9 Kolan marttyyriveljeä
Kohteesta Ortodoksi.net
Monta vuosisataa sitten Kolan (georgiaksi: ყოლა) kylä sijaitsi Mtkvarijoen alkulähteellä Etelä-Ossetiassa, Georgiassa. Kristityt ja pakanat asuivat siellä yhdessä naapureina. Kristityt ja pakanalapset leikkivät yhdessä, mutta kun kristityt lapset kuulivat kirkonkellojen soivan, he tunnistivat kutsun rukoukseen ja lopettivat pelinsä. Yhdeksän pakanalasta – Guram, Adarnerse, Baqar, Vache, Bardzim, Dachi, Juansher, Ramaz ja Parsman – seuraisivat kristittyjä lapsia kirkkoon.
Mutta kristityt pysäyttivät heidät aina kirkon porttien lähelle ja nuhtelivat heitä sanoen: "Te olette pakanoiden lapsia. Ette voi päästä sisään Jumalan pyhään huoneeseen." He lähtivät pois pahoillaan ja masentuneina.
Eräänä päivänä yhdeksän lasta yritti väkisin mennä kirkkoon, mutta heidät karkotettiin pois ja nuhdeltiin. "Jos haluat päästä kirkkoon, sinun täytyy uskoa Herraamme Jeesukseen Kristukseen ja mennä kasteelle Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen", heille kerrottiin. "Sinun täytyy ottaa ehtoollinen ja liittyä kristittyjen uskovien yhteisöön."
Suurella ilolla nuoret lupasivat kristityille, että he ottaisivat pyhän kasteen. Kun Kolan kristityt kertoivat papilleen hyvän uutisen pakanapoikien halusta, hän muisti evankeliumin sanat:
"Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle, eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, kelpaa minulle. Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle.
(Matt. 10:37-38)
Hän ei pelännyt vihaa, joka mahdollissti seuraisi pakanayhteisöstä, vaan otti pojat huostaansa kylmänä talviyönä ja kastoi heidät jäisessä joessa. Sakramenttia vietettäessä tapahtui ihme: vesi lämpeni ja nuorille ilmestyi enkelijoukko. Uskossaan suuresti rohkaistuneina lapset päättivät jäädä kristilliseen yhteisöön mieluummin kuin palata vanhempiensa luo.
Kun heidän vanhempansa saivat tietää, että heidät oli kastettu kristilliseen uskoon, he raahasivat lapsensa pois kirkosta ja löivät heitä. Sankarilliset lapset kestivät pahoinpitelyt ja vaikka he olivat nälkäisiä ja janoisia seitsemän päivää, toistivat yhä uudelleen: "Me olemme kristittyjä emmekä syö tai juo mitään, mikä oli valmistettu epäjumalille!"
Hyvittely, kalliit vaatteet tai lupaukset hyvistä asioista eivät saattaneet kiusaukeen jumalaapelkääviä nuoria. Pikemminkin he väittivät: "Olemme kristittyjä emmekä halua teiltä muuta kuin jättää meidät rauhaan ja sallia meidän liittyä kristilliseen yhteisöön!"
Vihastuneet vanhemmat menivät ja kertoivat ruhtinaalle kaikesta, mitä oli tapahtunut. Mutta ruhtenaasta ei ollut apua – hän yksinkertaisesti sanoi heille: "He ovat teidän lapsianne, tehkää heidän kanssaan miten haluatte." Itsepäiset pakanat pyysivät ruhtinaalta lupaa kivittää lapset. Niinpä kaivettiin suuri kuoppa, johon nuoret heitettiin.
"Me olemme kristittyjä ja kuolemme Hänen puolestaan, johon meidät on kastettu!" julistivat pyhät marttyyrit, Kolan yhdeksän lasta, ennen kuin he uhrasivat sielunsa Jumalalle.
Heidän jumalattomat vanhempansa ottivat kiviä, ja sitten muut liittyivät mukaan, kunnes koko kuoppa oli täytetty. He löivät papin kuoliaaksi, ryöstivät hänet ja jakoivat saaliin keskenään.
Kolan yhdeksän vanhurskaan lapsen marttyyrikuolema tapahtui 600-luvulla historiallisella Taon alueella Etelä-Georgiassa.
(lähde; OCA)