DT: Eukaristia (liturgiikka)

EUKARISTIA

Anafora eli lahjain ylentämisen rukous

Uskontunnustuksen jälkeen seuraa liturgian tärkein ja merkittävin osa – kiitosuhrin toimittaminen. Se tapahtuu yhtäjaksoisesti rukouksen eli anaforan muodossa. Osia tästä rukouksesta luetaan ääneen, osia lauletaan, mutta suurimman osan siitä pappi lukee salaisesti ts. itsekseen.

Paremmin ymmärtääksemme kaiken sen, mitä anaforan aikana tapahtuu, olemme jäsentäneet anaforan eri osiin. Ne ovat: kehotukset, praefatio sanctus, anamnesis, epikiesis ja intercessio.

Kehotukset

Uskontunnustuksen jälkeen pappi kehottaa seurakuntaa hartaudella ottamaan osaa edessä olevaan palvelukseen seuraavin sanoin:<br| "Seisokaamme hyvin, seisokaamme pelvossa, ottakaamme vaari, rauhassa uhratkaamme pyhää uhria".

Vastaukseksi kirkkokansa laulaa: "Rauhan laupeutta, kiitosuhria". Vastaus merkitsee: seurakunta on valmistautunut kantamaan pyhän uhrinsa. Tämä uhri tulee olemaan laupeus ja rauha kaikkia kohtaan ja toiselta puolen kiitollisuus Jumalaa kohtaan.

Kääntyen kansan puoleen pappi siunaten lausuu apostolisen siunauksen:<br| "Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan Isän rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne" (2. Kor. 13:13).
Tällä siunauksella osoitetaan, että sakramentin toimittamiseen tarvitaan kolmiyhteisen Jumalan kaikkien persoonien mukanaolo. Tähän kirkkokansa vastaa: "Myös sinun henkesi kanssa". Pappi on vain seurakunnan valtuuttama edessäseisoja, kanssapalvelija ja sen vuoksi seurakunta puolestaan toivottaa hänelle samanlaisia armolahjoja jotka hän valtuutettuna seurakunnalle välittää. Kääntyen jälleen itään päin pappi jatkaa kehotuksia: "Ylentäkäämme sydämemme", ts. nyt on aika kerta kaikkiaan luopua kaiken maallisen ajattelemisesta ja keskittää mieli kokonaan kiitosuhrin kantamiseen. Seurakunta vastaa siihen vakuuttaen: "Ylennämme Herran puoleen". "Kiittäkäämme Herraa" jatkaa pappi ja seurakunta kumartuen laulaa: "Kohtuullista ja oikeata on kumartaa Isää ja Poikaa ja Pyhää Henkeä, yksiolennollista ja jakaantumatonta Kolminaisuutta".

Kreikankielisessä liturgiassa tässä kohdassa edellisen sijaan lauletaan: "Se on kohtuullista ja oikein".

Tämä veisu lauletaan hitaasti, sillä sen aikana pappi salaisesti lukee praefatiorukouksen.

Praefatio (prefatio)

Tässä rukouksessa pappi kiittää Jumalaa Isää ja Luojaa kaikesta siitä, mitä Hän on ihmiskunnan hyväksi tehnyt maailman ja ihmisen luomisesta, ihmeellisestä ja jatkuvasta kaitselmuksesta ja myös nyt toimitettavasta jumalanpalveluksesta, liturgiasta, jonka Jumala ottaa vastaan, vaikka Häntä palvelee paljon kelvollisempi lukematon joukko taivaallisia olentoja.

Viitaten evankelista Johannes Teologin näkyyn neljästä henkiolennosta, jotka veisasivat kiitosvirttä (Ilm. 4:6-8), pappi lausuu ääneen: "Voittoveisua laulaen, huutaen, ääntäen ja lausuen".

Sanctus (sanktus)

Kirkkokansa jatkaa papin lausetta ylistysveisulla: "Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot, täynnä on taivas ja maa Sinun kunniaasi (Jes.6:3). Hoosianna korkeuksissa. Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna korkeuksissa" (Joh. 12:13).

