Toiminnot

Autuaita ovat hengessään köyhät (osa 2.)

Ortodoksi.netista

Tämä on Nurmeksen ortodoksisen seurakunnan kirkkoherran, isä Andrei Verikovin kirjoittaman sarjan "Kristuksen vuorisaarna ja autuuden lauseet" toinen osa. Muut osat löytyvät ohessa olevasta listasta.


”Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta”


Mitä me ymmärrämme tällä ensimmäisellä Kristuksen lausahduksella? Millainen ihminen on ”hengessään köyhä”?

Ensinnäkin hengessään köyhä ihminen on nöyrä. Jos ajattelemme yleensäkin köyhyyttä, niin köyhä ihminen on todellakin saanut kokea sen, että hän on täysin riippuvainen muista. Hänen elämälle tarpeellisten ja välttämättömien asioiden saanti on riippuvaista toisten ihmisten armosta ja hyväntahtoisuudesta. Kristus itse osoitti suurta rakkautta köyhiä kohtaan ja tunnusti monesti, että he olivat lähellä Jumalaa. Rikkauksilla sen sijaan on vaarana sumentaa ihmisen ymmärrystä ja hänestä voi tulla hyvin ylpeä ja jopa kylmä ihminen. Tästä Kristus antoi myös varoittavan esimerkin, esittäessään kertomuksen rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Kristus ei sanonut, että rikkaat ihmiset eivät pelastuisi. Hän ainoastaan antoi ymmärtää, että rikkaudet voivat vaikeuttaa pelastusta.

Haluan vielä korostaa, että Kristus ei opeta siihen, että meidän tulisi maallisessa mielessä ihannoida tai pyrkiä köyhyyteen, sillä eihän se ole ihmiselle mikään hyvä tila. Olemme varmasti nähneet kuvia niistä maailmankolkista, joissa köyhyys on arkipäivää ja se ei voi olla kenenkään päämäärä. Kristuksen muussa opetuksessa korostuukin se, että meillä tulisi olla kyky huomioida toiset ihmiset, jolloin myös köyhyydestä päästäisiin eroon.

Luostarikilvoitukseen liitetään sana köyhyys ja puhutaan kilvoittelijan köyhyyslupauksesta. Mutta siinäkään ei ole kyse pyrkimyksestä sellaiseen äärimmäiseen köyhyyteen, jossa ihminen joutuisi ruumiillisesti näkemään tarpeettomasti nälkää ja kärsimään. Kirkon historiassa on ollut suoranaisia vääristymiä, joissa kyse on ollut ruumiillisesta itsekidutuksesta. Tämä on kuitenkin vastoin kirkkomme opetusta, sillä esimerkiksi monet suuret opettajat ovat korostaneet sitä, että ruumiin hyvinvointi mahdollistaa myös sielun hyvinvoinnin. Pyhä Johannes Krysostomos on verrannut ruumista soittimeen ja hän on sanonut tästä seuraavasti:

”Jos soittimen kielestä kuuluu vaimea tai vääränlainen ääni, niin se voi johtua siitä, ettei sitä ole kiristetty tarpeeksi. Soittaja ei tällöin pysty millään keinoin osoittamaan lahjakkuuttaan. Vika kielissä peittoaa kaikki taidot. Sama on ihmisen ruumiin kanssa. Se voi aiheuttaa paljon harmia sielulle.” (Homilea Hebrealaiskirjeestä 29, 3)

Palatkaamme takaisin itse aiheeseen. Tässä nimenomaisessa autuuden lauseiden kohdassa puhutaan hengessään köyhistä. Sellaisessa tilassa ihminen on siis ymmärtänyt, että hän on riippuvainen Jumalan armosta ja rakkaudesta aivan kuten maallisessa mielessä köyhä on ymmärtänyt riippuvaisuutensa suhteessa muihin ihmisiin. Köyhällä ei ole kunniaa tai vaikutusvaltaa yli muiden, eikä hän pysty esittämään mitään vaatimuksia muille ihmisille.

Hengessään köyhä ei siis kuvittele itsestään liikoja. Hän ei kuvittele olevansa sellaisessa asemassa, että hän voisi esittää vaatimuksia Jumalalle ja muille ihmisille. Hän voi ainoastaan pyytää armoa. Septuagintan mukaisessa psalmissa 33 sanotaan seitsemännessä jakeessa seuraavasti:

”Tässä on köyhä, joka huutaa, ja Herra kuulee ja pelastaa hänet kaikista hänen ahdistuksistaan.”
(vrt. Vuoden 1992 käännös Ps. 34:6, jossa sanotaan: ”Minä olin avuton ja huusin apua” ja vanhemmassa 1933/38 käännöksessä: ”Tässä on kurja, joka huusi”.)

Hengessään köyhä on kuin Kristuksen vertauksen publikaani, joka tunnustaa oman arvottomuutensa Jumalan edessä. Tämän vuoksi hengessään köyhät ovat jo lähempänä Jumalaa ja taivasten valtakuntaa ja tämän vuoksi heillä on myös syytä iloon. Ja kyse ei ole pelkästään tulevasta, sillä hengessään köyhä pääsee siitä osalliseksi Jumalan valtakunnasta jo tässä ajassa. Taivasten valtakunta avautuu hengessään köyhälle!

Isä Andrei Verikov

Katso myös