Lähdekoodi sivulle Suomen valtiovalta ja kreikkalaiskatoliset

[[Kuva:Koukkunen_vaitoskirja_kansi.jpg|thumb|300 px|<center>Kirjan kansi</center>]]
:: Heikki Koukkunen:<br> '''Suomen valtiovalta ja kreikkalaiskatoliset 1881-1897''' 
:: ISBN 951-696-087-1
:: Julkaisija  ja kustantaja: Joensuun korkeakoulu 
:: Julkaisuajankohta: 1977 
:: Sivumäärä: 290 sivua
:: Koko: 205 mm x 143 mm
:: Sidos: sidottu / pehmytkantinen
----
'''Suomen valtiovalta ja kreikkalaiskatoliset 1881-1897'''

Väitöskirja. Julkaistu Joensuun korkeakoulun julkaisuja -sarjassa A no. 7. Väittelijä, FT Heikki Koukkunen oli ensimmäinen Joensuun yliopistossa (silloin nimi oli Joensuun korkeakoulu, nykyisin [2011] Itä-Suomen yliopisto) tohtorin tutkinnon suorittanut. Hän väitteli 27.1.1977 historian alalta otsikolla ''Suomen valtiovalta ja kreikkalaiskatoliset 1881-1897''.

Tässä tutkimuksessa käytetään pääasiallisesti nimitystä ''kreikkalaiskatolinen'', koska se on historiallisena terminä Suomessa oikeampi kuin ''ortodoksinen''-sana. Tutkimusajankohdan asiakirjoissa käytetään nimitystä ''kreikkalais-venäläinen'' (grekisk-rysk), ''kreikkalais-ortodoksinen'' (grekisk-orthodox), ''venäläinen'' (rysk) tai ''kreikkalainen'' (grekisk). Suomen kieleen vakiintui kuitenkin ennen ortodoksinen-sanaa nimitys kreikkalaiskatolinen, joten sitä voidaan pitää tutkimusajankohdan käytäntöä vastaavana. Venäjän kielessä oli lähes yksinomaan käytössä nimitys ortodoksinen, ''oikeauskoinen'' (pravoslavnyj).

== Väitöskirjan kirjoittajan alkusanat == 

Autonomisen Suomen historian erikoiskysymyksiä on tutkittu varsin runsaasti, mutta autonomian ajan kreikkalaiskatolisen kirkon vaiheita ja merkitystä koskeva tutkimus on saanut osakseen sangen vähän huomiota. Tämä lienee osittain johtunut tutkijain vähäisestä mielenkiinnosta asiaa kohtaan ja aihepiirin outoudesta, osittain myös mainitun kirkon merkityksen aliarvioimisesta Suomessa. Koko Suomen kreikkalaiskatolisen väestön vaiheita valottavaa yhtenäistä esitystä ei ole laadittu miltään autonomian ajan kaudelta. '''R.A. Mäntylä''' on tosin väitöskirjassaan käsitellyt eräitä tätä kirkkoa koskevia keskeisiä kysymyksiä v:een 1871 asti laajemman, eriuskolaisuutta koskevan tutkimuksen osana. '''Heikki Koukkunen''' taas on artikkeleissaan selvittänyt kreikanuskoisten ongelmia lähinnä 1870-luvulla. '''J.R. Danielson-Kalmari''' käsittelee muutamissa artikkeleissaan ennen kaikkea vuosisadan alkupuolen ratkaisuja sekä eräitä erityiskysymyksiä, mutta kahden viimeisen vuosikymmenen kehitystä sen sijaan ei ole valotettu tutkimuksessa kovinkaan paljoa. '''E.K. Osmonsalo''' tarkastelee eräässä suppeahkossa artikkelissaan Suomen kreikkalaiskatolista kirkkoa koko 1800-luvulla. Hän kiinnittää huomiota vain eräisiin kehityksen taitekohtiin ryhtymättä laajemmin selvittelemään tapahtumien taustaseikkoja ja syy-yhteyksiä. '''K. Merikoski''' on teoksissaan ''Sergei Okulov'' ja ''Taistelua Karjalasta'' käsitellyt ennen muuta Raja-Karjalan sivistyshistoriaa. Edellisessä teoksessa tutkimus keskittyy pääasiallisesti suomalaismielisen rovastin [[Sergei Okulov]]in henkilöön ja toimintaan ja perustuu huomattavalta osin Okulovin omaan kertomaan sekä eräiden muiden henkilöiden muistitietoihin, joskin se on saanut tukea myös sanomalehdistä ja arkistolähteistä. Tämän teoksen pohjana ovat osittain samat tutkimukset, joita Merikoski on suorittanut ''Taistelua Karjalasta'' -teostaan varten. ''Taistelua Karjalasta'' on kuvaus venäläistyttämistyöstä Raja-Karjalassa sortovuosien aikana ja keskittyy siten tämän vuosisadan alkupuolen tapahtumiin käsitellen vain johdantoluontoisesti 1800-luvun loppupuolen tapahtumia. Merikosken voi katsoa tallentaneen teoksissa varsin paljon ajankohdan historiallista aineistoa, ja eräänlaisina Raja-Karjalan sivistyshistorian pohjatöinä molemmat ovat mielenkiintoisia.

