Ero sivun ”Miksi 40 päivää? (opetuspuhe)” versioiden välillä

Nykyinen versio 28. tammikuuta 2024 kello 10.48

Numero 40 liittyy niihin joihinkin harvoihin merkittäviin numeroihin (3, 7, 9), jotka ovat tulleet tunnetuksi kaikkialla maailmassa muinaisesta antiikista lähtien, jopa ajalta ennen kristinuskoa. Numero 40 oli Jumalan itsensä osoittama ja määrämä ja se annettiin ylhäältä eräänlaisena määrättynä askeettisten tekojen täyttymyksen mittana ja jopa esi-isien, profeettojen elämän täyttymyksen mittana. Aina ”maailman alusta lähtien” parannuksen ja synnien korjaamisen aika oli yleensä määrätty 40 päiväksi, ja joskus tosin jopa vuodeksi (1.Moos.7:4; Apt.7:23, 2.Moos.34:28, 1.Kun.19:8, Hes.4:6).

Kristillisen historian aikana numero 40 on pyhitetty ja vahvistettu uudelleen vieläkin suuremmilla ja pyhemmillä esimerkeillä:

• Kristus itse, täyttäen lain, tuotiin temppeliin neljänkymmenen päivän kuluttua.
• Valmistautuessaan julistamaan evankeliumin hyviä uutisia maailmalle Kristus lähti erämaahan ja paastosi siellä neljäkymmentä päivää.
• Ylösnousemisensa jälkeen Kristus oli maan päällä neljäkymmentä päivää ennen taivaaseen astumistaan.

Tämän suuren esimerkin mukaan Pyhä Kirkko siunasi alusta alkaen numeroa 40 erittäin merkittävänä numerona. On erilaisia toimituksia: esimerkiksi kirkottaminen 40. päivää syntymän jälkeen, panihida 40. päivää kuoleman jälkeen. Oli 40 päivää parannukseen ja lopulta syntyi suuri ja pyhä 40-päiväinen paasto.

Toisaalta pyhä neljäkymmetä päivää on itse asiassa 36 päivää (kun poistamme sunnuntait, joita ei tiukasti ottaen voida luokitella katumus- ja paastopäiväksi). Se on karkean laskettuna koko vuoden kymmenesosa. Siksi pyhä neljäkymmetä päivää ei ole muiden Vanhan testamentin ajanjaksojen, vanhan toora-kymmenyksen, kaltainen. Joka vuosi on määrätyt kymmenykset, ja siten jopa koko elämämme on kymmenys, jossa vapautamme itsemme tältä ajalta jokapäiväisistä huvituksista ja omistaudumme pääasiassa palvelemaan Jumalaa.

Kunnioitettu Abba Dorotheus opettaa:

"Laissa on kirjoitettu, että Jumala on käskenyt Israelin poikia antamaan kymmenyksen kaikesta, mitä heillä on joka vuosi, ja että he ovat saaneet siunauksen kaikissa asioissa. Tietäen tämän ovat pyhät apostolit säätäneet ja näin antaneet meille avuksi ja sielumme siunaukseksi jotain vieläkin suurempaa ja korkeampaa, että erotamme kymmenyksen elämämme päivistä ja pyhitämme sen Jumalalle. Että saamme myös näin siunauksen kaikissa asioissamme ja puhdistamme joka vuosi syntimme, jotka olemme tehneet koko vuoden aikana. Niinpä he ovat pyhittäneet nämä seitsemän viikkoa, pyhän neljänkymmenen päivän paaston, meille vuoden 365 päivästä. He ovat siis asettaneet nämä seitsemän viikkoa; mutta ajan myötä isät päättivät viisaasti lisätä niihin vielä yhden viikon.

Ensinnäkin he halusivat päästä paremmin askeetiseen kilvoitukseen, johon he olivat jo tottuneet näiden viikkojen aikana ja ikään kuin valmistautuneet tähän. Toiseksi kunnioittaakseen pyhän neljänkymmenen päivän paastoa, jonka meidän Herramme Jeesus Kristus paastosi. Sillä, kun poistamme lauantait ja sunnuntait näistä kahdeksasta viikosta, meillä on neljäkymmentä päivää, ja Suuren lauantain paastoa pidetään erillisenä, koska se on pyhin ja ainutlaatuinen paasto kaikista vuoden lauantaista. Ja seitsemän viikkoa ilman lauantaita ja sunnuntaita tekee 35 päivää. Sitten sovittaen Suuren ja pyhän lauantain paaston ja Kirkkaan ja valoisan yön puolikkaan, meillä on 36,5 päivää, joka tekee tarkasti kymmenyksen 365 päivästä.”

27.1.2024
(lähde: Orthodox Christianity then and now / SB)