia on ollut pitkään osa kirkollista maisemaa, mutta sen todellinen luonne ei ole aina aivan yksinkertainen määritellä.

Yksi kiinnostava näkökulma tähän kysymykseen avautuu tarkastelemalla ortodoksisen kirkon ja katolisen kirkon välistä suhdetta Suomessa.

Yhteistä enemmän kuin joskus muistetaan

Katolinen kirkko on Suomessa pieni mutta nopeasti kasvava yhteisö. Monet sen jäsenistä ovat muuttaneet maahan muualta Euroopasta, Aasiasta tai Afrikasta. Katolinen kirkko onkin nykyisin yksi kansainvälisimmistä kristillisistä yhteisöistä Suomessa. Tästä syystä ortodoksien ja katolilaisten kohtaamiset ovat usein luontevia ja arkisia. Kirkot tunnistavat toisissaan paljon tuttua.

Ortodoksille katoliseen kirkkoon astuminen ei tunnu täysin vieraalta kokemukselta. Alttari on keskeinen, liturginen elämä rytmittää kirkon arkea ja sakramenteilla on tärkeä paikka kristityn elämässä. Moni ortodoksi huomaa helposti, että yhteistä perintöä on enemmän kuin joskus tulee ajatelleeksi.

Silti erot eivät ole pelkästään yksityiskohtia.

Rooman piispan kysymys

Keskeinen kysymys liittyy Rooman piispan asemaan. Ortodoksisessa kirkossa kirkon ykseys nähdään paikallisten kirkkojen yhteytenä, jossa piispat toimivat yhdessä ja kollegiaalisesti. Katolisessa kirkossa taas Rooman piispalla on erityinen universaali asema, joka vaikuttaa koko kirkon rakenteeseen. Tämä ei ole vain hallinnollinen järjestely, vaan liittyy syvälle siihen, miten kirkko ymmärtää oman olemuksensa.

Näistä kysymyksistä on keskusteltu kansainvälisessä teologisessa dialogissa jo vuosikymmenten ajan. Keskustelut ovat toisinaan edenneet yllättävän pitkälle. Samalla on käynyt ilmi, että monet historian aikana syntyneet kiistat ovat muotoutuneet tilanteissa, joissa kirkolliset ja poliittiset jännitteet sekoittuivat toisiinsa.

Suomalainen ekumenian paradoksi

Suomessa asetelma on kuitenkin hieman erilainen kuin monissa muissa maissa.

Katolinen kirkko on täällä niin pieni, ettei ortodoksien ja katolilaisten välinen suhde ole ollut samalla tavalla näkyvä osa kirkollista keskustelua kuin ortodoksien ja luterilaisten välinen vuorovaikutus. Ekumenia Suomessa onkin pitkälti muotoutunut juuri tämän historiallisen suhteen ympärille.

Tästä syntyy kiinnostava paradoksi. Teologisesti ortodoksien ja katolilaisten välillä on monessa asiassa enemmän yhteistä kuin ortodoksien ja luterilaisten välillä. Silti käytännön ekumenia Suomessa tapahtuu useimmiten luterilaisten kanssa.

Voisi kysyä, ohjaako suomalaista ekumeniaa enemmän historia ja yhteiskunnallinen todellisuus kuin kirkkojen välinen teologinen läheisyys.

Itäinen katolisuus – kysymys joka ei aina näy Suomessa

Keskustelua monimutkaistaa myös katolisuuden sisäinen monimuotoisuus. Katolisen kirkon yhteydessä elää nimittäin myös useita itäisiä katolisia kirkkoja. Niiden liturgia ja hengellinen elämä muistuttavat monin tavoin ortodoksista perinnettä. Ulkoisesti ero ortodoksiseen liturgiaan voi joskus olla varsin pieni.

Ortodoksisessa maailmassa nämä kirkot ovat kuitenkin usein herättäneet myös kriittisiä kysymyksiä. Niiden synty liittyy historiallisiin uniaateihin, jotka ovat jättäneet monin paikoin syviä jälkiä ortodoksien ja katolilaisten suhteisiin.

Suomessa tätä historiaa ei kuitenkaan ole koettu samalla tavalla kuin esimerkiksi Ukrainassa, Puolassa tai Lähi-idässä. Siksi itäisen katolisuuden kysymys ei välttämättä herätä täällä samanlaista jännitystä.

Kevyttä vai vakavaa?

Tämä tekee suomalaisesta tilanteesta hieman erikoisen. Ekumenia voi olla yllättävänkin mutkatonta, jopa kevyttä. Keskustelut ovat usein ystävällisiä ja hyväntahtoisia. Toisinaan voisi melkein ajatella, että vaikeimmat kysymykset jätetään kohteliaasti sivummalle.

Se ei välttämättä ole pelkästään huono asia.

Ekumenia ei tarkoita sitä, että kaikki erimielisyydet katoaisivat. Joskus se tarkoittaa sitä, että opitaan elämään niiden kanssa ja ymmärtämään niitä paremmin. Rehellinen keskustelu voi olla hedelmällisempää kuin nopea yksimielisyys.

Juuri tässä mielessä ortodoksien ja katolilaisten välinen suhde Suomessa on kiinnostava. Kirkot ovat pieniä, ihmiset tuntevat toisensa ja kohtaamiset ovat usein henkilökohtaisia.

Ehkä siksi suomalainen ortodoksis-katolinen ekumenia näyttää välillä kevyeltä keskustelulta.

Mutta joskus juuri kevyen keskustelun keskellä voidaan käsitellä kaikkein vakavimpia kysymyksiä.

Ortodoksi.net
31.3.2026