Jumalansynnyttäjän elämä on selkein kuva maanpäällisestä elämästä
Ortodoksi.netista
Australian arkkipiispa Makarios:
Jumalansynnyttäjän elämä – kuva ihmiselämästä, joka johtaa iankaikkisuuteen
Juhla, joka ei ole surua vaan iloa
Elokuun puolivälissä ortodoksinen kirkko viettää Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen juhlaa. Päivä ei ole surun vaan ilon päivä. Neitsyt Marian kuolema ei ollut loppu, vaan alku uudelle elämälle: hänet otettiin kolme päivää kuolonuneen nukkumisensa jälkeen taivaalliseen elämään. Siksi kirkko ei murehdi, vaan iloitsee. Kuolema ei ollut Jumalansynnyttäjälle päätepiste, vaan siirtymä iankaikkiseen elämään.
Ensimmäinen ihmisistä taivasten valtakunnassa
Marian elämä sai ainutlaatuisen täyttymyksen. Hän, joka ilmestyksen hetkellä suostumuksellaan käynnisti koko pelastushistorian täyttymyksen, astui ensimmäisenä ihmisistä Jumalan valtakuntaan. Kirkko näkee hänessä sekä rakastavan Äidin, joka rukoilee lakkaamatta meidän puolestamme Kolminaisuuden Jumalan edessä, että kirkkaan tienviitan, joka ohjaa meitä kohti omaa päämääräämme: iankaikkista elämää.
Marian elämä esimerkkinä
Marian elämä on selkein esimerkki siitä, millainen maanpäällinen elämä johtaa iankaikkisuuteen. Nuoruudestaan lähtien hän oli kuuliainen Jumalan tahdolle. Hän ei etsinyt kunniaa eikä valtaa. Hän eli hiljaisuudessa, vaatimattomuudessa ja nöyryydessä, aina Poikansa rinnalla.
Myöskään Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeen Maria ei tavoitellut arvovaltaa tai johtajuutta, vaan eli hiljaista rukouksen ja odotuksen elämää. Kun enkeli ilmoitti hänelle, että hänen lähtönsä aika oli lähellä, hän otti sen vastaan rauhallisesti ja nöyrästi – ilman vastustusta ja ilman pelkoa. Hänen sydämensä oli kokonaan Jumalassa ja hänen katseensa kiinnittynyt iankaikkisuuteen.
Vastakkain maallinen ja taivaallinen elämä
Meidän aikamme korostaa usein aineellisia arvoja, menestystä ja nautintoja. Ne esitetään hyvän elämän mallina. Jumalansynnyttäjän elämä on näille arvoille selkeä vastakohta. Hän muistuttaa meitä siitä, että kaikki maallinen on katoavaista ja ohimenevää. Se, mikä sidotaan vain tähän maailmaan, häviää sen mukana. Mutta se, mikä liittyy Kristukseen, kestää ja johtaa taivaaseen.
Sanoma meille kaikille
Jumalansynnyttäjän elämä on siis sanoma toivosta. Se rohkaisee meitä pitämään katseemme Kristuksessa ja taivaallisessa päämäärässä. Hänen esirukouksiensa kautta voimme pysyä oikealla tiellä, ettemme eksyisi katoavaan vaan saavuttaisimme iankaikkisen elämän. Tämä on ortodoksisen uskon ydin: elämä maan päällä on valmistautumista siihen elämään, jossa “ei ole kipua, ei murhetta, ei huokailua, vaan loppumaton ilo ja elämä Kristuksessa.”
(Artikkeli perustuu arkkipiispa Makarioksen opetuspuheeseen)