Ukrainan sota: vastoin evankeliumia ja ortodoksisuutta
Ortodoksi.netista
Ekumeeninen patriarkka Lourdesissa:
Ukrainan sota on pohjimmiltaan vastoin evankeliumia ja ortodoksisuutta
Ekumeeninen patriarkka Bartolomeos puhui marraskuun alöussa 2025 Ranskassa, Lourdesin pyhäkössä, Ranskan roomalaiskatolisen piispakokouksen yleiskokouksessa. Hän kehotti kristittyjä kohtaamaan aikamme hengelliset, yhteiskunnalliset ja ekologiset kriisit nöyryydellä, yhteistyöllä ja uudella sitoutumisella ykseyteen. Samalla hän käsitteli suorasanaisesti Ukrainan sotaa ja ortodoksisen kirkon tehtävää sen keskellä.
Jumalan ihmeet ja hengellinen vastuu
Patriarkka muistutti, että Lourdes on rukouksen ja toivon paikka, jossa Jumala tekee ihmeitä nöyrien ja kärsivien keskellä. Se, hän totesi, on kutsu kääntymykseen maailmassa, jota edelleen varjostavat materialismi, positivismi ja ateismi. Näiden aikamme hengellisten sairauksien keskellä kirkon tehtävä on palauttaa ihmiselle yhteys Jumalaan ja luomakuntaan.
Luomakunnan varjelu ja uskon sekä tieteen yhteistyö
Bartolomeos uudisti vuosikymmeniä jatkuneen vetoomuksensa ekologiseen katumukseen ja vastuullisuuteen. Hän liitti 1. syyskuuta vietettävän Luomakunnan rukouspäivän kristilliseen kutsuun parantaa “haavoittunut maailma”. Hän varoitti asettamasta uskontoa ja tiedettä vastakkain, sillä armo “läpäisee koko luomakunnan”, ja niin uskovat kuin tutkijatkin lukevat eri kielin “samaa kirjaa” – Jumalan viisautta, joka on kirjoitettu maailmaan.
Patriarkka tuomitsi pandemian ja ilmastokeskustelujen aikana esiintyneen hengellisen sokeuden ja salaliittouskonnot, kehottaen palaamaan askeettiseen maltillisuuteen, kärsivällisyyteen ja “luopumisen iloon” kulutuksen yltäkylläisyyden sijasta.
Katolisen ja ortodoksisen kirkon ystävyys ja ykseyden tie
Viitaten Vatikaanin toiseen kirkolliskokoukseen ja vuoden 1965 tapahtumaan, jossa kumottiin vuoden 1054 vastavuoroiset kirkonkiroukset, patriarkka kiitti niitä teologeja ja paimenia, jotka ovat edistäneet idän ja lännen välistä vuoropuhelua. Todellinen traditio, hän painotti, “ei ole konservatiivista vaan luovaa” – se tulkitsee muuttumatonta uskoa “tässä ja nyt”. Tie eteenpäin kulkee anteeksiannon, kärsivällisen keskustelun ja elävän rakkauden kautta.
Kansallismielisyyden harha ja selkeä sana Ukrainasta
Puheessaan patriarkka varoitti uskonnon politisoimisesta ja tuomitsi etnofyletismin – etnisen kansallisuuden pyhittämisen – “modernina harhaoppina”, jonka Konstantinopolin kirkolliskokous jo vuonna 1872 hylkäsi.
Hän käsitteli suoraan Ukrainan kysymystä:
“Me, käyttäen meille kanonisesti ja historiallisesti kuuluvaa etusijan oikeutta, myönsimme autokefalian Ukrainan ortodoksiselle kirkolle, varmistaen siten tuon maan uskoville mahdollisuuden elää kristillistä elämäänsä omantunnon, tunnustuksen ja ilmaisun vapaudessa.”
Patriarkka tuomitsi Venäjän hyökkäyksen jyrkästi:
“Hyökätessään Kiovaan Moskova on sepittänyt ‘uuden liiton valtaistuimen ja alttarin välillä’, joka on pohjimmiltaan vastoin evankeliumia ja ortodoksisuutta. Se vetää kerran hurskaan kansan jumalattomuuden syvyyksiin.”
Hän lisäsi:
“Ukrainan naisten ja lasten tragedia – heidän päivittäinen kärsimyksensä pommitusten ja ohjusten keskellä – on myös meidän tragediamme. Näemme moraalisen heräämisen merkkinä sen, että – kuten Ekumeeninen patriarkaatti – myös Ranskan valtio, kirkko ja yleinen mielipide tunnustavat, että tässä on kysymys Euroopan tulevaisuudesta, sen eheydestä, ei vain alueellisesta vaan myös moraalisesta.”
Uskontojen välinen vuoropuhelu ja toivo maailmalle
Viitaten Nostra aetate -asiakirjaan ja vuoden 2016 Kreetan Suureen ja Pyhään kirkolliskokoukseen, Bartolomeos korosti, että rehellinen uskontojen välinen vuoropuhelu on tie “keskinäiseen luottamukseen”, sovintoon ja “ylhäältä tulevaan rauhaan”, joka saavutetaan ei asein vaan rakkaudella “joka ei etsi omaansa”. Hän kehotti kristittyjä torjumaan eristäytymistä ja sytyttämään uudelleen apostolisen lähetystyön hengen vastauksena aikamme identiteettikriiseihin ja nihilismiin.
Toivo tulevassa sukupolvessa
Patriarkka puhui lopuksi nuorisosta – kirkon “elävästä nykyisyydestä” – jonka usko, voima ja palvelumieli todistavat, että evankeliumi kantaa edelleen hedelmää. Hän kehotti paimenia “rukoilemaan, kuuntelemaan ja ohjaamaan” nuoria, jotta heidän toivonsa voisi olla hengellisen uudistumisen ja ykseyden väline. Lourdesin sanoman hengessä hän toisti Jumalansynnyttäjän kutsun “katumukseen” ja rukoukseen, ja rukoili erottelukykyä, kärsivällisyyttä ja nöyryyttä, jotta kristityt olisivat todistajia ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Kristuksesta – “maailman elämän tähden”.
(Lähde: Orthodox Times)