Ero sivun ”Nunna Johanna” versioiden välillä
Kohteesta Ortodoksi.net
(Ak: Uusi sivu: Lintulan luostarin nunna '''Johanna''' ('''Vera Agafonova'''), s.27.8.1877 Viipurissa, k. 24.9.1953 Luntulan luostarissa Heinäveden Palokissa. KESKEN (''Aamun Koitto nr. 23/1953...) |
|||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
| − | Lintulan luostarin nunna '''Johanna''' ('''Vera Agafonova'''), s.27.8.1877 Viipurissa, k. 24.9.1953 Luntulan luostarissa Heinäveden Palokissa. | + | [[Kuva:Sisaristo_johanna_1962_riisa_on.jpg|thumb|400 px|center|<center>Lintulan sisaria 1960-luvulta: vasemmalta tuntematon, igumenia Arsenia, nunna Johanna, nunna Apollinaria, takana vasemmalla tuntematon, nunna Mikaela(?), nunna Sinklikitia, tuntemanon, nunna Eugenia, noviisi Sylvi ja tuntematon.<br><small>Kuva © RIISA Suomen ortodoksinen kirkkomuseo</small></center>]]Lintulan luostarin nunna '''Johanna''' ('''Vera Agafonova'''), s.27.8.1877 Viipurissa, k. 24.9.1953 Luntulan luostarissa Heinäveden Palokissa. |
KESKEN | KESKEN | ||
Versio 14. lokakuuta 2021 kello 10.16
KESKEN
(Aamun Koitto nr. 23/1953)
Ole iäti muistettu nunna Johanna
24.9.1953 kuoli Palokissa Lintulan luostarin kanslianhoitaja, nunna Johanna muutaman päivän sairauden jälkeen. Nunna Johanna, siviilinimeltään Vera Agafonova, oli syntynyt Viipurissa porvarillisessa perheessä 27.8.1877, ollen siis kuollessaan yli 76-vuotias. Suoritettuaan Viipurin venäläisen tyttölukion oppimäärän hän siirtyi opettaja-alalle, toimien aluksi Annanitehtaalla ja myöhemmin Sortavalassa. Lintulan luostariin hän saapui 11.1.1921 kanslianhoitajaksi ja vihittiin nunnaksi 31.11.1931. Nunna Johannan toiminta Lintulan verrattain nuoressa naisluostarissa oli ainutlaatuinen. Sivistyksensä sekä monipuolisen asiantuntemuksensa vuoksi hän joutui, muodollisesti varsin vaatimattomasta asemastaan huolimatta, käytännöllisesti niin taloudellisissa kuin hallinnollisissa asioissa johtavaan asemaan, saavuttaen sisariston täydellisen luottamuksen. Hänen ansiotaan myös on, että Lintulan luostari on tähän saakka pysynyt Suomen kreikkalaiskatolisen kirkkokunnan päämiehen kanonisen johdon alaisena, vaikka miesluostarit aikoinaan siirtyivätkin Moskovan patriarkaatin kanoniseen yhteyteen.