Pyhien viattomien lasten ikoni
Ortodoksi.netista
Pyhien viattomien lasten ikoni
Raamatullinen tausta ja tapahtuman merkitys
Pyhien viattomien lasten ikoni perustuu Matteuksen evankeliumissa (Matt.2:16–18) kuvattuun traagiseen tapahtumaan, jossa kuningas Herodes käski surmata kaikki Betlehemin ja sen ympäristön alle kaksivuotiaat poikalapset. Herodes pelkäsi tietäjien ilmoittamaa uutista uudesta, Jumalan lupaamasta kuninkaasta, ja hänen päätöksensä johti viattomien lasten marttyyrikuolemaan.
Ikoni ei kuitenkaan ole historiallinen kuvaus. Se avaa tapahtuman hengellisen ja teologisen syvyyden: viattomien lasten kärsimys liittyy Kristuksen pelastustyön kokonaisuuteen ja paljastaa maailman vastustuksen Jumalan totuutta kohtaan. On myös syytä huomata, että kaikki Pyhiä viattomia lapsia esittävät ikonit eivät noudata tiukasti klassisinta bysanttilaista ikonografista kaavaa, vaan osa niistä edustaa vapaampaa ja symbolisempaa ilmaisua, jossa teologinen sanoma korostuu muodollisen perinteen rinnalla.
Ikonin keskus: lapset Kristuksen yhteydessä
Ikonin keskuksessa nähdään joukko pieniä lapsia, usein sädekehien ympäröiminä ja kasvoiltaan enkelimäisinä. Heidät kuvataan Kristuksen läheisyydessä – Kristus ottaa heidät syliinsä tai kantaa käsissään haavoja, jotka viittaavat Hänen omaan kärsimykseensä.
Tämä kuvallinen teologia ilmaisee, että Kristus samaistuu heidän kärsimykseensä ja ottaa sen omakseen. Ikoni laajentaa näkökulmaa myös kaikkiin historian viattomiin uhreihin: heidän kärsimyksensä ei ole unohdettu, vaan se on kätketty Kristuksen rakkauden ja lunastuksen salaisuuteen. Tässä mielessä ikoni ylittää ajan ja paikan rajat ja puhuu myös nykyhetken kärsimyksestä.
Pyhä perhe ja pelastushistorian jatkumo
Ikonissa esiintyvät usein myös Jumalansynnyttäjä Neitsyt Maria, Jeesus-lapsi ja pyhä Joosef. Pyhän perheen kuvaaminen ei ole ortodoksisen ikonografian kaikkein keskeisimpiä aiheita, vaan se on pikemminkin sivujuonne, joka on saanut vaikutteita eri paikallisista perinteistä ja myöhemmästä ikonografisesta kehityksestä. Tästä huolimatta Pyhää perhettä esittäviä ikoneja tehdään myös ortodoksisessa kontekstissa, Suomessakin, ja ne voivat avata pelastushistoriallista näkökulmaa erityisesti Kristuksen lapsuuden tapahtumiin.
Heidän läsnäolonsa ikonissa palauttaa katsojan Herodeksen vainon aikaan ja Pyhän perheen pakoon Egyptiin. Näin ikoni liittää viattomien lasten surman saumattomasti Kristuksen pelastushistorialliseen kulkuun: pimeyden voimat yrittävät tukahduttaa valon jo sen syntyessä, mutta Jumalan kaitselmus varjelee Pelastajan.
Profeetta Jeremia ja profetian täyttyminen
Monissa ikoneissa kuvataan myös profeetta Jeremia, jonka sanat nähdään ennustuksena tapahtuneesta. Jeremian kirjassa sanotaan:
”Ääni kuuluu Ramasta, itku ja katkerat valitukset: Raakel itkee lapsiaan eikä lohdutuksesta huoli, koska heitä ei enää ole.”
(Jer.31:15)
Jeremian läsnäolo ikonissa korostaa profetian täyttymistä ja Jumalan kaitselmuksen syvyyttä. Viattomien lasten kärsimys ei ole irrallinen tragedia, vaan osa pelastushistorian suurta kertomusta, jossa Jumala toimii myös kärsimyksen keskellä.
Marttyyriuden teologia
Ortodoksinen kirkko kunnioittaa Pyhiä viattomia lapsia marttyyreina, vaikka he eivät voineet tietoisesti tunnustaa uskoaan. Heidän verensä vuodatettiin Kristuksen tähden – heistä tuli ensimmäiset marttyyrit, jotka kärsivät siksi, että maailma ei tahtonut ottaa vastaan Jumalan Poikaa.
Heidän muistonsa kutsuu kristittyjä pohtimaan, miten totuuden kohtaaminen herättää maailmassa vastustusta, ja miten Jumalan rakkaus kuitenkin voittaa pimeyden.
Toivon ja lunastuksen näkökulma
Vaikka ikonin aihe on täynnä inhimillistä tuskaa, se ei jää epätoivoon. Kristuksen ja Pyhän perheen läsnäolo tuo näkyyn toivon: Kristuksen syntymä, elämä, kuolema ja ylösnousemus merkitsevät lopullista voittoa synnistä ja kuolemasta. Tämä valo heijastuu myös viattomien lasten kärsimykseen ja antaa sille lunastuksellisen merkityksen.
Ikoni hengellisenä ikkunana
Ortodoksisessa traditiossa ikonit eivät ole pelkkiä kuvia, vaan ikkunoita Jumalan valtakuntaan. Pyhien viattomien lasten ikoni kutsuu katsojaa rukoukseen ja hiljentymiseen. Se herättää kysymään, mitä viattomuus merkitsee, miten kärsimys koskettaa maailmaa ja miten Jumalan läsnäolo kantaa myös tragedian keskellä.
Ikonin kirjoitusten teologinen sanoma
Ikonin kirjoituksilla on oma syvä merkityksensä. Kristuksen sädekehän kirjaimet ilmaisevat Hänen jumalallisen olemuksensa: Hän on alku ja loppu, Alfa ja Omega, ja Hänen nimensä viittaa siihen Jumalan ilmoitukseen, jonka Mooses sai palavassa pensaassa (2.Moos.3:14).
Syyriankieliset tekstit Kristuksen ja Jumalansynnyttäjän vierellä tunnistavat Kristuksen Messiaaksi ja Marian Jumalansynnyttäjäksi. Profeetta Jeremian käärö puolestaan viittaa suoraan hänen profetiaansa lasten itkusta ja surusta.
Ikonin kutsu
Pyhien viattomien lasten ikoni välittää sanoman viattomuudesta, kärsimyksestä, marttyyriudesta ja Kristuksen rakkauden lunastavasta voimasta. Sen äärellä ihminen voi pohtia lasten haavoittuvuutta, vallanhimon ja väkivallan seurauksia sekä hyvän lopullista voittoa pahasta.
Ikoni kutsuu muistamaan ja kunnioittamaan Pyhiä viattomia lapsia – ja samalla kantamaan vastuuta yhteiskunnan kaikkein heikoimmista ja suojattomimmista.