Lähdekoodi sivulle Panagian kolme vuotta ja erään ristin tarina

Tänään 30.5.2016 tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun [[Athos-Säätiö]]n puuhaihmiset asettuivat asumaan Lammille, Säätiön keskuspaikaksi hankittuun kiinteistöön, nykyiseen Panagiaan. Nämä kolme vuotta ovat olleet työntäyteisiä ja varsin raskaitakin johtuen joukon pienuudesta ja käytettävissä olevien varojen niukkuudesta. Olemme myös saaneet kokea, miten rajusti ja tuhansin eri tavoin pahuuden voimat hyökkäävät sellaisia paikkoja vastaan, jotka pyrkivät rakentumaan hengellisiksi keskuksiksi. Kuitenkin aina, kun tilanne on tuntunut ylittävän voimamme, Jumala on auttanut tai ainakin lähettänyt jonkin tuntuvan lohdutuksen kuin merkiksi läsnäolostaan. Tällainen tie on varmaan hengellisesti luonnollinen, sillä kaikki hyvä saavutetaan vaivan kautta. Vaikeudet osoittavat konkreettisesti ihmisen pienuuden sekä Jumalan voiman ja viisauden.

Aivan kolmivuotiskautemme kynnykselle, lauantaiksi 28.5.2016, Jumalan kaitselmus järjesti meille todellisen juhlapäivän. Ensinnäkin, saimme tänne [[liturgia]]palveluksen yllättäen ja ilman omaa aktiivisuuttamme. Kuten tiedätte, meillä on Liturgioita tosi harvoin, sillä meillä ei vieläkään ole omia pappeja. Moskovan patriarkaatin alaisen Porkovan seurakunnan esimies rovasti Viktor Lioutik aikoi toimittaa Liturgian normaaliin tapaansa Lahden ortodoksisessa kirkossa, mutta joidenkin kunnostustöiden vuoksi se siirtyi tänne metropoliitta Ambrosiuksen siunauksella. Koska Liturgia toimitettiin heidän käytäntönsä vuoksi juliaanisen kalenterin mukaan, mekin saimme olla ”verkottuneina” koko ortodoksisen maailman kanssa viettäessämme samarialaisen naisen sunnuntaita. Erityistä juhlavuutta tilanteeseen toi vielä se, että samanaikaisesti Athosvuorella, jota keskuksemme vaatimattomalla tavallaan pyrkii edustamaan, venäläinen Panteleimonin luostari vietti tuhatvuotisjuhlaansa.

Toinen erityinen lauantaihin liittyvä juhlatapaus, joka yksinkertaisesti vain sattui Liturgian kanssa samaan päivään, oli erään isin ristin saapuminen tänne. Ristillä on erikoinen esihistoria. Se oli alun perin tarkoitettu Lapinlahden hautausmaalle, nunna Marian haudalle. Ennen Venäjän vallankumousta nunna Maria (1884–1964) oli tsaariperheen palvelijatar, siviilinimeltään Anna Taneeva (Vyrubova). Valamon luostarin pappimunkki Jefrem vihki hänet nunnaksi ja hän vietti elämänsä loppuvuodet Suomessa.

Vuonna 2011 nunna Marialle teetettiin suurikokoinen tammiristi, joka tsaariperheen juhlapäivän tapahtumien yhteydessä oli tarkoitus tuoda Venäjältä juhlavasti Suomeen ja sijoittaa hänen haudalleen. Risti lastattiin huvijahtiin, mutta se huuhtoutui kannelta mereen, kun pian Pietarista lähdön jälkeen nousi kova myrsky. Koska ristisaaton piti jatkua ilman katkoksia heti laivamatkan jälkeen, Pietarista tilattiin nopeasti tavallinen hautaristi, joka tuotiin autolla. Niin ristisaatto pääsi jatkumaan normaalisti ja nunna Maria sai suunniteltuna päivänä vaatimattoman hautaristinsä.

Kahden viikon kuluttua alkuperäinen tammiristi kuitenkin löydettiin keskeltä Suomenlahtea. Kaksi Virosta saapunutta suomalaista purjehtijaa huomasivat sen ja poimivat sen alukseensa monin vaivoin. Tapaus herätti huomiota, niin että siitä kirjoitettiin lehdissäkin. Juuri lehtikirjoituksen perusteella ristin tilanneet tulivat tietoiseksi sen löytymisestä ja onnistuivat saamaan sen haltuunsa. Koska nunna Marian haudalle oli jo sijoitettu uusi risti, tilattua erikoisristiä ei enää tarvittu alkuperäiseen tarkoitukseensa. Ristin hankinnasta vastanneet Aleksandr ja Ludmila Huhtiniemi totesivatkin ristin löytymiseen liittyvässä lehtiartikkelissa, etteivät he pidä mitään kiirettä ristin sijoittamisen kanssa, sillä he uskovat, että itse Jumala osoittaa ristille haluansa paikan. Vajaa kuukausi ennen viime lauantaita he tekivät päätöksen ristin luovuttamisesta Athos-Säätiölle. Kaiken tämän perusteella koemme, että ristin saapuminen tänne Panagiaan on merkki Jumalan erityisestä siunauksesta, huolenpidosta ja johdatuksesta.

Kolmas viime lauantaihin liittyvä juhlatapaus on pyhän [[Kosmas Aitolialainen|Kosmas Aitolialaisen]] suurikokoisen ja pyöreämallisen ikonin kiinnittäminen Trapesa-rakennuksen ulkoseinään, hänelle omistetun kirkkotilan ikkunoiden yläpuolelle. Ikonin piirsi Pyhän Andreaan skiitan munkkidiakoni (nykyinen pappismunkki) Joosef käydessään lokakuussa Suomessa ja ”oma” ikonimaalarimme Päivi Loikala maalasi sen saman tie. Sen kiinnittäminen kuitenkin siirtyi aina syystä tai toisesta, kunnes aikaisin lauantaiaamuna se vihdoin saatiin seinälle.

Tämän kolmen tai jopa neljän ”tähden” juhlan jälkeen olemme taas astumassa arkeen, mutta sen vahvistamina uudella rohkeudella ja luottamuksella Jumalaan. Kiitos kaikille teille, jotka taakse jääneiden kolmen vuoden aikana olette seisseet vierellämme tukien meitä kuka milläkin tavoin. Toivon, että Jumalan avulla voimme lunastaa ne odotukset, jotka Hän ja kenties tekin olette asettaneet meihin.

'''[[Hannu Pöyhönen]]'''<br>
Athos-Säätiön toiminnanjohtaja