Bogoljubovin Jumalanäiti
Kohteesta Ortodoksi.net
Bogoljubovin Jumalanäiti, on yksi Venäjän vanhimmista ihmetekemistä tekevistä ikoneista. Ikoni maalattiin 1200-luvulla pyhän ruhtinas Andrei Bogoljubskin pyynnöstä Jumalanäidin ilmestymisen muistoksi. Sypressipuulle maalattu ikoni on merkittävä myös suuren kokonsa vuoksi.
Vuonna 1131 ikoni lähetettiin Konstantinopolista ruhtinas Mstislaville Venäjälle, ja se sijoitettiin luostariin Vyšhorodissa (ukr. Ви́шгород), muinaisessa apanaasissa (appanage - kuninkaiden ja ruhtinaiden nuoremmille lapsilleen heidän tuestaan antama läänitys).
Eräänä yönä kesällä 1155 ruhtinas Andrei poisti salaa ihmeitä tekevän Jumalanäidin ikonin Vyšgorodin kirkosta ilman isänsä, ruhtinas Juri Dolgorukin (ven. Ю́рий Долгору́кий, 'pitkäkäsi') siunausta, ja lähti pohjoiseen kohti Suzdalia. Jotkut lähteet sanovat, että hänen isänsä jätti ikonin ruhtinas Andreille. Myöhemmin tämä ikoni tunnetaan nimellä Vladimirin Jumalanäidin ikoni. Perinteen mukaan se oli yksi pyhän evankelista Luukkaan maalaamista ikoneista tai alkuperäisestä tehty kopio.
Seitsemän virstaa (virsta = 1066,80 m) Vladimirista, ihmetehtävää ikonia kantava kärry pysähtyi, eikä sitä voitu siirtää paikaltaan. Ruhtinas Andrei pyysi mukanaan ollutta pappi Nikolausta toimittamaan molebenia ikonin edessä. Andrei rukoili pitkään kyynelein pyhän kuvan edessä. Myöhemmin hän meni telttaan ja jatkoi kiihkeitä rukouksiaan. Kaikkein pyhin Jumalanäiti ilmestyi hänelle pitäen pientä kirjakääröä oikeassa kädessään ja sanoi: "En halua sinun vievän ikoniani Rostoviin, vaan Vladimirin kaupunkiin. Täällä, tässä paikassa rakennat kivikirkon ja luostarin syntymäni kunniaksi."
Sitten Pyhä Neitsyt kohotti toisen kätensä taivasta kohti ja sai siunauksen Kristukselta Vapahtajalta, ja näky päättyi.
Jumalanäidin tahtoa noudattaen prinssi Andrei rakensi hänen syntymälleen omistetun kivikirkon sekä luostarin. Tämän jälkeen prinssi antoi taitaville ikonografeille tehtäväksi kuvata Pyhän Neitsyt juuri sellaisena kuin hän oli nähnyt hänet näyssä:
täysikokoisena, kirjakäärö oikeassa kädessään ja hänen kasvonsa kääntyneenä oikeassa yläkulmassa olevaan Vapahtajaan päin.
Kun kirkko valmistui, hänen tilaama ikoni asetettiin sisälle ja kesäkuun 18. päivä määrättiin vuosittain Jumalanäidin ilmestymisen muistojuhlaksi. Ikoni, joka kuvaa kaikkeinpyhimmän Jumalanäidin ilmestymistä, jäi Bogoljuboviin ja sitä kutsuttiin Bogoliubovin ikoniksi.
Pyhä Andrei antoi sekä luostarin että sen ympärille muodostuneen kaupungin nimeksi Bogoljubov, koska kuten hän itse sanoi, "Jumalan äiti rakastaa tätä paikkaa". Ruhtinas tunnettiin myös nimellä Bogoljubsky ("Jumalan rakastaja"). Vladimirin ikoni pysyi luostarissa, kunnes Vladimirin Kuolonuneen nukkumisen-katedraalin työt saatiin päätökseen, minkä jälkeen se siirrettiin juhlallisesti katedraaliin.
Bogoljubovin Jumalanäidin ikoni on ylistetty lukemattomilla ihmeillä, ja se on vuosisatojen aikana lohduttanut Venäjän hurskaita kristittyjä ja parantanut heidän heikkouksiaan. Ennen hänen ikoniaan tapahtuneiden ihmeiden maine on inspiroinut uskovia monissa paikoissa kopioimaan tästä pyhästä ikonista, joista osa on myös ihmeitä tekeviä.
Moskovan Bogoljubov-ikoni (1157) esittää useita pyhiä, jotka olivat kokoontuneet Jumalanäidin eteen: Moskovan metropoliitat Pietari, Aleksei, Joona ja Filip; autuaat Vasili ja Maksim, Kristuksen tähden houkat; kunnioitettava Paraskeva; pyhä Basileios Suuri; pyhä Aleksios Jumalan mies; Simeon, Herran sukulainen; apostoli Pietari; luostarimarttyyri Eudokia; ja marttyyri Paraskeva. Joihinkin ikonin muunnelmiin sisältyvät myös seuraavat pyhät: Onufrios, Maria Egyptiläinen, Sosima ja Savvati sekä suurmarttyyrit Barbara (Varvara) ja Katariina.
Vuonna 1771 perustettiin vuotuinen juhlapäivä Bogoljubovin ikonin kunniaksi Vladimirin kaupungin ja sitä ympäröivän alueen rutosta vapautumisen muistoksi. Heti kun ikoni tuotiin Vladimirille, rutto katosi. Ikoni tuotiin Bogoljubovosta Vladimiriin 21. toukokuuta. Ikonia kuljetettiin vuorotellen eri aikoina Vladimirin lääniin ja sieltä pois. Ikoni oli Bogoljubovon luostarissa, 10 virstaa kaupungista. Vuonna 1820 Vladimirin kaupungin asukkaat koristelivat ikonin kalliilla riisalla.
Ennen bolshevikkivallankumousta ikoni tuotiin tavallisesti Vladimirin kaupunkiin 21. toukokuuta, missä se pysyi heinäkuun 16. päivään asti, jolloin se palautettiin luostariin.
Ikonin käärössä lukee Neitsyt Marian sanat
"Oi armollisin Mestari, Herra Jeesus Kristus, Poikani ja Jumalani, kuule äitisi rukous, sillä hän rukoilee maailman puolesta."
(lähde:OCA)