Suuri lauantai (opetuspuhe)
Ortodoksi.netista
Johdanto
Suurena ja pyhänä lauantaina ortodoksinen kirkko muistelee Kristuksen hautaamista ja hänen laskeutumistaan tuonelaan. Se on päivä Herran ristinkuoleman ja hänen loistavan ylösnousemuksensa välillä. Suuren lauantain aamupalvelus toimitetaan perjantai-iltana, ja vaikka monet palveluksen osat ilmentävätkin surua Kristuksen kuoleman ja hautaamisen johdosta, itse palvelus on täynnä odottavaa valvetta.
Pyhän lauantain muisto
Suurena ja pyhänä lauantaina Kirkko pohtii Herran laskeutumisen mysteeriä tuonelaan, kuolleiden olinpaikkaan. Kuolema, meidän perimmäinen vihollisemme, on voitettu sisältäpäin. "Hän (Kristus) antoi itsensä lunnaiksi kuolemalle, jonka vankeina me olimme, synnin alaisina myytyinä. Laskeuduttuaan ristin kautta tuonelaan... hän vapautti kuoleman siteet" (Pyhän Basileioksen liturgia).
Suurena lauantaina meidän huomiomme keskittyy Kristuksen hautaan. Tämä ei ole tavallinen hauta. Se ei ole turmeluksen, rappeutumisen ja tappion paikka. Se on elämää antava, voiman, voiton ja vapautuksen lähde.
Suuri lauantai on päivä Jeesuksen kuoleman ja hänen ylösnousemuksensa välillä. Se on odottavan valveen päivä, jolloin suru muuttuu iloksi. Tämä päivä ilmentää täydellisimmällä mahdollisella tavalla xarmolipi-sanan merkitystä – iloista surua – joka on hallinnut suuren viikon juhlallisuuksia. Kirkon hymnografi on tunkeutunut syvälliseen mysteeriin ja auttaa meitä ymmärtämään sitä seuraavan runollisen vuoropuhelun kautta, jonka hän on luonut Jeesuksen ja hänen äitinsä välille:
”Älä itke minua Äitini, nähdessäsi haudassa Poikasi, jonka olet kohdussasi siemenettömästi kantanut, sillä minä nousen ylös ja tulen kunniaani ja ollen Jumala lakkaamatta ylennän kunniassa ne, jotka Sinua uskolla ja rakkaudella ylistävät.”
”Koska minä Sinut, oi iankaikkinen Poika, ihmeellisesti, tuntematta yliluonnollisista syistä synnytyskipuja, synnytin, niin minua autuaaksi ylistettiin, mutta nyt, kun näen Sinut, minun Jumalani, hengetönnä, kuolleena, niin murheen miekka kauheasti haavoittaa minua. Mutta nouse ylös, että minua taas ylistettäisiin!”
"Maa kätkee minut omasta tahdostani, mutta tuonelan vartijat, nähdessään minut puettuna koston veriseen vaatteeseen, vapisevat, sillä voitettuani viholliset ristillä, minä herään jälleen kuolleista Jumalana ja ylistän jälleen Sinua."
"Iloitkoon luomakunta, riemuitkoot kaikki maan asukkaat, sillä viholliseltamme helvetiltä on sotasaalis riistetty. Naiset, tulkaa kantaen hajuvoiteita minua vastaan! Minä lunastan Aadamin ja Eevan sekä koko ihmissuvun ja kolmantena päivänä nousen ylös." (Kanoni 9. oodi)
Suuri lauantai on ylitse muiden levon päivä. Kristus viettää sapatinlepoa haudassa. Hänen leponsa ei kuitenkaan ole toimettomuutta, vaan jumalallisen tahdon ja suunnitelman täyttymystä ihmiskunnan ja kosmoksen pelastamiseksi. Hän, joka on saattanut kaiken olemassaoloon, tekee kaiken uudeksi. Maailman uudelleenluominen on saatettu päätökseen kerta kaikkiaan. Inkarnaationsa, elämänsä ja kuolemansa kautta Kristus on täyttänyt kaiken itsellään. Hän on avannut kaikelle lihalle tien ylösnousemukseen kuolleista, sillä ei ollut mahdollista, että elämän tekijä joutuisi turmeluksen valtaan.
Pyhä apostoli Paavali kertoo meille:
"Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa" (2. Kor. 5:19). Siksi iankaikkinen elämä – todellinen ja itsestään syntyvä – tunkeutui tuonelan syvyyksiin. Kristus, joka on kaiken elämä, tuhosi kuoleman kuolemallaan. Siksi Kirkko laulaa riemukkaasti: "Nyt kaikki on valoa täynnä, taivas ja maa ja kaikki, mikä on maan alla" (Pääsiäiskirkon kanoni).
Kirkko tietää olevansa "paikka, iankaikkinen todellisuus, jossa Kristuksen läsnäolo voittaa Saatanan, helvetin ja itse kuoleman."
Suuren lauantain juhlallinen vietto auttaa meitä muistamaan ja juhlimaan sitä suurta totuutta, että "huolimatta historian päivittäisistä vaiheista ja ristiriidoista sekä helvetin pysyvästä läsnäolosta ihmisen sydämessä ja yhteiskunnassa," elämä on vapautettu! Kristus on murskannut kuoleman vallan.
Ei ole merkityksetöntä, että ylösnousemuksen ikoni meidän Kirkossamme on Kristuksen laskeutuminen tuonelaan, kuolleiden olinpaikkaan. Tämä ikoni kuvaa voittoisaa Kristusta, kirkkaudessa hallitsevaa, kuolemaa polkevaa ja Aatamin ja Eevan käsissään tarttuvaa, vetäen heidät helvetin syvyyksistä. Tämä ikoni ilmaisee elävästi ne totuudet, jotka seuraavat Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta saavutetusta kuoleman voitosta.
