Kristus kutsuu ja kasvattaa
Ortodoksi.netista
Kristus kutsuu ja kasvattaa tehtävään
”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät.”
Kristuksen sanat opetuslapsilleen avaavat kristillisen kutsumuksen syvää salaisuutta. Ihminen voi etsiä Jumalaa, kaivata hengellistä elämää ja valmistautua palvelemaan kirkkoa, mutta kaiken lähtökohtana on lopulta Jumalan oma aloite. Kristus kutsuu ihmisen ja osoittaa hänelle tehtävän.
Tämä näkyy selvästi ensimmäisten apostolien elämässä. Galileanjärven rannalla Kristus kutsui Pietarin ja Andreaksen sekä Jaakobin ja Johanneksen seuraamaan itseään. He olivat tavallisia kalastajia, jotka elivät omasta työstään ja tunsivat järven, veneet ja verkot. Kristus näki heissä kuitenkin jotakin sellaista, mitä muut eivät ehkä nähneet – eikä heidän tuleva tehtävänsä ollut vielä heille itselleenkään selvä.
Kutsu ei perustu ihmisen ansioihin
Ensimmäiset opetuslapset eivät olleet täysin valmistautumattomia. Osa heistä oli kuunnellut Johannes Kastajan opetusta ja kuullut hänen todistavan tulevasta Messiaasta. Heidän sydämessään oli siis jo kaipaus ja valmius ottaa vastaan jotakin uutta.
Silti heidän kutsumisensa apostoleiksi ei perustunut heidän oppineisuuteensa, asemaansa tai erityisiin saavutuksiinsa. Heitä ei valittu siksi, että he olisivat olleet muita täydellisempiä. Kutsu oli Jumalan armon ja kaitselmuksen työtä.
Tähän liittyy salaisuus, jota ihminen ei pysty kokonaan selittämään. Miksi juuri Pietari ja Andreas, Jaakob ja Johannes? Mitä Kristus näki näissä kalastajissa kutsuessaan heitä? Evankeliumit eivät anna kaikkiin kysymyksiin vastausta. Ne kuitenkin osoittavat, ettei apostolien valinta perustunut heidän omaan erinomaisuuteensa vaan Jumalan tahtoon ja armoon.
Sama koskee kristityn kutsumusta myös nykyään. Kirkossa palveleminen ei ole ensisijaisesti oman kunnianhimon tai henkilökohtaisen pätevyyden toteuttamista. Kutsumukseen kuuluu nöyryys: ihminen ottaa saamansa lahjat vastaan Jumalalta ja käyttää niitä lähimmäisten hyväksi.
Kristus ei vain kutsunut – hän myös opetti
Apostolit eivät olleet kutsumisensa hetkellä valmiita tehtäväänsä. Kristus sanoi tekevänsä heistä ihmisten kalastajia. Sanat kertovat, että edessä oli pitkä kasvamisen ja valmistautumisen tie.
Opetuslapset seurasivat Kristusta, mutta eivät useinkaan ymmärtäneet hänen opetustaan. He saattoivat olla hitaita käsittämään, epävarmoja ja toisinaan keskenään kilpailunhaluisia. Heidän uskonsa horjui, ja ratkaisevalla hetkellä he saattoivat paeta.
Kristus ei kuitenkaan luopunut heistä. Hän opetti heitä kärsivällisesti, selitti heille kirjoituksia, nuhteli heidän kovasydämisyyttään ja oikaisi heidän väärinkäsityksiään. Hän pesi heidän jalkansa ja osoitti siten, että todellinen johtajuus on palvelemista. Ennen kärsimystään hän rohkaisi heitä, ja ylösnousemuksensa jälkeen hän vahvisti heidän uskonsa.
Apostolien valmistautuminen ei päättynyt edes tähän. He tarvitsivat vielä Pyhän Hengen voiman. Helluntaina he saivat rohkeuden ja viisauden lähteä julistamaan evankeliumia kaikkialle maailmaan. Tavallisista ja monin tavoin vajavaisista ihmisistä kasvoi kirkon apostoleja ja opettajia.
Kärsivällisyys kasvatustyössä
Kristuksen tapa opettaa apostolejaan on esimerkki kaikille, joiden tehtävänä on ohjata ja kasvattaa toisia ihmisiä. Tämä koskee vanhempia, kummeja, opettajia, papistoa, seurakuntien työntekijöitä ja kaikkia kirkon opetustyöhön osallistuvia.
Kasvattaminen ei ole vain tiedon välittämistä. Se vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja henkilökohtaista esimerkkiä. Kristus ei pelkästään puhunut palvelusta, rakkaudesta ja nöyryydestä, vaan osoitti ne omalla elämällään.
Myös nykyisessä seurakuntaelämässä kohtaamme ihmisiä, jotka kyselevät, epäilevät tai tarvitsevat paljon aikaa ymmärtääkseen kirkon opetusta. Joku lähestyy kirkkoa varovaisesti, toinen kamppailee uskonsa kanssa ja kolmas tarvitsee rinnalleen ihmisen, joka jaksaa kuunnella.
Kristuksen esimerkki muistuttaa, ettei ketään pidä hylätä siksi, että hänen kasvunsa näyttää hitaalta. Apostolitkaan eivät ymmärtäneet kaikkea heti. Kristus kuitenkin jatkoi heidän opettamistaan ja luotti siihen työhön, jonka Jumalan armo heissä tekisi.
Kirkon tehtävänä ei ole ainoastaan kutsua ihmisiä mukaan, vaan auttaa heitä kasvamaan Kristuksen yhteydessä. Kutsu ja kasvatus kuuluvat yhteen. Kristus kutsuu ihmisen sellaisena kuin tämä on, mutta hän ei jätä ihmistä ennalleen. Hän kasvattaa, puhdistaa ja vahvistaa tätä palveluksen tietä varten.
---
(Teksti perustuu Nean Ionian, Filadelfian, Iraklionin ja Chalkedonin metropoliittakunnan julkaisemaan kirjoitukseen. Alkuperäinen kirjoittaja: pappismunkki Augustinos Vlachos. Suomennos ja muokkaus suomalaiseen ortodoksiseen kontekstiin: Ortodoksi.net.)