Nikean kirkolliskokouksen merkitys uskomme turvaamisessa
Ortodoksi.netista
Nikean ja Tukholman teologiset sillat
Kreikan kirkon ja Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) kansainvälisten asioiden toimikunnan (CCIA) yhdessä järjestämän "Elämä ja työ" -liikkeen satavuotisjuhlakonferenssin kolmas päivä alkoi 20. toukokuuta 2025 istunnolla nimeltä "Nikean ja Tukholman teologiset sillat".
Keskustelussa olivat mukana Pisidian metropoliitta Job ja professori Dimitra Koukoura Thessalonikin Aristoteles-yliopistosta, ja sitä johti Nea Ionian metropoliitta Gabriel. Kaikki puhujat korostivat Nikean ensimmäisen ekumeenisen kirkolliskokouksen (325 jKr.) keskeistä roolia ortodoksisen uskon turvaamisessa ja kirkon ykseyden edistämisessä.
Istunto korosti Nikean uskontunnustuksen jatkuvaa merkitystä ja painotti, että kirkon perinne ei ole staattinen, vaan jatkuva prosessi uskon totuuksien tulkitsemiseksi, syventämiseksi ja opettamiseksi. Nikean kirkolliskokouksen osalta paneeli – joka koostui ortodoksisista edustajista – painotti, että uskon tunnustus Pyhään Henkeen ja kolmiyhteiseen Jumalaan muotoiltiin selkeästi ja yksinkertaisesti, ja se ohjaa kristillistä teologiaa edelleenkin.
Professori Koukoura totesi, että "huolimatta nykypäivän jakautumisista, kaikkialla, missä on kristillisiä yhteisöjä, tunnustetaan edelleen Nikean-Konstantinopolin uskoa." Hän muistutti osallistujia siitä, että paikalliset ortodoksiset kirkot kokoontuivat Nikeaan taistelemaan harhaoppeja vastaan ja suojelemaan kirkon ykseyttä.
Liikuttavassa hetkessä Nea Ionian metropoliitta Gabriel esitteli metropoliitta Jobin huomauttaen heidän yhteisöjensä syvästä yhteydestä. "Hiippakuntani uskovaiset Nea Ioniassa ovat peräisin alueelta, jota metropoliitta Job nyt palvelee", hän sanoi tunnustaen historialliset ja hengelliset siteet, jotka yhdistävät heidän paimenlähetyksiään.
Kirkon perinne ja totuuden välittäminen
Professori Dimitra Koukoura Thessalonikin Aristoteles-yliopistosta korosti lisäksi, että "kirkko vastaanottaa totuudet, kokee ne, tulkitsee ne, selventää ne, kehittää niitä edelleen ja opettaa niitä. Näiden totuuksien summa muodostaa kirkon perinteen."
Professori Koukoura huomautti myös: "Harhaoppisten jatkuva ongelma ja pahennus on Jumalan ja ihmiskunnan liitto, luomattoman Jumalan ja luodun luomakunnan välinen suhde, mahdollisuus suoraan kommunikaatioon Jumalan ja luomakunnan kanssa hänen luomattomien energioidensa kautta."
Hän totesi: "Paikallisten kirkkojen edustajat kokoontuivat Nikeaan vuonna 325 keisari Konstantinin kutsusta, jotta kirkon ja valtakunnan ykseys säilyisi. Nikean uskontunnustus sisältää yksinkertaisessa sanamuodossa kristinuskon perusopit Isästä Jumalasta, Pojasta Jumalasta, Pojan inkarnaation mysteeristä, kärsimyksen, ylösnousemuksen, taivaallisen valtaistuimen mysteeristä Isän oikealla puolella ja lopullisesta tuomiosta. Uskon tunnustus täydennettiin uskolla Pyhään Henkeen, Pyhän Kolminaisuuden kolmanteen persoonaan, todella lakonisella muotoilulla: 'ja (minä uskon) Pyhään Henkeen'."