Yhtyen enkelten Jumalan valtasuuruuden edessä veisattavaan veisuun, seurakunta liittää siihen oman avuksi- ja ylistyshuudon, sillä sana "hoosianna" merkitsee suomeksi auta, pelasta. Tällä sanalla tervehdittiin sekä Jumalaa että kuningasta.

Anamnesis

Mutta pappi jatkaa aloitettua anaforarukousta salaisesti. Hän ensin yhtyen enkelten ylistyslauluun ylistää kolmiyhteisen Jumalan valtasuuruutta. Sen jälkeen hän muistelee kaikkea sitä, mitä Jumala on pelastukseksemme tehnyt, varsinkin Jeesuksen Kristuksen elämää, ja siirtyy muistelemaan sitä yötä, jona Jeesus itse antoi itsensä vihollisten käsiin ja kuinka hän ennen vangitsemistaan asetti Ehtoollisen pyhän sakramentin. Sakramentin asetussanat pappi lausuu ääneen: "Ottakaa, syökää tämä on minun Ruumiini, joka teidän edestänne murretaan syntien anteeksi antamiseksi".
Kirkkokansa: Amen.
Pappi: "Juokaa tästä kaikki; tämä on minun Vereni, se uuden liiton Veri, joka teidän ja monen edestä vuodatetaan syntien anteeksi antamiseksi".
Kirkkokansa: Amen.

Asetussanojen lukemisen jälkeen pappi jatkaa salaisesti anamnesis- so. muistelurukousta: "muistaen siis tätä pelastavaista käskyä (Luuk. 22:19, 1. Kor. 11:24) ja kaikkea meidän tähtemme tapahtunutta: ristiä, hautaa, ylösnousemista kolmantena päivänä, taivaaseen menemistä, oikealla puolella istumista, toista ja kunniallista tulemista Sinun omaasi Sinun omistasi me Sinulle edeskannamme kaiken tähden ja kaiken edestä".

Viimeisiä sanoja ääneen lausuessaan pappi kohottaa ehtoollislautasen ja kalkin pyhän pöydän yläpuolelle ja asettaa ne sen jälkeen jälleen antiminssille. Kirkkokansa taas välittömästi jatkaa rukousta veisaten seuraavan hymnin:

Sinulle veisaamme,
Sinua ylistämme,
Sinua kiitämme, Herra,
ja rukoilemme Sinua,
meidän Jumalaamme!

Sanoilla "Sinun omaasi Sinun omistasi…" ilmaistaan seuraava ajatus: ne lahjat, jotka seurakunta uhrina tuo esille, ts. leipä ja viini, ovat Jumalan; samoin edeskantajat so. seurakuntalaiset ovat Jumalan, joka on niin armollinen, että antaa meille lahjatkin, jotka me Hänen luotunsa Hänelle uhraamme, ei siksi, että Jumala olisi uhrimme tarpeessa, vaan siksi, koska Hän täten antaa meille mahdollisuuden tulla osallisiksi siitä uhrista ja pelastuksesta, jonka Vapahtaja on ristinkuolemallan ja ylösnousemisellaan kaikille antanut.

Epiklesis – rukous Pyhän Hengen lähettämisestä

"Sinulle veisaarnme..." hymnin aikana pappi salaisesti rukoilee anoen nöyrästi, että Jumala lähettäisi Pyhän Henkensä esillä olevien lahjojen so. leivän ja viinin päälle niitä muuttamaan ja seurakunnan päälle, jotta viimeksi mainittu voisi osallistua sakramentista.

Leivän ja viinin hengellinen muuttuminen. Epiklesisrukouksen jälkeen pappi osoittaen leipää ja siunaten sitä sanoo: "Ja tee tämä leipä Sinun Kristuksesi kalliiksi Ruumiiksi. Amen".

Osoittaen kalkkia ja siunaten sitä pappi sanoo "Ja mitä tässä kalkissa on Sinun Kristuksesi kalliiksi Vereksi. Amen".

Siunaten molempia pappi sanoo: "Muuttaen ne Pyhällä Hengelläsi. Amen. Amen. Amen".

Selittämättömällä tavalla leipä ja viini, rukouksen, siunauksen ja Pyhän Hengen alastulemisen vaikutuksesta hengellisesti muuttuvat Kristuksen todelliseksi Ruumiiksi ja todelliseksi Vereksi.

