Pääsiäisajan keskijuhla 2
Ortodoksi.netista
Johdanto
Pyhän pääsiäisen juhlan jälkeistä neljättä keskiviikkoa muistetaan pääsiäisajan keskijuhlana. Tämä juhla merkitsee puoliväliä pääsiäisen ja helluntain juhlan välillä. Kuten alla selitetään, tämä juhla liittyy läheisesti halvaantuneen sunnuntaihin.
Juhlan taustaa
Vapahtajan parannettua ihmeellisesti halvaantuneen, juutalaiset, erityisesti fariseukset ja kirjanoppineet, täyttyivät kateudesta ja vainosivat Häntä ja pyrkivät tappamaan Hänet vedoten siihen, ettei Hän pitänyt sapattia, koska Hän teki ihmeitä sinä päivänä. Silloin Jeesus lähti Galileaan. Lehtimajanjuhlan puolivälissä Hän meni jälleen temppeliin ja opetti.
Juutalaiset ihmettelivät Hänen sanojensa viisautta ja sanoivat: "Kuinka tämä mies tuntee kirjoitukset, vaikka ei ole niitä opiskellut?" Mutta Kristus ensin nuhteli heidän epäuskoaan ja laittomuuttaan, sitten Hän todisti heille Lain avulla, että he pyrkivät tappamaan Hänet väärin perustein, muka Lain halveksijana, koska Hän oli parantanut halvaantuneen sapattina.
Siksi, koska Kristuksen lehtimajanjuhlan puolivälissä puhumat asiat liittyvät juuri päättyneeseen halvaantuneen sunnuntaihin, ja koska olemme jo saavuttaneet pääsiäisen ja helluntain välisen viidenkymmenen päivän puolivälin, kirkko on asettanut tämän nykyisen juhlan siteeksi näiden kahden suuren juhlan välille yhdistäen ne ikään kuin yhdeksi ja osalliseksi molempien armosta. Siksi tämänpäiväistä juhlaa kutsutaan pääsiäisajan keskijuhlaksi, ja evankeliumiteksti "Juhlan puolivälissä" – vaikka se viittaa lehtimajanjuhlaan – on käytössä.
On huomattava, että juutalaisilla oli kolme suurta juhlaa: pääsiäinen, helluntai ja lehtimajanjuhla. Pääsiäistä vietettiin nisankuun 15. päivänä, joka on juutalaisen kalenterin ensimmäinen kuukausi ja osuu suunnilleen meidän maaliskuullemme. Tämä juhla muisteli sitä päivää, jolloin heprealaisia käskettiin syömään karitsa illalla ja sivelemään talojensa oviaukot sen verellä. Sitten, paettuaan orjuutta ja kuolemaa egyptiläisten käsistä, he kulkivat Punaisenmeren halki päästäkseen Luvattuun maahan. Sitä kutsutaan myös "happamattoman leivän juhlaksi", koska he söivät happamatonta leipää seitsemän päivää.
Helluntaita vietettiin viisikymmentä päivää pääsiäisen jälkeen, ensinnäkin siksi, että heimon heprealaiset olivat saavuttaneet Siinainvuoren lähdettyään Egyptistä ja saivat siellä Lain Jumalalta; toiseksi sitä vietettiin muistelemaan heidän saapumistaan Luvattuun maahan, jossa he myös söivät leipää oltuaan neljäkymmentä vuotta erämaassa mannaa syöneinä. Siksi he uhrasivat tänä päivänä Jumalalle uutta vehnää sisältävän leipäuhrin.
Lopuksi he viettivät myös lehtimajanjuhlaa "seitsemännen kuukauden" 15. päivästä 22. päivään, mikä vastaa suunnilleen meidän syyskuutamme. Tänä aikana he asuvat oksista tehdyissä majoissa muistellakseen neljääkymmentä vuotta, jotka he viettivät erämaassa asuen lehtimajoissa eli teltoissa (2. Moos. 12:10-20; 3. Moos. 23).
Juhlan hymni
Virrelmästikiira
2. sävelmä
Juhlan ollessa puolivälissä, Jeesus nousi temppeliin ja opetti juutalaisia sanoen: Joka janoaa, tulkoon luokseni ja juokoon elämän vettä, niin hän ei enää koskaan janoa! Ikuisen elämän virta kumpuaa sen sisimmästä, joka uskoo minuun, ja hän saa elämän valkeuden! Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle nyt, aina ja iankaikkisesti. Aamen.
(Käännös)
(Lähde: GOARCH)