”Rauha alkaa aina ja lopulta sydämestä” (opetuspuhe)
Ortodoksi.netista
Ekumeeninen patriarkka:
”Rauha alkaa aina ja lopulta sydämestä”
Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartholomeos esitti voimakkaan vetoomuksen sovinnon ja kristittyjen ykseyden puolesta opetuspuheessaan Tukholman Filadelfiakirkossa 22. elokuuta 2025 pidetyssä ekumeenisessa juhlapalveluksessa.
Opetuspuhe liittyi Ruotsissa pidettyyn Ekumeeniseen viikkoon 2025 (18.–24.8.), joka juhlisti vuoden 1925 historiallista Tukholman konferenssia. Ruotsin kirkkojen neuvoston järjestämä tapahtuma kokosi lukusia kirkonjohtajia ja osallistujia eri puolilta maailmaa seminaareihin, rukoushetkiin ja kulttuuriohjelmiin. Viikon teemana oli ”Aika Jumalan rauhalle”, joka nosti esiin kirkon tehtävän ykseyden, rauhantyön ja sovinnon rakentajana jakautuneessa maailmassa.
Historialliset merkkivuodet muistuttavat ykseydestä
Patriarkka Bartholomeos tarkasteli opetuspuheessaan ekumeenisen liikkeen historiaa ja haastoi kristittyjä johtajia kohtaamaan väkivallan, jakautuneisuuden ja luomakunnan tuhoamisen, jotka uhkaavat ihmiskuntaa tänä päivänä.
”Me olemme velkaa koko maailman yhteisölle, että pysymme yhtä uskossa ja toiminnassa”, hän painotti ja muistutti, että kristityt voivat tarjota uskottavan todistuksen vain silloin, kun he seisovat yhdessä rukouksessa Jumalan rauhan puolesta.
Hän nosti esiin kaksi merkittävää merkkivuotta: arkkipiispa Nathan Söderblomin Tukholmassa vuonna 1925 järjestetyn ekumeenisen kongressin satavuotisjuhlan sekä Nikean ensimmäisen ekumeenisen kirkolliskokouksen 1700-vuotismuiston. Nikeassa kirkko tunnusti Kristuksen jumaluuden ja kirkon ykseyden. Patriarkka korosti, että nämä tapahtumat muistuttavat kirkkoa sen kutsumuksesta toimia rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta.
Sodan hylkääminen kristillisenä kutsumuksena
”Historia on täynnä väkivaltaa ja julmuutta”, patriarkka totesi ja varoitti, että ”koskaan aikaisemmin ei ihmiskunnalla ole ollut kykyä tuhota yhtä aikaa niin monia elämiä ja niin paljon luomakunnan resursseja”.
Hän kehotti kristittyjä hylkäämään sodan poliittisena ja kansallisena välttämättömyytenä. Rauha ei hänen mukaansa ole pelkkä passiivinen ihanne, vaan ”olemassaolon ja hengellisen elämän vaatimus”, joka edellyttää rohkeutta, uhrausta ja sisäistä muutosta.
”Rauha alkaa aina ja lopulta sydämestä”, patriarkka sanoi. ”Se vaatii aikaa, vaivannäköä ja kyyneleitä. Mutta se on ainoa toivomme selviytyä – yksilöinä, kansoina ja ihmiskuntana.”
Kristittyjen kutsu olla rauhantekijöitä
Patriarkka siteerasi autuudenlauseita:
”Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen” (Matt. 5:9).
Hän kehotti kristittyjä elämään tämän kutsun mukaisesti:
- puolustamaan oikeudenmukaisuutta,
- jakamaan voimavarat tasapuolisesti ja
- huolehtimaan luomakunnasta.
”Rauhantekijänä oleminen merkitsee sitä, että siirrymme pois siitä, mikä palvelee vain omia etujamme, ja astumme siihen, mikä kunnioittaa toisten oikeuksia.”
”Kristus on keskellämme”
Opetuspuhe päättyi rohkaisun sanoihin:
”Juuri tällaista rauhan kautta syntyvää ykseyttä me tänä iltana juhlimme. Juuri tällaista rauhaa meidän on aika tarjota maailmalle – ja sen on aika nähdä se meissä. Kristus on keskellämme!”
(Lähde: Orthodox Times)