Siitä, kuinka tämä tapahtuu, kirjoittaa p. Johannes Damaskolainen seuraavalla tavalla:
"Tämä Ruumis on todellisella tavalla yhdistynyt jumaluuteen – Ruumis, joka on syntynyt pyhästä Neitseestä, yhdistynyt, ei siten, että taivaaseen ylösmennyt ruumis tulisi jälleen taivaasta alas, vaan siten, että itse leipä ja viini muuttuvat Jumalan Ruumiiksi ja Vereksi. Jos taas kysyi, kuinka tämä tapahtuu, niin riittää sinulle se, että tiedät tämän tapahtuvan Pyhän Hengen avulla ja voimalla samalla tavalla kuin Pyhän Hengen voimalla Herra teki itsellensä ja itsestänsä ruumiin pyhästä Jurnalansynnyttäjästä (Luuk. 1:26-37 ja 2:35). Muuta emme tiedä, vain sen tiedämme, että jumalansana on totinen ja toimiva ja kaikkivoimallinen, vain toimintamuoto on selittämätön" (Johannes Damaskolainen: Ortodoksisen uskon tarkka esitys IV kirja XIII luku).

Kuoron yhä veisatessa hymniä "Sinulle veisaamme..." pappi ja seurakunta kumartuvat maahan Kristuksen Ruumiin ja Veren edessä, sillä nyt Kristus on näkyväisestikin läsnä liturgiassa.

Intercessio – esirukoukset

Välittömästi siunaamisen ja muuttumisen jälkeen pyhät lahjat ovat tulleet kiitosuhriksi koko maailman puolesta. Tämän vuoksi pappi lukee joukon esirukouksia niin näkymättömän (riemuitsevan) seurakunnan kuin näkyväisen (taistelevan) seurakunnan puolesta. Koska kannetun kiitosuhrin vaikutus ja merkitys on eri olotilassa elävälle seurakunnalle erilainen, niin esirukouksessa on tämä otettu huomioon seuraavasti:

Kiitosuhriksi on eukaristia kannettu vanhan liiton vanhurskaitten puolesta ja uuden liiton apostolien, evankelistojen, marttyyrien ja muitten pyhien puolesta ja erityisesti Herran Äidin – Jumalansynnyttäjän edestä. Tämän osan pappi lausuu ääneen ja kirkkokansa yhteisesti laulaa ylistyksen Jumalansynnyttäjälle, tavallisimmin veisun:

Totisesti on kohtuullista
ylistää autuaaksi Sinua, Jumalansynnyttäjä,
aina autuas ja viaton
ja meidän Jumalamme Äiti.

Sovitus- ja lunastusuhriksi eukaristia on kannettu uskossa nukkuneiden puolesta, joille anotaan lepoa Jumalan kirkkaudessa sekä taistelevan seurakunnan puolesta, nimittäin kaikkien elossa olevien kristittyjen puolesta.

Rukouksessa pappi mainitsee hengellisen ja maallisen esivallan. Hän anoo piispoille terveyttä ja voimaa toimia Jumalan totuuden julistajina. Seurakunta jatkaa hänen rukoustaan laulamalla "Niin myös kaikkia", että Jumala muistaisi myös kaikkia muitakin seurakunnan jäseniä. Pappi jatkaa salaisesti rukoillen Jumalan apua tarvitsevien puolesta: sairaitten, vangittujen, matkoilla olevien, niitten puolesta, jotka harjoittavat laupeuden töitä tai huolehtivat seurakunnan temppelistä. Intercessiorukous päättyy ylistyslauseeseen: "Ja anna meidän niin kuin yhdestä suusta ja yhdestä sydämestä edeskantaa kunniaa ja veisata ylistystä Sinun kunnioitetulle ja jalolle nimellesi, Isä, Poika ja Pyhän Henki".

Tämä ylistyslause päättää samalla anaforan eli esiintuomisen rukouksen, mutta eukaristia jatkuu vielä.

Valmistautuminen Ehtoolliseen alkaa papin toivotuksella, että Jeesuksen Kristuksen laupeus olisi kaikkien kanssa. Tähän seurakunta vastaa: "Myös sinun henkesi kanssa".

