Ero sivun ”Taalanto” versioiden välillä
Kohteesta Ortodoksi.net
(Ak: Uusi sivu: '''Taalanto''' (kreikaksi: ''τάλαντον / talanton, talantti, lahja'') on puinen laudasta tai vastaavasta valmistettu kirkonkellojen asemasta tai niiden ohessa käytettävä kum...) |
|||
| Rivi 3: | Rivi 3: | ||
Taalanto voi olla kiinteästi sijoitettu johonkin osaan [[luostari]]a tai se voi olla kannettava lauta, jossa keskellä on kapeampi kädensija ja siitä pitäen [[munkki]] tai [[nunna]] tai joku muu kulkee taalantoa kumistaen ympäri kirkkoa tai luostarialueella. | Taalanto voi olla kiinteästi sijoitettu johonkin osaan [[luostari]]a tai se voi olla kannettava lauta, jossa keskellä on kapeampi kädensija ja siitä pitäen [[munkki]] tai [[nunna]] tai joku muu kulkee taalantoa kumistaen ympäri kirkkoa tai luostarialueella. | ||
| − | Useissa esimerkiksi kreikkalaisissa luostareissa kutsusoitot aloitetaan taalantolla ja jatketaan sitten [[ | + | Useissa esimerkiksi kreikkalaisissa luostareissa kutsusoitot aloitetaan taalantolla ja jatketaan sitten [[simandron]]illa ja päätetään [[kirkonkello]]jen soitolla. Nämä kaikki tapahtuvat peräkkäin ja kutsuäänen määrä ikään kuin kasvaa koko ajan. |
Soittorytmi syntyy siitä, kun taalannon soittaja sanoo mielessään sanat ''to talanto'' tavuttaen ja hakkaa taalantoa samaan rytmiin: ''to-ta-lan-to''. | Soittorytmi syntyy siitä, kun taalannon soittaja sanoo mielessään sanat ''to talanto'' tavuttaen ja hakkaa taalantoa samaan rytmiin: ''to-ta-lan-to''. | ||
Versio 21. tammikuuta 2009 kello 11.03
Taalanto (kreikaksi: τάλαντον / talanton, talantti, lahja) on puinen laudasta tai vastaavasta valmistettu kirkonkellojen asemasta tai niiden ohessa käytettävä kumistin, jolla kutsutaan kirkkoon tai kokoukseen esimerkiksi luostareissa.
Taalanto voi olla kiinteästi sijoitettu johonkin osaan luostaria tai se voi olla kannettava lauta, jossa keskellä on kapeampi kädensija ja siitä pitäen munkki tai nunna tai joku muu kulkee taalantoa kumistaen ympäri kirkkoa tai luostarialueella.
Useissa esimerkiksi kreikkalaisissa luostareissa kutsusoitot aloitetaan taalantolla ja jatketaan sitten simandronilla ja päätetään kirkonkellojen soitolla. Nämä kaikki tapahtuvat peräkkäin ja kutsuäänen määrä ikään kuin kasvaa koko ajan.
Soittorytmi syntyy siitä, kun taalannon soittaja sanoo mielessään sanat to talanto tavuttaen ja hakkaa taalantoa samaan rytmiin: to-ta-lan-to.
Kreikassa kerrotaan luostariperinteessä, että Nooa olisi kutsunut eläimiä arkkiinsa taalantoa soittamalla.