Ykseyden rikkoutuminen ja nykypäivän tunnustus
Professori Koukoura pohti edelleen: "Kirkon ykseys rikkoutui toisen vuosituhannen alussa Rooman ja Konstantinopolin (Uuden Rooman) välisessä suuressa skismassa. Tätä seurasi Rooman kiertyminen dynaamisesta luterilaisesta virrasta ja sen lukuisista sivujoista tähän päivään asti. Jaetulla kirkolla on monia syitä: poliittisia, sosiaalisia, kulttuurisia, teologisten tekstien kielellinen ymmärtäminen, tiheiden yhteyksien puute niiden välillä, filosofiset vaikutukset kolmiyhteisen Jumalan tulkintaan. Ennen kaikkea inhimilliset intohimot ja uskon väärinkäyttö maallisen vallan käyttämiseen ovat vahvistaneet jakautumista."
Hän korosti uskontunnustuksen kestävää merkitystä: "Siitä huolimatta, tänään, maan ääriin asti, kaikkialla, missä on kristillisiä kirkkoyhteisöjä, tunnustetaan Nikean-Konstantinopolin uskoa. Jumalanpalveluksen aikana on ihanaa kuulla seurakunnan lausuvan sen omalla kielellään juhlallisesti, veisaavan sen urkujen säestyksellä, laulavan sen perinteisillä rytmeillään tai jopa laulavan sen elävästi rock-musiikin säestyksellä!"
Kohti jakautuneiden kirkkojen kohtaamista
Puheessaan professori Koukoura totesi: "Toisen vuosituhannen viimeisen vuosisadan alussa ensimmäisen vuosituhannen Yksi ja Jakamaton Kirkko oli jakautunut useisiin, joilla oli enimmäkseen kylmät tai jopa vihamieliset suhteet toisiinsa. Ja varmasti huippuna oli ehtoollisyhteyden puute, joka sakramentaalisesti sinetöi kristittyjen ykseyden toistensa ja Kristuksen kanssa. Tämä traaginen kuva tuli näkyvämmäksi, kun lähetystyö Pohjoisesta Etelään voimistui, mikä aiheutti oikeutetun kysymyksen vastakäännynnäisiltä kristityiltä: koska tuotte meille saman evankeliumin, miksi olette erillään?"
Hän veti selvän yhtäläisyyden: "Nikeassa paikalliset kirkot, joita yhdisti yhteinen usko ja ehtoollisyhteys, taistelivat yhdessä kirkon ykseyden puolesta harhaoppisten hajottavia toimia vastaan. Tukholmassa se, mikä kutsui erillisten kirkkojen edustajat kirkkojen yhteyteen, oli yhteiskunnan hajoaminen sodasta, epäoikeudenmukaisuudesta, riistosta ja sorrosta."
Lopuksi hän sanoi: "Teologisen perinnön lisäksi Nikea jätti toisen yhtä tärkeän perinnön Elämä ja työ -liikkeen jatkajille, jotka ovat nyt Kirkkojen kansainvälisten asioiden toimikunnan (CCIA) jäseniä Kirkkojen maailmanneuvostossa. Se kehotti kaikkia myöhempiä ihmisoikeuksien, oikeudenmukaisuuden ja rauhan puolustajia syventymään nykyajan ongelmiin ja käyttämään yhteistä kommunikaatiokoodia yhteiskuntatieteiden kanssa. Heidän sanojensa ja ajatustensa tulisi kuitenkin olla peräisin rakastavasta rauhan Herrasta, meidän Herrastamme Jeesuksesta Kristuksesta, historian Herrasta, maailman alusta ja lopusta."
Metropoliitta Job: "Oppi ei erota – harhaoppi erottaa"
Puheensa aikana Pisidian metropoliitta Job tarjosi syvällisen pohdinnan Nikean ensimmäisen ekumeenisen kirkolliskokouksen teologisesta perinnöstä.
