Kiistanalaisia kirkollisia kuvia 2
Ortodoksi.netista
Isä vanhuksena, Poika sylissä – kiistanalainen Kolminaisuuden kuva
Miksi julkaisemme tämän kuvan?
Ortodoksi.net käsitteli aiemmin kolmikasvoista Kolminaisuuden kuvaa, jossa kolme kasvoa yhdistyy yhdeksi pääksi. Nyt tarkastelemme toista teologisesti kiistanalaista esitystapaa: Isää vanhuksena, Poikaa hänen sylissään ja Pyhää Henkeä kyyhkysenä. Kuvien ongelmat eivät ole täysin samat, mutta kumpikin herättää tärkeän kysymyksen: milloin uskonnollinen kuva välittää kirkon uskoa ja milloin se voi johtaa harhaan?
Julkaisemme näitä kuvia tiedon ja ymmärryksen lisäämiseksi. Emme esittele niitä kanonisten Kolminaisuuden ikonien malleina emmekä suosittele niiden jäljentämistä rukouskäyttöön. Myös kiistanalaisten kuvien tunteminen auttaa ymmärtämään ortodoksisen ikoniperinteen perusteita ja arvioimaan museoissa, kirjoissa ja verkossa vastaan tulevia esityksiä.
Tämän kuvan kohdalla tarvitaan kuitenkin historiallinen täsmennys: kuvatyyppiä on käytetty ortodoksisissa kirkoissa ja siitä puhutaan taidehistoriassa ikonina. Sen teologinen hyväksyttävyys on silti kiistanalainen. Kirkollisessa käytössä ollut kuva ja ikoniperinteen periaatteiden mukainen kuva eivät aina ole sama asia.
Mitä teos esittää?
Teos kuuluu venäjäksi Otetšestvo-nimellä (Отечество) tunnettuun kuvatyyppiin, jonka nimi tarkoittaa tässä yhteydessä isyyttä. Se on yksi niin sanotun Uuden testamentin Kolminaisuuden esitysmuodoista.
Keskellä istuu suurikokoinen, harmaahiuksinen ja pitkäpartainen hahmo, joka tässä sommitelmassa esittää Isää Jumalaa. Hänen päätään ympäröi tähtimäinen sädekehä. Sylissä istuu nuorena kuvattu Kristus Emmanuel, ja hahmojen välissä, Kristuksen pään yläpuolella, näkyy Pyhää Henkeä merkitsevä kyyhkynen. Kokonaisuutta ympäröivät siivekkäät taivaalliset olennot.
Nimi ”Uuden testamentin Kolminaisuus” (Новозаветная Троица) on kuvatyypin nimitys. Se ei tarkoita, että Uudessa testamentissa kuvattaisiin tällainen näky Isästä vanhuksena ja Pojasta hänen sylissään.
Miksi esitystapa on ei-kanoninen?
Keskeinen ongelma on Isän Jumalan esittäminen ihmishahmoisena vanhuksena. Ortodoksisessa ikoniteologiassa Kristuksen kuvaaminen perustuu hänen todelliseen ihmiseksi tulemiseensa. Jumalan Poika tuli ihmiseksi, eli ihmisten keskellä ja oli nähtävissä. Isä ei ole tullut ihmiseksi, joten hänen kuvaamiselleen ihmiskasvoisena ei ole vastaavaa perustetta. Amerikan ortodoksisen kirkon opetussivu pitää Isän kuvaamista vanhuksena tai muussa ihmismuodossa virheellisenä.
Vanhuksen ja lapsen yhdistelmä voi lisäksi synnyttää mielikuvan siitä, että Isä olisi Poikaa vanhempi. Kolminaisuusopin mukaan Poika ei kuitenkaan ole Isän jälkeen syntynyt luotu olento. Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yhtä iankaikkisia. Jumalallinen isyys ja Pojan syntyminen Isästä eivät tarkoita samanlaista ajallista sukupolvien ketjua kuin ihmisperheessä.
