Kateliina
Ortodoksi.netista
Kateliina – vainajan peittävä liina ortodoksisessa hautauksessa
Ortodoksisessa kirkossa vainajan valmistaminen hautaukseen tapahtuu rukouksen ja kunnioituksen hengessä. Ihmisen ruumis nähdään Pyhän Hengen temppelinä, joka on kasteessa pyhitetty Jumalalle. Siksi kuolleen ruumiiseen suhtaudutaan kirkossa arvokkaasti ja sen valmistamiseen liittyy useita perinteisiä tapoja ja esineitä.
Näistä yksi on kateliina, vainajan päälle asetettava liina, joka peittää ruumiin arkussa.
Kateliina – hautaliina vainajan päällä
Kateliina on pitkä kangas, joka asetetaan vainajan päälle arkussa. Useimmiten se lasketaan ruumiin päälle ennen arkun sulkemista.
Liina on tavallisesti vaalea tai valkoinen ja siihen on usein painettu tai kirjailtu kirkollisia symboleja. Siinä voi olla esimerkiksi risti, Kristuksen tai Jumalanäidin kuva tai rukoustekstejä. Joissakin liinoissa on myös niin sanottu pyhyyshymni, Trisagion (“Pyhä Jumala, Pyhä Väkevä, Pyhä Kuolematon, armahda meitä”).
Kateliinan käyttö liittyy varhaiseen kristilliseen hautausperinteeseen. Jo ensimmäisinä vuosisatoina kristittyjen ruumiit kiedottiin tai peitettiin liinoilla ennen hautaamista. Tämä muistuttaa Kristuksen hautaamisesta, kun hänen ruumiinsa käärittiin liinoihin ennen kuin se asetettiin hautaan.
Samalla kateliina muistuttaa myös kasteesta. Kasteessa ihminen puetaan uuteen elämään Kristuksessa. Hautauksessa kristitty saatetaan viimeiselle matkalleen tämän saman toivon saattelemana.
On kuitenkin tärkeää huomata, että kateliina ei ole ortodoksisessa kirkossa pakollinen. Vainaja voidaan pukea ja peittää myös muulla tavoin. Monin paikoin vainaja puetaan yksinkertaisesti juhla-asuun, ja arkussa ruumis voidaan peittää tavallisella liinalla tai jättää osittain näkyviin. Kateliina on siis ennen kaikkea perinteinen ja symbolinen tapa, ei kirkollinen velvoite.
Liinan nimet eri ortodoksisissa perinteissä
Suomessa käytetty nimitys kateliina on kansankielinen nimitys hautaliinalle eli arkkuliinalle.
Kreikankielisessä ortodoksisessa perinteessä hautaliinaa voidaan kutsua esimerkiksi nimillä σάβανον (savanon) tai σεντόνι (sentóni), jotka tarkoittavat hautaliinaa tai peittävää kangasta.
Venäläisessä traditiossa käytetään usein nimitystä погребальный покров (pogrebalnyj pokrov), joka tarkoittaa hautaamiseen liittyvää peiteliinaa.
Monissa kielissä käytetään myös yleisempää nimitystä, joka tarkoittaa yksinkertaisesti hautakäärinliinaa tai hautaliinaa.
Vaikka nimet vaihtelevat, perinteinen ajatus on sama: liina peittää vainajan ruumiin ja muistuttaa Kristuksen hautaamisesta sekä kristityn toivosta ylösnousemukseen.
Otsalle asetettava seppele
Ortodoksisessa hautauksessa vainajan otsalle asetetaan usein myös paperinen nauha tai seppele, johon on painettu rukousteksti.
Tätä kutsutaan monissa perinteissä voiton seppeleeksi tai kruunuksi. Slaavilaisessa traditiossa siitä käytetään nimitystä венчик (venchik).
Seppeleeseen on tavallisesti painettu Trisagion:
“Pyhä Jumala, Pyhä Väkevä, Pyhä Kuolematon, armahda meitä.”
Seppeleen merkitys on symbolinen. Se kuvaa kristityn elämän päättymistä kilvoituksen jälkeen. Kirkon opetuksessa kristityn elämä nähdään hengellisenä kilvoituksena, ja kuolema merkitsee tämän kilvoituksen päättymistä. Seppele muistuttaa siitä kruunusta, jonka Jumala antaa uskollisille palvelijoilleen.
Risti vainajan käsissä tai kaulassa
Vainajan käsiin asetetaan tavallisesti risti tai yksinkertainen ikoni.
Usein käytetään niin sanottua käsiristiä, joka on hieman suurempi risti, esimerkiksi puinen risti. Se asetetaan vainajan käsiin niin, että hän ikään kuin pitää sitä kädessään.
Risti voidaan myös laittaa vainajan kaulaan kaularistinä. Tällöin käytetään usein yksinkertaista ristiä. Monissa perinteissä suositellaan, että risti on vaatimaton eikä esimerkiksi hopeinen tai muuten arvokas.
Ristin merkitys on selvä: kristitty lähtee tästä elämästä ristin turvassa. Risti muistuttaa Kristuksen voitosta kuolemasta ja siitä, että kristityn toivo perustuu Kristuksen ylösnousemukseen.
Vainajan pukeminen
Ortodoksisessa perinteessä vainaja puetaan yleensä omaan juhla-asuunsa.
Mies puetaan usein pukuun ja hänelle voidaan laittaa myös kravatti. Nainen puetaan vastaavasti arvokkaaseen juhlapukuun. Tällä tavalla vainaja saatetaan viimeiselle matkalleen arvokkaasti ja kunnioittavasti.
Monet laittavat vainajalle myös silmälasit, jos hän on käyttänyt niitä eläessään. Tämä voi tuntua pieneltä yksityiskohdalta, mutta sekin liittyy ajatukseen siitä, että vainaja saatetaan haudan lepoon omana itsenään.
Taivasmatkan symboliikka
Ortodoksisen hautausperinteen esineet eivät ole pelkkiä tapoja tai koristeita. Jokaisella niistä on oma hengellinen merkityksensä.
Kateliina muistuttaa Kristuksen hautaamisesta ja kasteen puhtaudesta. Otsalle asetettava seppele kuvaa hengellistä voittoa ja elämän kilvoituksen päättymistä. Risti vainajan käsissä tai kaulassa kertoo siitä, että kristitty turvautuu Kristuksen ristille myös kuoleman hetkellä.
Vainajan pukeminen juhla-asuun puolestaan ilmaisee kunnioitusta ihmisen elämää kohtaan ja muistuttaa siitä, että kuolema ei ole loppu. Ortodoksisen kirkon opetuksessa kuolema on siirtyminen tästä elämästä Jumalan eteen.
Siksi vainaja saatetaan haudan lepoon rukouksen, kirkollisten symbolien ja ylösnousemuksen toivon saattelemana.