Edellisiin verrattuina vähempiarvoisia ovat ne tutkimukset, joita on syntynyt '''J.M. Saleniuksen''' kirjasen ''Kreikanusko Suomessa'' pohjalta. Tämä kirjanen ilmestyi v. 1873, ja se valottaa lyhyesti ortodoksisuuden vaiheita Suomessa varhaiskaudelta aina 1800-luvun puoliväliin saakka. Esitys on suppeutensa vuoksi varsin pinnallinen. Sitä on käytetty pohjana eräissä lyhyehköissä yleisesityksissä, joita on täydennetty paikallishistorioista ja eräistä venäläisistä yleisesityksistä saaduilla tiedoilla. Näillä suppeilla katsauksilla ei ole itsenäisen tutkimuksen arvoa eikä niitä sellaisiksi ole tarkoitettukaan; niiden tehtävänä on vain antaa muutamia perustietoja Suomen ortodoksisen kirkon vaiheista kiinnostuneille. Varsin vähän on näitä aiheita koskevalle tutkimustyölle hyötyä myöskään paikallishistorioista ja pitäjäjulkaisuista, joissa kreikanuskoisen väestön kohtaloiden kuvaaminen on usein joko kokonaan sivuutettu tai käsitelty viittauksenomaisesti ja pääasiallisesti muistitiedon varassa. Sitä paitsi niissä tutkitaan vain suppeita alueita ja kiinnitetään huomiota pieniin yksityiskohtiin laajojen historiallisten tapahtumasarjojen jäädessä täysin hämärän peittoon. Tämä sama on todettava myös joistakin pienistä artikkeleista, joita kreikkalaiskatolisen kirkon ongelmista on laadittu.

Kun otetaan huomioon se syvällinen muutos, mikä Suomen kreikkalaiskatolisen kirkon asemassa tapahtui autonomian ajan alussa ja eritoten Viipurin läänin muuhun Suomeen yhdistämisen jälkeen, edellä selostettua tutkimusta on pidettävä sangen vähäisenä. Ortodoksista kirkkoa koskevat kysymykset eivät jääneet varsinkaan vuosisadan loppupuolella vain tämän kirkon sisäisiksi ongelmiksi, vaan ne saivat poliittista sisältöä ja heijastuivat yleisiin suomalais-venäläisiin suhteisiin. Venäjän kirkolliset piirit yrittivät yhdessä Viipurin hengellisen hallituksen kanssa laajentaa maamme kreikanuskoisten oikeuksia ja törmäsivät tällöin yhä uudestaan Suomen perustuslain säädöksiin. Autonomian ajan poliittisenkin kehityksen valottamiseksi on kreikkalaiskatolisia koskevien kysymysten tutkiminen siten ensiarvoisen tärkeää.

