Toiminnot

Helsingin ortodoksinen seurakunta

Ortodoksi.netista

Tulostettavaa versiota ei enää tueta ja siinä voi olla renderöintivirheitä. Päivitä selaimesi kirjanmerkit ja käytä selaimen tavallista tulostustoimintoa sen sijaan.
Helsingin ortodoksinen seurakunta
Liisankatu 29 A, 00170 Helsinki
Toiminta-alue Pääkaupunkiseutu, Hämeenlinnan alue, Lahden alue
Kirkkoherra Markku Salminen
Pääkirkko Uspenskin katedraali Helsingissä
Muut kirkkorakennukset useita eri puolilla seurakuntaa
Keskuspaikka Helsinki
Jäsenmäärä 18 999 (2007)
II pappi https://hos.fi/yhteystiedot/tyontekijoiden-yhteystiedot/
muut papit https://hos.fi/yhteystiedot/tyontekijoiden-yhteystiedot/
Kanttori https://hos.fi/yhteystiedot/tyontekijoiden-yhteystiedot/
Kotisivu http://www.hos.fi/
Facebook Helsingin ortodoksinen seurakunta]

(Lähde:Ortodoksinen kalenteri ja seurakunnan kotisivut)

Helsingin ortodoksinen seurakunta kasvoi kooltaan ja jäsenmäärältään, kun 1.1.2021 siihen liittyivät sekä Hämeenlinnan ortodoksinen seurakunta että Lahden ortodoksinen seurakunta. Alla olevat tiedot perustuvat vanhaan seurakuntajakoon ennen 1.1.2021.

Helsingin ortodoksinen seurakunta on jäsenmäärältään Suomen suurin ortodoksinen seurakunta. Alueellisesti seurakunta käsittää lähes koko entisen Uudenmaan läänin alueen. Toiminta on erityisen vilkasta pääkaupunkiseudulla, missä asuu valtaosa seurakunnan jäsenistä. Seurakunnalla on oma lehti, Ortodoksiviesti, jota jaetaan ilmaiseksi kaikille seurakunnan jäsenille. Lehti ilmestyy 10 kertaa vuodessa ja se on noin 13 000 kappaleen levikillään Suomen suurin ortodoksinen aikakauslehti.

Kirkot ja rukoushuoneet

Seurakunnan pääkirkko on Helsingin Katajanokalla sijaitseva, vuonna 1868 valmistunut Uspenskin katedraali joka on suurin Länsi-Euroopassa ja Skandinaviassa toimivista ortodoksisista kirkoista.

Helsingin Uspenskin katedraali
© Juha Sissonen
Tikkurilan kirkko tammikuussa 2010
© Hellevi Matihalti

Helsingin kaupungissa sijaitsevat myös seurakunnan vanhin, vuonna 1827 valmistunut Pyhän Kolminaisuuden kirkko, pappilatalon kotikirkko, hautausmaan kirkot ja Helenan vanhainkodin kirkko. Lisäksi kirkkoja tai toimintakeskuksia niissä olevine rukoushuoneineen on Espoossa, Järvenpäässä, Vantaalla, Porvoossa, Lopen Läyliäisissä, Hangossa, Vantaalla, Klaukkalassa, Lohjalla ja Kirkkonummella. Kts. tarkemmin netistä

Seurakunnan jäsenistö

Seurakunnan jäsenistöstä valtaosa on suomalaista tai karjalaista alkuperää olevia ja suomea äidinkielenään puhuvia. Venäläistä sukujuurta olevia jäsenistöstä on yli kymmenen prosenttia, tämä määrä on viime vuosina kasvanut Venäjältä tulleiden maahanmuuttajien myötä.

Perustamisvaiheessa 1800-luvun alkupuolella seurakunta oli lähes täysin venäjänkielinen, mutta erityisesti viime sotien jälkeen suomalaisten osuus on jyrkästi kasvanut. Suomen ja kirkkoslaavin ohella jumalanpalveluskieliä ovat ruotsi, kreikka ja englanti.

Pappilatalon kirjasto

Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirjasto lienee saanut alkunsa noin 1840-luvulla. Todellinen valtioneuvos Jakov Tsernysevin rahoituksen avulla Liisankadulle valmistui vuonna 1905 niinkutsuttu pappilatalo ja seurakunnan kirjasto on sijainnut kyseisessä kiinteistössä vuodesta 1905 alkaen. Kirjaston toiminnan tiedetään säilyneen aktiivisena myös 1917 jälkeisissä muuttuneissa olosuhteissa.

Suomen itsenäistymisen jälkeen venäläisten varuskuntakirjastojen ja osin myös siviilikirjastojen toiminta lakkautettiin. Osa kirjoista siirtyi yliopiston kirjastoon, osa Venäläisen Kauppiasyhdistyksen ylläpitämään kirjastoon. Moni varsin arvokkaista kirjakokoelmista tuhoutui kuitenkin itsenäisyyden alkuaikoina vieraaseen kulttuuriin kohdistuneen vihan seurauksena. Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirjastossa on kuitenkin säilynyt näihin päiviin saakka murto-osa erityisen arvokasta ortodoksista kulttuuriperintöä, joka on juurtunut kiinteäksi osaksi koko Suomen kulttuurihistoriaa.

Lähde

Katso myös

Ihmeitätekevä Kozelštšanin Jumalansynnyttäjän ikoni palasi ristisaatossa Helsingin ortodoksisen seurakunnan pääkirkkoon Uspenskin katedraaliin 13.8.2011. Ristisaatto katedraalin yläpihalla.
Foto © Soili Mustapää 2011