Apodoosi

Teologiassa apodoosi (kreikasta ἀπόδοσις, apodosis, "palauttaminen", "loppuun saattaminen") tarkoittaa suuren kirkollisen juhlan jälkeistä viimeistä päivää, jolloin kyseisen juhlan liturginen teema ja jotkin sen erityispiirteet vielä toistuvat.

Toisin sanoen, apodoosi on ikään kuin juhlan "loppuhuipennus" tai "jäähyväiset", jolloin sen keskeiset teologiset ajatukset ja usein myös sen erityiset hymnit ja rukoukset vielä kerran korostuvat jumalanpalveluksissa. Apodoosin jälkeen kirkko siirtyy liturgisessa kalenterissaan eteenpäin.

Muutamia huomioita apodoosista:

• Liittyy suuriin juhliin: Apodoosi liittyy yleensä kirkkovuoden suuriin juhliin, kuten pääsiäiseen, Kristuksen taivaaseenastumiseen, helluntaihin, Kristuksen kirkastumiseen ja Jumalansynnyttäjän suuriin juhliin. Pienemmillä juhlilla ei yleensä ole apodoosia.
• Juhlanajan päättyminen: Apodoosi merkitsee kyseisen juhlanajan liturgisen päättymistä. Esimerkiksi pääsiäisen apodoosin jälkeen pääsiäisen aikainen liturginen kausi päättyy, ja siirrytään helluntaita kohti.
• Tiivistetty juhla: Apodoosin jumalanpalveluksissa pyritään vielä kerran tiivistämään juhlan keskeinen sanoma ja sen tuoma hengellinen riemu.
• Vaihteleva kesto: Juhlan suuruudesta riippuen apodoosin ajankohta voi vaihdella. Se voi olla heti juhlapäivää seuraavana päivänä tai useita päiviä myöhemmin. Esimerkiksi pääsiäisen apodoosi on 39. päivänä pääsiäisestä, juuri ennen Kristuksen taivaaseenastumista.
• Liturgiset erityispiirteet: Apodoosin jumalanpalveluksissa voidaan edelleen käyttää juhlan erityisiä hymnejä, lukukappaleita ja rukouksia, vaikka ne eivät olisikaan täysin samoja kuin itse juhlapäivänä.
  

Apodoosi on siis tärkeä osa ortodoksista ja monissa muissa perinteisissä kristillisissä kirkkokunnissa noudatettavaa liturgista rytmiä. Se auttaa uskovia syventymään suuren juhlan merkitykseen ja saamaan siitä kaiken hengellisen hyödyn ennen siirtymistä kirkkovuoden seuraavaan vaiheeseen.

Kts. Jälkijuhla