Anomusektenia

Tämä ektenia eroaa [aiemmilla] sivuilla mainitusta siinä, että siihen sisältyy anomus esiintuoduista ja pyhitetyistä lahjoista sekä salaisesti luettava rukous, jossa anotaan: "Tee meidät kelvollisiksi osallistumaan hengellisen ateriasi taivaallisista salaisuuksista...”

Herran rukous

Anomusektenia päättyy ylistyslauseeseen: "Tee, Herra, meidät kelvollisiksi... että rohkenisimme avuksihuutaa Sinua, taivaallista Jumalaa Isää ja lausua: "Isä meidän, joka olet taivaissa.. ." Kirkkokansa laulaa yhteisesti Herran rukouksen.

Pyhän Karitsan ylentäminen

Herran rukouksen jälkeen pappi vielä rukoilee Jumalaa tekemään "koko kansan otolliseksi vastaanottamaan Vapahtajan puhtain Ruumis ja kallis Veri" sekä ottaen Karitsan molemmin käsin kohottaa eli ylentää sen lausuen: "Pyhät pyhille" so. pyhät lahjat on tarkoitettu niille, jotka ovat valmistautuneet ja ovat pyhiä. Seurakunta nöyrästi toteaa: "Ainoa on pyhä, ainoa Herra, Jeesus Kristus, Isän Jumalan kunniaksi. Amen". Seurakunta toteaa, että vain Kristus on totisesti pyhä, kukaan muu ei sitä ole muutoin kuin Kristuksen armosta.

Pyhän Karitsan murtaminen

Pyhän Karitsan ylentämisen jälkeen seuraa välittömästi sen murtaminen, ts. jakaminen osiin Ehtoollisen nauttimista varten. Tässä seurataan Jeesuksen ja apostolien esimerkkiä, jotka mursivat leivän ennen sen jakamista.

Karitsan pappi murtaa ensin neljään osaan siten, että kuhunkin osaan tulee yksi sinetissä olevista sanoista, ts. sanojen alkukirjaimista, ja asettaa ne osat ehtoollislautaselle ristinmuotoisesti [kaavion] esittämällä tavalla: Tämä osa JS pannaan kalkkiin
Nämä osat NI KA jaetaan uskovaisille
Tämän osan KS nauttii papisto.

Karitsan murtamissanoissa ilmaistaan ajatus, että nyt jaettava ja murrettava Jumalan Karitsa on jakamaton. Jokainen sen murunenkin on Kristuksen koko Ruumis. Se on syötävä, mutta kulumaton, sakramentti siis on ehtymätön aina maailman loppuun asti.

Ottaen tämän jälkeen osasen, jossa ovat kirjaimet JS, pappi panee sen pyhään kaikkiin sanoen: "Pyhän Hengen täyteys". Me osallistumme pyhässä Ehtoollisessa ylösnousseen Vapahtajan Ruumiista ja Verestä. Kristuksen ylösnousemusta kuvataankin yhdistämällä pyhässä kalkissa Kristuksen Ruumis ja Veri. Lausuttavat sanat viittaavat siihen, että Kristuksen ylösnousemus, niin kuin kaikki muutkin uskontotuudet, ovat Pyhän Hengen selittämättömän voiman työtä. Vielä kaataa pappi pyhään kalkkiin lämmintä vettä kuvaamaan Kristuksen kyljestä vuotanutta verta ja vettä ja niiden lämpimyyttä.

Koska Kristuksen Ruumiin ja Veren nauttiminen pelastukseksi voi tapahtua vain uskossa, siunaa pappi "lämpimyyden" sanoilla: "Siunattu olkoon Sinun pyhiesi lämpimyys...", kuvaten täten Ehtoolliselle tulevien uskonvarmuutta. Kaataen "lämpimyyden" kalkkiin pappi lausuu: "Uskon lämpimyys on täynnänsä Pyhää Henkeä", tunnustaen näillä sanoilla sen, että edellä mainittu uskonvarmuus on Pyhän Hengen työtä meissä.

