Lähdekoodi sivulle Rukouksen tie Filokalian isien mukaan - Käytännön ohjeita ja varoituksia

[[Kuva:Filokalia_kirja.jpg|thumb|<center>Filokalian kansi</center>]]

Kuinka me nykyajan olosuhteissa pystyisimme saamaan jotakin kokemusta pyhien isien kuvaamista rukoustiloista? Ensinnäkin on suostuttava kulkemaan isien viitoittamaa puhdistuksen tietä. Hyvä on muistaa patriarkka [[Kallistos Ksanthopouloslainen|Kallistoksen]] varoitus: 
:: ''”Älköön kukaan vihkimätön ja vielä maitoa tarvitseva kajotko näihin asioihin, vaikka saisikin kuulla niistä, sillä niiden ennenaikainen lähestyminen on kiellettyä. - Mahdotonta on näet sen, joka ei vielä tunne aakkosia, tutkia kirjoja.”'' (IV 285:8)

Tarvitaan hyvin paljon kärsivällisyyttä, että jaksaa kestää rukouksessa ilmenevät takapakit lannistumatta ja aloittaa taas uudelleen. Joskus saattaa päästä pitkäksikin aikaa vallalle tila, jota isät kutsuvat ''”muistamattomuudeksi”''.(I 237:32) Kaikki hengellinen aivan kuin unohtuu ja ajelehditaan velttoudessa ja tyhjyydessä, jota pyritään täyttämään maailmallisin keinoin. Useimmiten Jumala kyllä laupeudessaan tavalla tai toisella herättää tästä tilasta, ja silloin on taas urhoollisesti jatkettava rukouskilvoitusta. Joku on jo edennyt pitemmälle, mutta pysähtyy juuri ennen perille pääsyä (III 161:2), aivan kuin vaeltaja, joka jää kaupungin muurien ulkopuolelle.

On vaikea olla pysyvästi rukouksellisessa tilassa, mutta joskus se ehkä onnistuu eli Jumala suo siitä pientä esimakua. Kun tahtoo keskittyä rukoukseen, on hyvä riisua itsensä kaikista ylimääräisistä ''”koristuksista”'', asemista ja rooleista, jotka ovat sinänsä välttämättömiä tässä elämässä. Niiden myötä putoavat pois myös niihin liittyvät ajatukset ja huolet eli sisin hiljenee. Sitten voi asettua olemuksensa herkässä ytimessä kaikista verhoista vapaana sydämessään Jumalan eteen - Hän ei sisintä satuta. ''”Sydämessä”'' tarkoittaa lähinnä sitä paikkaa rinnassa, missä käymme keskusteluja itsemme kanssa. Siellä voi sitten kaikessa avuttomuudessaan toistella [[Jeesuksen rukous]]ta. Ehkä jotenkin tällä tavoin me nykyihmisetkin edes joskus saamme kokea jotakin siitä, mistä isät kertovat - tietenkin sillä edellytyksellä, että toimimme nöyryyden ja katumuksen hengessä.

Rukoustilassa saattaa sisäisten silmien eteen ilmaantua erilaisia kuvia, mielikuvituksellisia hahmoja tai valoja. Niitä ei pidä ottaa vastaan. Pelkkä rukouksen toiminta, joka lämmittää ja ilahduttaa mieltä ja hehkuttaa sielun sanoin kuvaamattomaan rakkauteen Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan, riittää. (III 322:3).

Ilmestyksiä eikä valonäkyjä ei saa missään tapauksessa tavoitella. Jos rukouksen aikana jotakin tällaista tapahtuu, siihen on suhtauduttava äärimmäisen varovaisesti, ennemminkin epäluuloisesti kuin innostuen. Vihollinen yrittää usein verhota eksytyksensä armon kokemukseksi. Erittäinkin isien realistinen suhtautuminen valoilmiöihin tekee vaikutuksen. Kaikki valo ei ole Jumalasta. Isien mukaan mielellä on myös oma valo, joka on sinänsä neutraali ilmiö, mutta jota myös sielunvihollinen voi vilkutella. Hiljattain satuin lukemaan neuropsykologisen esityksen siitä, kuinka jossakin päin aivoja on valokokemuksia aiheuttava mekanismi. [[Filokalia]]n isät olivat havainneet tämän jo tuhat vuotta aikaisemmin! 
:: ''”Se, mikä tulee Jumalalta, tulee itsestään, omia aikojaan, etkä sinä tiedä milloin”'', 
pyhä [[Gregorios Siinailainen|Gregorios]] siteeraa [[Iisak Syyrialainen|Iisak Syyrialaista]] (III 336:10).

