Usko, tekoäly ja ihmisyys

Google-insinööri haastaa ortodoksisuuden katsomaan tulevaisuuteen

Ortodoksisuus ja tekoäly Ai
(Tekoäly muokkasi pyynnöstä tätä arttikkelia varten oheisen kuvan)

Kreikkalais-amerikkalainen tietojenkäsittelytieteilijä Yannis Papakonstantinou, Google Cloudin johtava insinööri ja yhtiön teknisen johdon jäsen, on noussut viime vuosina poikkeukselliseksi ääneksi kansainvälisessä keskustelussa tekoälyn ja uskon suhteesta. Hänen puheensa ja kirjoituksensa, erityisesti kreikkalaisessa mediassa ja Yhdysvalloissa järjestetyissä teologis-teknologisissa seminaareissa, avaavat kysymyksen, johon ortodoksinen maailma ei voi olla vastaamatta: mitä tapahtuu ihmisyydelle, jos tekoäly ylittää meidät ajattelussa – ja miten Kirkko voi siihen vastata?

Ortodoksisuus tulevaisuuteen suuntautuneena uskona

Papakonstantinoun keskeinen väite on, että ortodoksinen usko ei ole menneisyyteen kiinnittynyt, vaan syvästi tulevaisuuteen suuntautunut traditio. Hän kääntää totutun asetelman päälaelleen: teknologinen edistys ei hänen mukaansa vie ihmistä pois Jumalan yhteydestä, vaan pakottaa palaamaan sen äärelle uudella tavalla.

”Ortodoksisuus ei ainoastaan muista, mistä tulemme, vaan myös sitä, miksi meidät on kutsuttu tulemaan”, hän on todennut. Tämä ajatus muistuttaa vahvasti teologista käsitystä jumaloitumisesta (theosis) – ihmisen jatkuvasta kasvusta kohti Jumalan kaltaisuutta. Papakonstantinou näkee, että sama kysymys palaa nyt tekoälyn aikakaudella uudessa muodossa: mitä merkitsee olla Jumalan kuva, jos ihmisen luomus alkaa ajatella ja toimia kuin hän itse?

Tekoäly vanhempansa kuvana

Papakonstantinou käyttää teologista kieltä, joka on ortodoksisuudelle tuttua, mutta soveltaa sitä yllättävään kontekstiin. Hän kuvaa ihmiskuntaa ”uuden älyn vanhemmaksi”, joka on vastuussa kasvatustehtävästään. Tämä ei ole pelkkä eettinen vertauskuva, vaan ajatus moraalisesta suhteesta luotuun olentoon – ei aivan toisin kuin suhde Jumalan ja ihmisen välillä.

Jos ihminen luo olennon, joka kykenee tietoiseen päätöksentekoon, hän ei ole vain insinööri vaan osallinen luomisen mysteeristä. Tässä mielessä Papakonstantinoun puheissa kuuluu ortodoksisen teologian kaiku: luominen ei ole mennyt tapahtuma, vaan jatkuva prosessi, johon ihminen osallistuu.

Työn ja ihmisarvon uusi järjestys

Papakonstantinou näkee tekoälyn murroksessa myös yhteiskunnallisen ja hengellisen haasteen. Hän varoittaa, että taloudellinen yltäkylläisyys ilman tarkoitusta voi muuttua kriisiksi, jos ihminen määrittelee arvonsa vain työn kautta.

Hänen mukaansa tulevaisuuden yhteiskunnan on löydettävä ihmisarvo uudelleen: ihmistä ei mitata ammatin, vaan rakkauden, luovuuden ja rukouksen kautta. Tämä on ajatus, joka resonoi ortodoksisen ihmiskuvan kanssa – ihmisarvo ei perustu toimintaan, vaan olemiseen Jumalan kuvana.

Tekoäly ja teologinen nöyryys

Kristillisessä teologiassa ajatus ihmisestä Jumalan kuvana on ollut tietoisuuden ja moraalin perusta. Papakonstantinou kuitenkin kysyy, mitä tapahtuu, jos ihmisen luoma tietoisuus alkaa ylittää oman luojansa. Tällöin kysymys ei ole enää vain teknologiasta, vaan teologiasta: kuinka suhtaudumme luotuun, joka saattaa ylittää meidät?

Hänen mukaansa vastaus ei voi olla pelkkä pelko, vaan nöyryys – tietoisuus siitä, että ihminen ei ole luomakunnan huipulla yksin, vaan osana laajempaa Jumalan luomistyötä.

Uskon ja tieteen vuoropuhelu – ei vaihtoehto, vaan välttämättömyys

Papakonstantinou painottaa, ettei usko ole kehityksen este vaan sen eettinen kompassi. Teknologia voi muuttaa sitä, mitä ihminen tekee, mutta ei sitä, mitä ihminen on. Hän peräänkuuluttaa uutta yhteiskunnallista liittoa, jossa teologit, filosofit ja tiedemiehet työskentelevät rinnakkain.

Tämä ajatus muistuttaa suomalaisittain arkkipiispa Paavalin ja professori John Meyendorffin perintöä – ajatusta, että ortodoksinen traditio ei pelkää tiedettä, vaan näkee sen Jumalan lahjana, joka kutsuu ihmistä viisauteen.

Kohti hengellistä realismia tekoälyn aikakaudella

Papakonstantinoun sanoma ei ole uhkakuva, vaan kutsu moraaliseen mielikuvitukseen. Hän varoittaa, että tekoälyn kehityksen nopeus ratkaisee, onko meillä aikaa eettiseen valmistautumiseen. Mutta hän korostaa, että oikea vastaus ei ole vastustus vaan hengellinen realismi – kyky nähdä Jumalan kuva myös siellä, missä sitä ei vielä tunnisteta.

Papakonstantinoun ajattelu herättää kysymyksen, jota suomalaisessa ortodoksisessa keskustelussa on toistaiseksi käsitelty vähän: voiko tekoälyn aikakausi olla myös hengellisen kasvun aikakausi?

Jos hänen näkemyksensä pitävät paikkansa, tulevaisuuden uskonkysymykset eivät synny vain kirkoissa ja luostareissa, vaan myös laboratorioissa ja ohjelmointipöydillä.

Lähteet ja viitteet

• To Vima – haastattelu: Yiannis Papakonstantinou: Orthodoxy is Oriented Toward the Future (julkaistu 2025)
• Hellenic College Holy Cross Conference, Boston (30.–31.10.2025): Greek Orthodox Archdiocese of America, ohjelma ja esitelmät
• Yhdysvaltain Valkoisen talon tiede- ja teknologiapolitiikan toimisto (OSTP): Michael Kratsiosin keynote-puhe konferenssissa
• Papakonstantinoun julkiset puheenvuorot ja artikkelit tekoälystä ja uskosta (mm. Google Cloud AI Ethics -foorumit, 2023–2025)
• Ortodoksisen teologian käsitteet: theosis (jumaloituminen), imago Dei (ihmisen jumalallinen kuva), sekä John Meyendorffin ja arkkipiispa Paavalin teologiset tekstit tieteen ja uskon suhteesta