Myös kyyhkysen käyttö vaatii selityksen. Pyhä Henki ei ole olemukseltaan lintu. Kyyhkysen hahmo liittyy evankeliumien kertomukseen Kristuksen kasteesta, eikä sitä tule ymmärtää Pyhän Hengen ulkonäöksi tai muotokuvaksi.
Ei-kanonisuus tarkoittaa tässä siis kuvan teologisen sisällön ongelmaa, ei pelkästään poikkeamista tietystä maalaustyylistä.
Entä Vanhaikäinen?
Vanhushahmoa on perusteltu Danielin kirjan näyllä Vanhaikäisestä. Tähän raamatulliseen näkyyn liittyvä tulkintaperinne on kuitenkin monivaiheinen, eikä nimitys yksin ratkaise kuvan hyväksyttävyyttä.
Ortodoksisessa perinteessä Vanhaikäinen on tulkittu myös Pojaksi, ikuiseksi Jumalan Sanaksi. Siksi on erotettava toisistaan Kristuksen kuvaaminen Vanhaikäisenä ja sellainen sommitelma, jossa vanhus esitetään Isänä ja hänen sylissään istuva hahmo Poikana. Jälkimmäisessä tapauksessa kysymys Isän kuvaamisesta jää edelleen ratkaisematta.
Kielto ja kirkollinen käytäntö
Moskovan kirkolliskokous kielsi vuonna 1667 Isän Jumalan kuvaamisen. Kieltoa perusteltiin sillä, ettei Isää ollut nähty lihallisessa hahmossa. Päätöstä ei kuitenkaan noudatettu johdonmukaisesti, ja tällaisia kuvia valmistettiin ja käytettiin myöhemminkin.
Tämä selittää, miksi teologisesti ongelmallisia Kolminaisuuden kuvia voi löytyä myös vanhoista ortodoksisista kirkoista. Niiden olemassaolo kertoo kirkollisen kuvakulttuurin historiasta, mutta ei itsessään ratkaise niiden kanonisuutta. Moskovan päätös oli paikallisen kirkolliskokouksen ratkaisu, ei ekumeenisen kirkolliskokouksen päätös.
Tästä teoksesta onkin täsmällistä puhua ortodoksisessa kuvakulttuurissa esiintyneenä, teologisesti kiistanalaisena ja ei-kanonisena Kolminaisuuden esityksenä. Sen historiallista yhteyttä ikonimaalaukseen ei tarvitse kiistää, mutta sitä ei myöskään tule esittää ongelmattomana ortodoksisen ikonin mallina.
Mitä kuva opettaa katsojalle?
Teos osoittaa, kuinka vaikeaa Jumalan kolmiyhteyttä on havainnollistaa ihmishahmojen avulla. Maalauksen arvokkuus, korkea ikä ja kirkollinen alkuperä eivät poista tarvetta tarkastella sen välittämää käsitystä Jumalasta.
Kuten aiemmin esittelemämme kolmikasvoinen kuva, myös tämä teos auttaa ymmärtämään ikoniperinteen rajoja. Ikoni ei ole vain taiteilijan yritys kuvitella näkymätöntä, vaan sen tehtävänä on todistaa siitä, miten Jumala on ilmoittanut itsensä. Siksi kuvan kauneuden rinnalla on aina kysyttävä, mitä se opettaa.
Ortodoksi.net
2026
Kuvatiedot: Isyys (Uuden testamentin Kolminaisuus), noin 1654. Munatempera puulle, 207 × 133 cm. Peräisin pyhän Johannes Krysostomoksen kirkosta Jaroslavlin Korovnikista. Säilytyspaikaksi ilmoitetaan Jaroslavlin historiallis-arkkitehtoninen ja taidemuseosuojelualue, Venäjä.
Lue myös: OSA 1 - Kolme kasvoa, yksi pää.