Ero sivun ”Feodor, Valamon skeemapappismunkki” versioiden välillä
Kohteesta Ortodoksi.net
(Ak: Uusi sivu: Skeemapappismunkki '''Feodor''', siviilinimeltään '''Feodor Jakovlev''' (3.1.1873–4.12.1942) oli kotoisin Kostroman läänistä. Ennen skemaan vihkiytymistään hän munkke...) |
|||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
| − | Skeemapappismunkki '''Feodor''', siviilinimeltään '''Feodor Jakovlev''' (3.1.1873–4.12.1942) oli kotoisin Kostroman läänistä. Ennen [[skema]]an vihkiytymistään hän munkkeudessa oli munkkinimeltään Foti. Isä Feodor oli Valamon parhaita ikonitaiteilijoita, kuuluisan taidemaalarimunkki '''Alipin''' oppilas. Hän toimi myös kirkkokalustonhoitajana ja luostarin johtokunnan jäsenenä. | + | [[Kuva:Feodor_spm_ent_foti_lval_val_on.jpg|thumb|400 px|<center>Skeemapappismunkki Feodor, tässä vielä pappismunkki Foti, maalaa ikonia Laatokan Valamossa<br><small>(kuva © Valamon luostari / ON)</small></center>]]Skeemapappismunkki '''Feodor''', siviilinimeltään '''Feodor Jakovlev''' (3.1.1873–4.12.1942) oli kotoisin Kostroman läänistä. Ennen [[skema]]an vihkiytymistään hän munkkeudessa oli munkkinimeltään Foti. Isä Feodor oli Valamon parhaita ikonitaiteilijoita, kuuluisan taidemaalarimunkki '''Alipin''' oppilas. Hän toimi myös kirkkokalustonhoitajana ja luostarin johtokunnan jäsenenä. |
Hänestä on sanottu, että hän oli samanaikaisesti ankara ja lempeä, viisas ja yksinkertainen, uskalias ja nöyrä, ihmissielun liikkeiden herkkä tuntija, sielun parantaja. Hän oli myös voimallinen rukoilija, [[Jeesuksen rukous|Jeesuksen rukouksen]] harjoittaja. Isä Feodor ei vaatimattomuudessaan esittänyt omia opetuksiaan, vaan etsi niitä kirjoista. Rukouksen lahjan saattoi aistia, kun munkkina ollessaan hän (isä Foti) toimitti jumalanpalveluksia. Häntä luonnehdittiin sanoilla: hengen aristokraatti ja kauneuden ja taiteen herkkävaistoinen tuntija. Isä Feodor vietti maallisen elämänsä iloiten puhtaan lapsenomaisesti sen iloista, kantoi murheet kärsivällisesti ja nöyrästi, lohduttaen kärsiviä sieluja tarpeen mukaan. Vihittiin suureen [[skeema]]an vuonna 1942 neljä päivää ennen kuolemaa. ”Tunsin hänen syvän keskittyneen, hiljaisen ja hartaan rukousvoimansa, joka huomaamatta vaikutti minunkin sieluuni.” (AK 12/89) | Hänestä on sanottu, että hän oli samanaikaisesti ankara ja lempeä, viisas ja yksinkertainen, uskalias ja nöyrä, ihmissielun liikkeiden herkkä tuntija, sielun parantaja. Hän oli myös voimallinen rukoilija, [[Jeesuksen rukous|Jeesuksen rukouksen]] harjoittaja. Isä Feodor ei vaatimattomuudessaan esittänyt omia opetuksiaan, vaan etsi niitä kirjoista. Rukouksen lahjan saattoi aistia, kun munkkina ollessaan hän (isä Foti) toimitti jumalanpalveluksia. Häntä luonnehdittiin sanoilla: hengen aristokraatti ja kauneuden ja taiteen herkkävaistoinen tuntija. Isä Feodor vietti maallisen elämänsä iloiten puhtaan lapsenomaisesti sen iloista, kantoi murheet kärsivällisesti ja nöyrästi, lohduttaen kärsiviä sieluja tarpeen mukaan. Vihittiin suureen [[skeema]]an vuonna 1942 neljä päivää ennen kuolemaa. ”Tunsin hänen syvän keskittyneen, hiljaisen ja hartaan rukousvoimansa, joka huomaamatta vaikutti minunkin sieluuni.” (AK 12/89) | ||
[[Luokka:Valamo]] | [[Luokka:Valamo]] | ||
Nykyinen versio 10. tammikuuta 2022 kello 18.19
Hänestä on sanottu, että hän oli samanaikaisesti ankara ja lempeä, viisas ja yksinkertainen, uskalias ja nöyrä, ihmissielun liikkeiden herkkä tuntija, sielun parantaja. Hän oli myös voimallinen rukoilija, Jeesuksen rukouksen harjoittaja. Isä Feodor ei vaatimattomuudessaan esittänyt omia opetuksiaan, vaan etsi niitä kirjoista. Rukouksen lahjan saattoi aistia, kun munkkina ollessaan hän (isä Foti) toimitti jumalanpalveluksia. Häntä luonnehdittiin sanoilla: hengen aristokraatti ja kauneuden ja taiteen herkkävaistoinen tuntija. Isä Feodor vietti maallisen elämänsä iloiten puhtaan lapsenomaisesti sen iloista, kantoi murheet kärsivällisesti ja nöyrästi, lohduttaen kärsiviä sieluja tarpeen mukaan. Vihittiin suureen skeemaan vuonna 1942 neljä päivää ennen kuolemaa. ”Tunsin hänen syvän keskittyneen, hiljaisen ja hartaan rukousvoimansa, joka huomaamatta vaikutti minunkin sieluuni.” (AK 12/89)