Suuren lauantain muistojuhlan ikoni
Magdalan Maria, Jumalansynnyttäjä Maria, rakastettu opetuslapsi Johannes ja Arimatian Joosef ovat usein kuvattu hautakuvaikoniin valmistamassa Kristuksen ruumista hautaan.
Ortodoksinen suuren lauantain vietto
Kun veisu "Eranan ton Tafon ai miroforoi mira lian proi elthousai" (Varhain aamulla mirhantuojat tulivat Sinun haudallesi ja voitelivat mirhalla Sinun hautasi) lauletaan, pappi pirskottaa hautakuvaa ruusuvedellä rantistirionia eli pirskotinta käyttäen. Tämä veisu toistetaan yleensä kolme tai useamman kerran. On tullut tavaksi pirskottaa myös kansaa.
Palveluksen päättyessä uskovaiset kulkevat saatossa hautakuvan ja usein koko Kristuksen hautaa esittävän rakennelman kanssa kirkon ympäri laulaen Kolmipyhää hymniä samalla tavalla kuin perinteisessä hautajaispalveluksessa.
On tapana, että papisto ja kansa pitävät kynttilöitä valitusvirsiä laulettaessa ja hautakuvan saatossa. Tämä käytäntö juontaa juurensa muinaisista kristillisistä hautausmenoista. Kynttilät sytytettiin symboloimaan Kristuksen voittoa kuolemasta ja ilmaisemaan myös Kirkon uskoa ylösnousemukseen.
Aamupalveluksen raamatunlukukappaleet ovat: Hesekiel 37:1-14; 1. Korinttolaiskirje 5:6-8; Galatalaiskirje 3:13-14; ja Matteus 27:62-66.
Pyhän ja suuren lauantain aamuna toimitettava liturgia on pyhän Basileios Suuren liturgia. Se alkaa ehtoopalveluksella. Sisääntulon jälkeen lauletaan tavalliseen tapaan iltahymni "Oi lempeä valo". Sitten luetaan Vanhan testamentin lukukappaleet. Ne kertovat Jumalan Pojan kuoleman kautta tapahtuvan ihmiskunnan pelastuksen merkittävimmistä tapahtumista ja ennustuksista. Ensimmäinen lukukappale on luomiskertomus Genesiksestä. Kuudes lukukappale on kertomus Israelin kansan Punaisenmeren ylityksestä ja Mooseksen voittolaulusta – faraosta, jonka kertosäe on: "Sillä ylenpalttisesti hän on kirkastettu". Viimeinen lukukappale kertoo kolmesta nuorukaisesta Babylonian tulenlieskoissa ja heidän ylistyslaulustaan, jonka toistuva kertosäe on: "Ylistäkää Herraa ja korottakaa häntä ylenpalttisesti iankaikkisiin aikoihin." Varhaisessa kirkossa katekumeenit kastettiin näiden lukukappaleiden aikana.
Seuraava epistola kertoo, kuinka Kristuksen kuoleman kautta mekin nousemme uuteen elämään. Epistolan jälkeen kuoro laulaa kuin kutsu nukkuvalle Kristukselle: "Nouse, Herra, tuomitse maa, sillä sinä saat perinnön kaikista kansoista..." Diakoni kantaa evankeliumikirjan ja lukee ensimmäisen ylösnousemusviestin pyhältä Matteukselta. Koska palveluksen ehtoopalvelusosa kuuluu seuraavaan päivään (pääsiäiseen), lauantain hautaushymnit sekoittuvat ylösnousemushymneihin, niin että tämä palvelus on jo täynnä tulevan pääsiäisen iloa.
Epistolan lukemisen jälkeen pappi noudattaa tapaa heittää laakerinlehtiä sanoen: "Nouse, Jumala, ja tuomitse maa, sillä sinä saat perinnöksesi kaikki pakanakansat." Tämän päivän kerubiveisu on: "Kaikki kuolevainen liha vaietkoon ja seisokoon pelossa ja vavistuksessa...", mietteliäs palvonnan ja ylistyksen hymni. Jumalallinen liturgia päättyy ehtoollishymniin: "Niin Herra heräsi kuin unesta, ja hän nousi pelastamaan meidät."
Suuren lauantain hymnejä
Ylösnousemuksen apolytikionit
Kunniallinen Joosef, otettuaan puun päältä Sinun puhtaimman Ruumiisi, käärittyään puhtaaseen liinavaatteeseen ja peitettyään tuoksuvilla yrteillä, pani sen uuteen hautaan.
Tultuasi alas kuolemaan, Sinä, kuolematon Elämä, kuoletit helvetin jumaluutesi kirkkaudella. Ja kun kuolleetkin manalasta ylös herätit, niin silloin kaikki taivaalliset voimat huusivat: Elämänantaja Kristus, meidän Jumalamme, kunnia olkoon Sinulle.
Mirhaa tuoville naisille ilmestyi haudan luona enkeli ja huusi: Mirhavoiteet sopivat kuolleille, mutta Kristus on turmelukselle vieras.
Prokimeni
Nouse, Jumala, joka tuomitset maan, sillä Sinä hallitset iankaikkisesti, ja Sinun laupeutesi on äärettömän suuri.
(englannin kielisten liturgisten tekstien käännökset eivä aina saata vastata tarkalleen suomenkielistä käytäntöä)
(Lähde: GOARCH)