Kreikan ortodoksinen papisto ja sananvapaus

Haasteet perustuslaillisessa ja kanonisessa kehyksessä
---
Huom! Alkuperäisen kreikankielisen aihetta käsittelevän tekstin on kirjoittanut arkkimandriitta Athinagoras Soupourtzis joka toimii Ukrainan Volynin teologisen akatemian kirkon ja kanonisen oikeuden professorina ja Ateenan korkeamman kirkollisen akatemian lehtorina. Tämä referaatti on tehty Konstantinos Menyktasin englanninkielisestä käännöksestä.
---
Tämä referaatti käsittelee ortodoksisen papiston ilmaisunvapautta Kreikan ja Euroopan oikeudellisten kehysten puitteissa. Aihe vaatii monitieteistä lähestymistapaa, koska kirkon ainutlaatuinen asema "vallitsevana uskontona" Kreikan perustuslaissa yhdistettynä kanonisten sääntöjen noudattamisvelvoitteeseen synnyttää monimutkaisia perustuslaillisia ja ekklesiologisia kysymyksiä. Artikkelissa analysoidaan tämän oikeuden tulkintatrendejä, ottaen huomioon sekä oikeudelliset että teologiset ulottuvuudet.

Perustuslaki ja kirkollisen julkisen puheen rajoitukset

Kreikan perustuslain 5. artiklan mukaan ilmaisunvapaus on perusoikeus. Sen harjoittaminen on kuitenkin rajoitusten alaista, erityisesti vaikutusvaltaisille julkisuuden henkilöille, kuten papistolle. Professori Evangelos Venizelos väittää, että kirkon perustuslaillinen suoja ei anna sen jäsenille immuniteettia, vaan tunnustaa sen historiallisen ja sosiaalisen panoksen. Näin ollen papiston, joka on sekä valtion lain että kirkollisten säännösten alainen, on pidättäydyttävä lausunnoista, jotka voitaisiin tulkita uskonnollisen aseman väärinkäytöksi ei-kirkollisiin tarkoituksiin.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) oikeuskäytännön mukaan ilmaisunvapaus (10. artikla) ja uskonnonvapaus (9. artikla) ovat toisiaan täydentäviä oikeuksia, jotka on tasapainotettava. Kokkinakis vs. Kreikka -tapauksessa (nro 14307/88) tuomioistuin korosti, että uskonnollinen ilmaisuvapaus voi olla rajoitusten alaista, jos se loukkaa muiden oikeuksia. Professori Evangelos Venizelos korostaa, että Kreikan oikeuskäytännössä sovelletaan yleensä tiukempia arviointikriteerejä tapauksissa, joissa papisto osallistuu eettisiin keskusteluihin, erityisesti arkaluonteisilla aloilla, kuten bioetiikka ja perhelaki.

Kanoninen opetus: Bysanttilaisesta perinteestä moderniin sovellukseen

Peristerin metropoliitta Gregory Papathomas, kanonisen oikeuden professori, korostaa, että pyhien kanonien (esim. apostolien 12. kanoni, kuudennen ekumeenisen kirkolliskokouksen 64. kanoni) tulkinnan tarkoituksena ei ole tukahduttaa yksilöllistä ilmaisua, vaan turvata kirkollinen yhtenäisyys ja järjestys. Hänen mukaansa papiston julkinen lausunto, joka aiheuttaa "skandaalin" eli hengellisen eripuran, käynnistää automaattisesti kirkollisen kurinpitomenettelyn riippumatta sen oikeudellisesta pätevyydestä.

Messinian metropoliitta Chrysostomos laajensi keskustelua korostamalla, että ilmaisunvapautta kirkollisessa kehyksessä ei voida irrottaa sosiaalisesta vastuusta. Tyypillinen esimerkki oli COVID-19-pandemia, jonka aikana tiettyjen papiston ja valtion väliset ristiriidat kirkkojen sulkemisesta käsiteltiin hierarkiassa ensisijaisesti kansanterveyden, ei uskonnonvapauden loukkauksen näkökulmasta.

Ristikkäiset tulkinnat ja käytännön haasteet

Kreikan taloudellisen sopeutusohjelman aikana (2010-2018) papiston julkinen kritiikki säästöpolitiikkaa kohtaan, kuten pappien palkanalennukset, ei johtanut valtion puuttumiseen, mikä heijasti hallituksen haluttomuutta puuttua kirkon sisäisiin kurinpitokysymyksiin.