Tämän tutkimuksen rajaamiseen vuosiin 1881-1897 on päädytty monista syistä. Tutkimuksen alkaminen v:sta 1881 merkitsee sitä, että se on suoraa ajallista jatkoa 1870-luvun kehityskuvalle, jota tämän tutkimuksen laatija on jo aikaisemmin pyrkinyt valottamaan. Lähtökohtien selventämiseksi on kuitenkin ollut tarpeellista luoda katsaus eräisiin lähinnä 1870-luvun keskeisiin näkökohtiin, joilla oli vaikutusta esillä olevana aikana. Taitekohtana 1870- ja 1880-lukujen vaihde on erityisen merkityksellinen siksi, että v. 1880 Venäjän korkeimman kirkollisen elimen, Pyhän synodin, yliprokuraattoriksi tuli '''K.P. Pobedonostsev''', jonka vaikutus näkyi kirkollisissa kysymyksissä neljännesvuosisadan ajan. Suomi puolestaan sai v. 1881 uudeksi kenraalikuvernööriksi kreivi '''Feodor Heidenin''', jonka virkakausi merkitsi maan autonomian vaiheissa omaleimaista ja sangen kiihkeää ajanjaksoa. Heiden puuttui vakavasti ja halukkaasti myös kreikanuskoisten ongelmiin. Tutkimuksen päättämistä vuoteen 1897 puoltaa ennen kaikkea se, että suurten kysymysten käsittelyyn tuli mainittuna vuonna selvä tauko, joka päättyi vasta vuosisadan vaihteessa. Asioiden ratkaisua näyttää viivyttäneen nimenomaan venäläinen taho. Ainakin osasyynä tähän lienee pidettävä sitä, että mm. luostariongelmat ja hiippakuntakysymys oli saatu jo päätökseen. Lisäksi tilanteeseen vaikutti se, että kenraalikuvernööri Heiden ei kyennyt vanhuuden ja sairauden vuoksi enää vuoden 1896 syksystä alkaen hoitamaan tehtäviään. Seuraavan vuoden alussa hänelle myönnettiinkin ero. Näin syntynyt välikausi enteili uutta suuntausta.

Tutkimuksessa tarkastellaan kreikkalaiskatolisia koskevia kysymyksiä nimenomaan Suomen valtiovallan ongelmina. Pääpaino on luonnollisesti siinä, mitä maan viranomaiset tekivät tai eivät katsoneet voivansa tehdä kreikanuskoisten asioissa ja miten ratkaisut saatiin sopeutumaan Suomen sisäisen itsehallinnon kuvaan. Vaikka tämä onkin päänäkökulma, on selvitettävä myös kreikkalaiskatolisen kirkon ja Venäjän valtion asennetta näihin samoihin kysymyksiin. Suomessa toimivat venäläiset sotilasseurakunnat on jätetty tutkimuksen ulkopuolelle, koska ne eivät kuuluneet millään tavoin maan kirkolliseen organisaatioon.

