Kaikki Jumalan aikaan (opetuspuhe)

"Lihan pyrkimykset tuottavat kuoleman, Hengen pyrkimykset elämän ja rauhan." (Room.8:6)

Eräs tuntemani pappi sanoi kerran, että alttarissa ei ole syytä olla kellon kanssa: meidän on elettävä liturgista aikaa, joka perustuu Taivaan aikatauluihin.

Kun sen aika tulee, olemme kaikki syvästi vaikuttuneita maailman hengestä.

Tässä tekstissä tarkastellaan seuraavaa:

Kuinka usein odotammekaan välitöntä vastausta sähköpostiimme?

Kuinka usein tunnemmekaan itsemme vaivautuneiksi, jos meidän pitää seisoa kaupan jonossa viisi minuuttia - tai edes yhden minuutin - ostamassa jotain, jota haluamme, mutta jota emme todella tarvitse?

Kuinka kärsimättömiksi me tuemmekaan, kun emme voi saada selkeää ja nopeaa vastausta johonkin meitä kalvavaan kysymykseen, onpa se sitten henkilökohtainen, hengellinen tai joku muu kysymys?

Ja kuinka usein me turhaudummekaan, kun rukouksiimme ei "vastata" eli kun emme saa vastauksia, joita olemme Jumalalta pyytäneet - omalla aikajanallamme.

Kärsivällisyytemme tai sen puuttuminen on oiva mittari sille, missä määrin olemme hankkineet "pyhien sydäntä", taivaallista ajanottoa sydämiimme. Kun alamme hankkia tätä ajattelutapaa, löydämme monia asioita:

Aika rukoukselle on investointia ei uhri,

Säännöllinen kirkon jumalanpalvelusten kierto hidastaa meitä - hyvällä tavalla.

Kaikki kiirehtiminen (joka jo sellaisenaan jättää meidät tyhjyyteen) on paljon helpompi laittaa syrjään, jotta voimme löytää aikaa lukea Raamattua, kirkkoisien tai muita hengellisiä tekstejä.

Seuraavan kerran, kun läydät itsesi kiireen keskeltä, kysy itseltäsi: onko tällä hössötyksellä mitään väliä kuukauden päästä? Onko sillä väliä, kun kuolen ja seison Kristuksen edessä?

Jos vastaus on ei (ja oletettavasti se on niin), ehkä on aika palauttaa suhtautumisemme Jumalan aikatauluihin perustuvaan aikaan, vähän kerrallaan, sopeuttamalla oman aikamme kiireet ja painopisteet siihen.

Ja - tietysti - poistamalla (aikaa mittavat) kellot ikoninurkkauksestamme.

Isä Geffrey Korz