Sen sijaan Kreetan metropoliitta Irinaioksen tapaus (2022), jossa annettiin syytteitä vihan lietsomisesta seksuaalista suuntautumista koskevien huomautusten vuoksi, korosti jännitettä kanonisen auktoriteetin ja Euroopan vihapuhetta koskevien oikeudellisten standardien välillä.

Evangelos Venizelos kannattaa "arvojen dialogin" luomista valtion ja kirkon välille, vedoten "synthronon" -käsitteeseen. Tämän teorian mukaan kirkon autonomiaa kanonisissa asioissa on tasapainotettava ihmisoikeuksien tinkimättömällä suojelulla, sellaisena kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) sen tulkitsee.

Johtopäätökset

Papiston ilmaisunvapauden tarkastelu paljastaa monimutkaisen todellisuuden, jossa perustuslaki, Euroopan oikeuskäytäntö ja kanoniset määräykset sekä kohtaavat että ovat ristiriidassa. Vaikka Kreikan oikeuskäytäntö pyrkii välttämään suoraa osallistumista kirkollisiin asioihin, tämä ei vähennä tarvetta tarkistetulle oikeudelliselle lähestymistavalle, joka tunnustaa sekä EIT:n kehittyvän tulkinnan että kanonisen perinteen syvät historialliset juuret.

Tiedeyhteisöä kehotetaan osallistumaan tähän vuoropuheluun kehittämällä tutkimusehdotuksia ja varmistamalla akateeminen puolueettomuus.

---

Laajempi erittely

• Kirkon erityisasema: Kreikan perustuslain 3. artikla antaa ortodoksiselle kirkolle "vallitsevan uskonnon" aseman, mikä luo ainutlaatuisen oikeudellisen kehyksen. Tämä asema ei kuitenkaan anna kirkolle tai sen jäsenille rajoittamatonta vapautta, vaan asettaa heille erityisiä vastuita ja velvollisuuksia.
• Ilmaisunvapauden rajat: Ilmaisunvapaus ei ole ehdoton oikeus, vaan se on rajoitusten alainen, erityisesti kun se loukkaa muiden oikeuksia tai vaarantaa yleisen järjestyksen. Papiston kohdalla nämä rajoitukset ovat erityisen tärkeitä, koska heillä on merkittävä vaikutusvalta yhteiskunnassa.
• Kanonisen oikeuden rooli: Kanoninen oikeus eli kirkon sisäinen lainsäädäntö asettaa papistolle erityisiä velvollisuuksia ja rajoituksia, jotka voivat olla ristiriidassa valtion lain kanssa. Kanonisen oikeuden tulkinta on tärkeä osa papiston ilmaisunvapauden määrittelyä.
• Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vaikutus: EIT:n oikeuskäytännöllä on merkittävä vaikutus Kreikan oikeusjärjestelmään, mukaan lukien uskonnonvapautta ja ilmaisunvapautta koskevat kysymykset. EIT:n päätökset voivat johtaa muutoksiin kansallisessa lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä.
• "Synthronon" -periaate: "Synthronon" -periaate, joka tarkoittaa "yhteisvaltaisuutta", pyrkii löytämään tasapainon valtion ja kirkon välillä. Sen mukaan kirkon autonomiaa kanonisissa asioissa on kunnioitettava, mutta samalla on varmistettava, että ihmisoikeuksia suojellaan.
• Käytännön haasteet: Papiston ilmaisunvapauden toteuttaminen käytännössä on monimutkainen prosessi, joka vaatii jatkuvaa vuoropuhelua ja neuvottelua valtion ja kirkon välillä. Erityisen haastavaa on löytää tasapaino kanonisen oikeuden ja ihmisoikeuksien välillä.
• Akateemisen tutkimuksen merkitys: Akateeminen tutkimus voi auttaa selventämään papiston ilmaisunvapauden oikeudellisia ja teologisia ulottuvuuksia sekä edistämään rakentavaa vuoropuhelua eri osapuolten välillä.

---

Keskeiset teemat

• Uskonnonvapauden ja ilmaisunvapauden välinen jännite
• Kirkon erityisasema ja sen vaikutus papiston oikeuksiin
• Kanonisen oikeuden ja valtion lain välinen vuorovaikutus
• Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen rooli