'''Heikki Koukkunen'''
8.11.1976

== Sisällysluettelo ==

* ALKUSANAT 
* I MONITAHOINEN PERINTÖ
** A. Suomen kreikkalaiskatoliset 1880-luvulle tultaessa 
** B. Suomen valtiovallan lähtökohdat 
** C. Venäläisen tahon lähtökohdat 
* II PAPPISKOULUTUS JA USKONMUUTTO MIELENKIINNON KOHTEINA 
** A. Muuttuva tilanne 
** B. Pappiskoulutukseen ehdotetaan parannuksia 
** C. Stipendit perustetaan 
** D. Venäläiset kaavailevat opetusta 
** E. Eriuskolaislaki kaatuu kreikkalaiskatolisten erikoisasemaan 
* III VUODEN 1883 ASETUKSET VAUHDITTAVAT KOULUTOIMEN KEHITTÄMISTÄ 
** A. Asetusten tausta 
** B. Asetusten sisältö 
** C. Koulutoimi 1880-luvun loppupuolelle saakka 
*** a. Sortavalan kansakoulukokous antaa virikkeitä 
*** b. Säädyt avustavat kouluja 
*** c. Uskonnonopetuskiista vaikeuttaa kokonaisratkaisua 
*** d. Koulutoimi kokee murroksen 
* IV UUTTA SEURAKUNTA-ASETUSTA KAAVAILLAAN 
** A. Viipurin hengellinen hallitus tekee aloitteen 
** B. Lainvalmistelukunnan kokoukset 
** C. Lainvalmistelukunnan ehdotukset 
** D. Kenraalikuvernööri ja senaatti samoilla linjoilla 
* V SEKA-AVIOLIITOT AIHEUTTAVAT RISTIRIITOJA 
** A. Suomen seka-avioliittolainsäädäntö 
** B. Ristiriidat alkavat 
* VI LUOSTARIT JA MATKAPAPISTO VAIKEUTTAVAT KENRAALIKUVERNÖÖRIN ASEMAA 
** A. Luostareiden maanomistus vahvistetaan 
** B. Kenraalikuvernööri vaikeuksissa 
** C. Valamon ongelmat kiusallisen huomion kohteina 
** D. Hengellisen hallituksen puheenjohtaja erotetaan 
** E. Luostareiden rauha turvataan 
* VII RISTIRIITOJEN JULKISUUS KIRISTÄÄ SENAATIN JA KENRAALI KUVERNÖÖRIN VÄLEJÄ
** A. Piispa Antonin Suomen-matkat herättävät Venäjän lehdistön 
** B. Suomalaiset vahvistavat Karjalassa kansallista koulutoimintaa 
** C. Eriuskolaislaissa peräännytään 
** D. Koululaitosta kehitetään edelleen 
** E. Kenraalikuvernööri tarkistaa suhdettaan senaattiin 
*** a. Suunta muuttuu 
*** b. Kenraalikuvernööri vaatii seka-avioliittoasetuksen tarkistamista 
** F. Seurakunta-asetus uudella kierroksella 
* VIII SUOMESTA MUODOSTETAAN OMA HIIPPAKUNTA 
** A. Pobedonostsev tukee hyökkäystä 
** B. Hiippakunta perustetaan 
* IX ARKKIPIISPA ANTONIN VIRKAKAUSI ALKAA ILMAN KONSISTORIA 
** A. Arkkipiispa Antonin toimikauden alkuvaiheet 
*** a. Antoni ryhtyy hoitamaan tehtäviään 
*** b. Venäjän ja Suomen lehdet kiihkeinä 
*** c. Yrjö-Koskinen yrittää vaikuttaa Antoniin 
** B. Hiippakunnan ylläpito aiheuttaa erimielisyyksiä 
*** a. Suomen valtion osuutta selvitellään 
*** b. Synodin ja senaatin ehdotukset vastakkain 
*** c. Senaatin ehdotus vahvistetaan 
* X LINTULAN NAISYHDYSKUNNAN PERUSTAMINEN JAKAA SUOMALAISTEN RINTAMAA
** A. Antoni pyrkii tehostamaan valistustoimintaa 
** B. Lintulan naisyhdyskunnan perustaminen aiheuttaa riitaa 
*** a. Lintulan yhdyskunnan järjestämistä ehdotetaan 
*** b. Senaatti ja kenraalikuvernööri erimielisiä 
*** c. Pietarissa tehdään ratkaisu 
* XI HENGELLINEN KONSISTORI ALOITTAA TOIMINTANSA 
* XII LOPPUSANAT 
* SUMMARY 
* Muita kuin lähdeluettelossa mainittuja lyhenteitä 
* Lähde- ja kirjallisuusluettelo 
* Kartta 
* Henkilöhakemisto 

[[Luokka:Kirjallisuus]]
[[Luokka:Kirjaesittelyt]]
[[Luokka:Väitöskirjat]]
[[Luokka:Väitöskirjat/Kirkkohistoria]]