Ero sivun ”Kehotukset” versioiden välillä

Versio 14. joulukuuta 2008 kello 13.31

Kehotukset on osa rtodoksisen liturgian eukaristiaa.

Uskontunnustuksen jälkeen pappi kehottaa seurakuntaa hartaudella ottamaan osaa tulevaan palvelukseen. Pappi sanoo:

Seisokaamme hyvi, seisokaamme pelvossa, ottakaamme vaari, rauhassa uhratkaamme pyhää uhria.

Vastaukseksi kirkossa oleva seurakunta laulaa:

Rauhan laupeutta, kiitosuhria.

Vastaus merkitsee, että seurakunta on valmistautunut kantamaan pyhän uhrinsa. Tämä uhri on oleva laupeus ja rauha kaikkia kohtaan ja toisaalta kiitollisuus Jumalaa kohtaan.

Tämän jälkeen pappi kääntuu kirkkokansan puoleen ja siunaa sen apostolisella siunauksella:

Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan Isän rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne. (2.Kor.13:13)

Tällä osoitetaan sakramentin toimittamiseen tarvittavan kaikkien kolmiyhteisen Jumalan persoonien läsnäolo. Kirkkokansa vastaa:

Myös sinun henkesi kanssa.

Pappi edustaa seurakunnan valtuuttamaa kanssapalvelijaa, edessäseisojaa ja siksi seurakunta toivottaa hänelle samoja armolahjoja, jotka pappi valtuutettuna muille seurakuntalaisille kauttansa välittää. Tämän jälkeen pappi kääntyy itään päin ja sanoo seuraavan kehotuksen:

Ylentäkäämme sydämemme.

Toisin sanoen nyt on viimeistään aika luopua kaikasta maallisen elämän ajattelusta ja keskittyö koko mieleltään kiitosuhrin ajattelemiseen. Siksi seurakunta vastaa kehotukseen:

Ylennämme Herran puoleen.

Ja pappi jatkaa kehotuksella:

Kiittäkäämme Herraa.

Johon seurakunta vastaa:

Kohtuullista ja oikeata on kumartaa Isää ja Poikaa ja Pyhää Henkeä, yksiolennollista ja jakaantumatonta Kolminaisuutta.

Tästä eukaristia jatkuu prefatio-osaan.