Hän korosti, että kirkolliskokouksen merkitystä ei voida pelkistää pelkästään sen Kristuksen jumaluutta koskevaan opilliseen julistukseen. "Nikeassa", hän sanoi, "hyväksyttiin, että Kristus ei ollut pelkästään ihminen – hänestä tuli ihminen muuttaakseen ihmiskunnan." Metropoliitan mukaan kristinusko ei ole vain tämän maailman uskonto, vaan sen Juhla, joka on muuttanut elämämme.
Hän jatkoi korostamalla, että kirkon sosiaalinen missio kumpuaa eri lähteestä ja tarkoituksesta kuin maalliset humanitaariset ponnistelut tai kansalaisjärjestöt. "Me rakennamme Jumalan ruumista – Kirkkoa", hän julisti. "Kaikki se palvelu, jota voimme tarjota, on muuttaa maailmaa, tuoda maailma Jumalan ruumiiseen, joka on Kirkko."
Metropoliitta Job esitti kritiikin tunnetulle Tukholman konferenssin 1925 iskulauseelle, jonka mukaan "opit erottavat". Hän totesi painokkaasti: "Henkilökohtaisesti olen eri mieltä Tukholman moton kanssa, jonka mukaan opit aiheuttavat jakautumista. Harhaoppi aiheuttaa jakautumista. Ja harhaoppi tarkoittaa yhden näkökulman valitsemista ja muiden unohtamista. Nikean kirkolliskokouksen pyrkimyksenä oli tarjota kokonaisvaltainen yhteenveto Kristuksen mysteeristä."
Hän totesi: "Nikean uskontunnustus ei ainoastaan julistanut Kristuksen jumaluutta vastakohtana Ariuksen harhaopille ja torjunut ajatusta, että Kristus olisi pelkästään viisas ihminen. Se vahvisti, että Jumalasta tuli ihminen muuttaakseen ihmiskunnan."
Inkarnaation syvempää merkitystä korostaen metropoliitta Job lisäsi: "Kristinusko on ihmisen muuttumisen juhlaa."
Hän pohti myös kirkon missiota maailmassa ja totesi, että "sosiaalinen palvelu ei rajoitu sosiaalisen työn tekoihin; se saa ainutlaatuisen inspiraationsa siitä, että me kuulumme Kristuksen ruumiiseen. Kirkko on Kristuksen mystinen ruumis, ja tällä totuudella on suoria seurauksia: kristittyjen ykseydelle, itse luomakunnalle – sille maailmalle, jossa Kristus syntyi ja eli, ihmisruumiille – koska kristinusko ei välitä vain sielusta, vaan myös ruumiista."
Metropoliitta Job huomautti, että "Nikean oppi korosti maailman, ihmiskunnan ja yhteiskunnan eskatologista näkökulmaa." Hän jatkoi: "Eskatologia muuttaa kristillistä moraalia, sillä kristillinen etiikka juontaa juurensa Jumalan olemuksesta."
Vetäen yhteyden Nikean ja Tukholman konferenssin 1925 välille hän sanoi: "Nikean oppi rakentaa siltoja Tukholmaan: olemme veljiä ja sisaria ei vain siksi, että meillä on yksi Isä, vaan siksi, että Jumalan armo tekee meistä Jumalan lapsia Kristuksessa."
Lopuksi hän vastasi suoraan Tukholman julistuksen historialliseen iskulauseeseen: "Vastakohtana Tukholman julistuksen iskulauseelle: 'Oppi erottaa, palvelu yhdistää' – meitä ei erota oppi, vaan harhaoppi."
Hän päätti korostamalla tulevan Kirkkojen maailmanneuvoston 6. uskon ja järjestyksen maailmankonferenssin (24.–28. lokakuuta 2025) teemaa: "Mihin nyt näkyvän ykseyden osalta?" – vahvistaen, että todellinen usko aloittaa ja ylläpitää todellista ykseyttä."
(Lähde: Orthodox Times)
Katso myös