Patriarkka Bartholomeoksen puhe Ukrainan diplomaattikunnalle ja paikalliselle ukrainalaiselle yhteisölle Istanbulissa Venäjän Ukrainaan miehityksen kolmantena vuosipäivänä 23.2.2025

Rakas Ukrainan pääkonsuli,
Teidän Ylhäisyytenne,
Arvoisat papit,
Arvoisat paikallisen ukrainalaisyhteisön jäsenet,
Rakkaat hengelliset lapset Herrassa,

Kolme vuotta on kulunut Venäjän federaation epäoikeudenmukaisesta ja tuhoisasta hyökkäyksestä Ukrainaan. Tänä aikana lukemattomia ihmishenkiä on menetetty, koteja tuhottu ja kokonaisia yhteisöjä siirretty. Perheet ovat edelleen erossa, kaupungit ovat raunioina ja miljoonat on pakotettu maanpakoon. Tämä sota on jättänyt syvät haavat – ei ainoastaan maahan, vaan myös kärsivien sydämiin.

Kun kokoonnumme rukoukseen tässä Pyhässä Temppelissä, tämän kaupungin ukrainankielisten uskovien hengellisessä kodissa, vahvistamme Konstantinopolin Äitikirkon horjumattoman solidaarisuuden Ukrainan kanssa. Olemme alusta alkaen tuominneet tämän aggression, tukeneet Ukrainan suvereniteettia ja puhuneet imperiallisia pyrkimyksiä vastaan, joilla ei ole sijaa nykymaailmassa. Kristuksen Pyhä Suuri Kirkko ei voi pysyä välinpitämättömänä, kun vääryys vallitsee.

Rukoilemme menehtyneiden puolesta, surevien, haavoittuneiden ja kotia kaipaavien siirtolaisten puolesta. Muistamme tämän päivän evankeliumin, joka muistuttaa meitä siitä, että palvelemme Kristusta palvelemalla kärsiviä, maanpakolaisia ja vangittuja. Jumala ei unohda pakolaisia, jotka ovat menettäneet kotinsa, perheitä, jotka on revitty hajalle, ja vankeudessa olevia. Kohotamme sydämemme kodeistaan vietyjen lasten ja sotavankien puolesta. Antakoon Herra lohdutuksen heidän läheisilleen, vahvistakoon heitä ja tuokoon heidät turvallisesti takaisin.

Ukraina on kestänyt valtavia vaikeuksia, mukaan lukien Holodomor, keinotekoinen nälänhätä, joka johti miljoonien kuolemaan. Näiden historiallisten maiden ihmiset ovat kärsineet vainosta ja järjestelmällisistä yrityksistä pyyhkiä pois heidän identiteettinsä. Kuitenkin jokaisen koettelemuksen läpi he ovat pysyneet vankkumattomina, säilyttäen uskonsa, kielensä ja kulttuurinsa. Tänään Ukraina taistelee jälleen kerran paitsi alueellisesta koskemattomuudestaan myös olemassaolostaan.

Mikään voima ei voi sammuttaa kansan henkeä, joka kieltäytyy murtumasta. Millään kansalla ei ole oikeutta pakottaa tahtoaan toiselle, eikä mikään valta voi pyyhkiä pois kansan historiaa. Ukrainan suvereniteetista ei neuvotella, eikä sitä voida neuvotella pois diplomatian varjolla.

Kun jatkamme Herran rukoilemista, että Hän ohjaisi johtajia löytämään rauhan, ymmärrämme, että todellista rauhaa ei voida sanella voimalla tai ulkoisilla oikuilla. Tämän prosessin on sisällettävä Ukraina tasavertaisena osallistujana, vahvistettava sen oikeus olemassaoloon ilman pelkoa ja tuotava parannusta taisteluiden runtelemaan maahan. Tunnustamme presidentti Zelenskyin väsymättömät ponnistelut Ukrainan suvereniteetin ja koskemattomuuden puolustamiseksi ja suojelemiseksi.

Kansainvälisen yhteisön ei pidä katsoa pois tai antaa valheellisten kertomusten ja disinformaation pettää itseään. Sen ei pidä sallia sorron jatkua tai hyväksyä kompromisseja, jotka heikentävät perusoikeuksia. Tulevaisuus on rakennettava kansainvälisen oikeuden, itsemääräämisoikeuden ja keskinäisen kunnioituksen vankalle perustalle – ei pakon eikä alistumisen varaan.

Tänään, ortodoksisen kirkon kalenterin mukaan, muistamme viimeistä tuomiota. Tämä päivä muistuttaa meitä siitä, että teoillamme on merkitystä – että olemme vastuussa siitä, miten vastaamme ahdinkoon, vääryyteen ja tyranniaan. Sota Ukrainassa ei ole pelkästään kansojen välinen konflikti; se on moraalinen testi Euroopalle ja koko maailmalle. Se vaatii valintaa totuuden ja petoksen, oikeudenmukaisuuden ja sorron välillä. Tänään tehdyt päätökset muokkaavat historiaa ja määrittävät, voittaako rehellisyys vai jatkuvatko julmuus ja viha.

Kun valmistaudumme Pyhään ja Suureen Paastoon, pohdinnan ja hengellisen uudistumisen aikaan, rukoilemme uudistunutta sitoutumista totuuteen, sovintoon ja rauhaan. Aivan kuten Kristuksen ylösnousemus seuraa Hänen kärsimystään, niin myös me uskomme, että Ukraina nousee jälleen, että sodan pimeys ei kestä ja että vanhurskauden valo loistaa uudelleen. Ekumeeninen patriarkaatti pysyy vankkumattomana sitoutumisessaan Ukrainaan ja sen hurskaaseen kansaan. Samalla kun toivomme nopeaa loppua konfliktille ja haavoittuneiden parantumista, jatkamme totuuden puhumista, oikeudenmukaisuuden puolustamista ja kärsivien rinnalla seisomista. Odotamme päivää, jolloin Ukraina ja kaikki kansat voivat elää rauhassa, turvassa ja vapaudessa.

Siunatkoon Herra Ukrainaa voimalla ja sitkeydellä. Lohduttakoon Hän surevia, parantakoon Hän kärsiviä ja tuokoon Hän vapauden vangeille. Ohjatkoon Hän koko ihmiskuntaa tulevaisuuteen, jossa hyve voittaa, totuutta kunnioitetaan ja harmonia toteutuu.

(käännös: Ortodoksinet)