Joskus saattaa tuntua, että jokin näkymätön voima vetää mieltä ylöspäin. Mieli on silloin heti palautettava rukoustyöhönsä sydämeen eikä saa sallia sitä vedettävän. Jumalalta tulevat asiat ovat rauhallisia, täyttävät ihmisen hiljaisella ilolla, kun taas eksytyksen aiheuttamassa tilassa on aina jotakin niljakasta ja holtitonta (III 326:10;336:10)

Pyhien isien vakavat varoitukset eksytyksestä, johon vääränlainen rukouskilvoittelu voi johtaa, on syytä ottaa tosissaan. (III 336) Asia on todellakin erittäin ajankohtainen meidänkin aikanamme. Nykyihmiselle ominaista on halu saada erikoisia kokemuksia mahdollisimman nopeasti ja vähällä vaivalla. Tällainen asennoituminen voi johtaa rukoilijan täysin harhateille.

Ongelma Filokaliassa on se, että niin maailmassa olevien uskovien kuin myös yhteiselämäluostareissa elävien on osattava soveltaa Filokaliaa omaan tilanteeseensa. Filokalian vaarana on varsinkin alkuinnostuksen vallitessa, että pitää olennaisina siinä esitettyjä ulkonaisia olosuhteita eikä siihen sisältyvää ja niiden kautta ilmenevää sanomaa. Jokaisen on luettava Filokaliaa omista elinolosuhteistaan käsin. Sen opetusta ei saa käyttää puolustuksena omille mahdollisille komplekseilleen. Isät puhuvat esimerkiksi paljon yksinäisyydestä ja hiljaisuudesta. Näitä opetuksia ei suinkaan ole tarkoitettu peitteeksi sille, että tahtoo karttaa toisia ihmisiä, koska ei tule toimeen heidän kanssaan. Todelliset erakot olivat helläsydämisiä ja täynnä rakkautta, kuten heidän elämäkerroistaan ja opetuksistaan tiedämme. Heidän ainoa vaikuttimensa, joka veti heitä yksinäisyyteen, oli kiihkeä rakkaus Jumalaan. Filokaliaa lukiessa onkin aina oltava kuin mehiläinen, joka valikoi sen opetuksista ne ajatukset ja merkitykset, jotka voi soveltaa omiin elinolosuhteisiinsa.

Rukous on oikea ja eksytyksestä vapaa, jos sen lopputuloksena on heltymys, murtunut sydän ja rakkaus lähimmäiseen (IV 287:14 322:3).
_

Loppujen lopuksi isät antavat ymmärtää, että se, mitä itse teemme rukouksemme hyväksi, on pelkkää näpertelyä, oli kysymys kuinka vakavasta kilvoittelusta tahansa. Tositoimet alkavat vasta sitten, kun [[Pyhä Henki]] puuttuu asioihin. Oma ''”näpertelymme”'' on kuitenkin osoitus siitä, että kaipaamme yhteyttä Jumalaan, ja siksi välttämätön. Mutta kun Elävä Vesi alkaa pulputa sielussa, tilanne muuttuu täysin. Patriarkka [[Kallistos Ksanthopouloslainen|Kallistos]] kuvaa: 
:: ''”Liikehdintä, jonka Jumalan Henki kilvoituksemme perusteella saa aikaan sielussamme, tyynnyttää sydämen ja huutaa: ’Abba! Isä!’ Tuo liikehdintä on vailla muotoa ja hahmoa, mutta meidät se muuttaa jumalallisen valon hohteella ja valaa Jumalan Hengen ahjossa uuteen hahmoon. Jumalallisella vallallaan Pyhä Henki saa meissä aikaan muutoksia ja johtaa meidät uuteen tilaan, siten kuin vain Hän itse tietää.”'' (IV 286:9). 
[[Kallistos Angelikudes]] toteaa: 
:: ''”Kun Hengen pyhä armo saa rukouksen kohoamaan selvästi tunnettavalla tavalla suoraan sydämestä, silloin koittaa uuden juhlan ja uuden riemun aika, eikä tätä riemujuhlaa julista suu, vaan sen toteuttaa sydän Hengessä.”' (IV 291:6)

&copy; '''[[Kristoduli (nunna)|Nunna Kristoduli]]'''

<small>(''Artikkeli julkaistaan Ortodoksi.netissä kirjoittajan luvalla.'')</small>
----
<center>Ensimmäiseen osaan: [[Filokalian isät rukouksen opettajina|Filokalian tärkeimpiä rukousta käsitteleviä tekstejä]]-></center>
----
# osa: [[Filokalian isät rukouksen opettajina|Filokalian tärkeimpiä rukousta käsitteleviä tekstejä]]
# osa: [[Rukouksen tie Filokalian isien mukaan - Puhdistuminen]] 
# osa: [[Rukouksen tie Filokalian isien mukaan - Suhde lähimmäisiin]]
# osa: [[Rukouksen tie Filokalian isien mukaan - Keskittyneisyys]]
# osa: [[Rukouksen tie Filokalian isien mukaan - Rukouksen sisältö]]
# osa: [[Rukouksen tie Filokalian isien mukaan - Rukoustila]]
# osa: [[Rukouksen tie Filokalian isien mukaan - Käytännön ohjeita ja varoituksia]]

[[Luokka:Filokalia]]