Papiston osallistuminen Herran Ehtoolliseen. Ehtoollisen sakramentin salaisuutta kuvataan pyhän oven ja pohjoisen sekä eteläisen oven sulkemisella sekä esiripun kiinnivetämisellä Karitsan ylentämisen jälkeen. Koska jumalanpalveluksessa syntyisi tauko, lauletaan veisun "Ainoa on pyhä, ainoa Herra..." jälkeen vielä jae psalmeista ja siihen liittyvä enkelten veisu "halleluja". Tätä jaetta nimitetään ehtoollislauselmaksi. Sunnuntaisin se kuuluu näin: "Ylistäkää Herraa taivaissa, ylistäkää Häntä korkeuksissa. Halleluja, halleluja, halieluja" (Ps. 148:1). Koska veisu on lyhyt, lauletaan sen lisäksi vielä jokin psalmi tai muu tilaisuuteen sopiva kirkkoveisu. Näitten aikana papisto nauttii Herran Ehtoollista alttarissa.

Nautittuaan Ehtoollista pappi jakaa Karitsan osat, joissa ovat kirjaimet NI-KA niin moneen osaan kuin on ehtoollisvieraita, ja panee osaset pyhään kaikkiin sekä kattaa tämän pienellä ehtoollispeitteellä.

Maallikkojen osallistuminen Herran Etoolliseen

Avattuaan esiripun ja kuninkaan oven pappi kuvaen Kristuksen ilmestymistä ylösnousemisen jälkeen tulee kalkki kädessään ambonille lausuen: "Jumalan pelvossa, uskossa ja rakkaudessa lähestykää". Tähän seurakunta vastaa: "Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimeen. Jumala on Herra, joka valisti meidät". Kunnioituksensa merkiksi seurakunta kumartuu maahan Kristuksen Ruumiin ja Veren edessä.

Ehtoollisvieraat lähestyvät ambonia ja yhdessä papin kanssa lukevat rukouksen ennen Herran Ehtoollista (kts. liitteessä), kumartuvat jälleen maahan ja lähestyvät kalkkia pitäen kädet ristissä rinnalla.

Ehtoollissakramenttia jaettaessa lausuttavat sanat kuuluvat ortodoksisessa kirkossa näin:
Jumalan palvelija (nimi) osallistuu meidän Herramme, Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kalliista ja pyhästä Ruumiista ja Verestä syntiensä anteeksi saamiseksi ja iankaikkiseksi elämäksi.

Ehtoollista jaetaan kirkossamme lusikalla molemmissa muodoissa. Otettuaan vastaan Kristuksen Ruumiin ja Veren ehtoollisvieras suutelee kaikin reunaa ikään kuin Kristuksen kylkeä ja lukee mielessään enkelin sanat profeetta Jesajalle: "Katso, tämä on koskettanut minun huuliini, pahat tekoni on poistettu ja syntini puhdistettu" (Jes. 6:7). Suudeltuaan kaikin reunaa ehtoollisvieras astuu syrjään ja vasta nyt hän tehden ristinmerkin kiittää Herraa ja nauttii lämpimyyttä ja antidoria, so. vedellä sekoitettua viiniä ja palasen prosforaa, josta Karitsa proskomidissa oli otettu.

Ehtoollisen jakamisen aikana seurakunta laulaa: "Ottakaa vastaan Kristuksen Ruumis, juokaa kuolemattomuuden lähteestä. Halleluja, halleluja, halleluja".

Ehtoollisen jakamisen jälkeen pappi vie pyhät lahjat alttariin lukien ylösnousemusveisut:

"Nähtyämme Kristuksen ylösnousemisen
kumartakaamme pyhää Herraa Jeesusta,
ainoaa synnitöntä".

"Loista sinä, uusi Jerusalem,
loista kirkkaalla valolla,
sillä Herran kunnia
on ylitsesi koittanut".

"Oi Sinä suuri ja pyhin
Pääsiäiskaritsa Kristus ...!
Suo meidän tulla täydellisemmin
osallisiksi Sinusta
valtakuntasi illattomana päivänä".

Pyyhkien kaikki osaset, jotka proskomidissa oli muista kirkkoleivistä otettu, pappi rukoilee: "Pese, Herra, kalliilla verelläsi tässä muisteltujen synnit pyhiesi esirukouksien tähden". Kääntyen kansan puoleen pappi siunaten lausuu: "Pelasta, Jumala, Sinun kansasi ja siunaa Sinun perintöäsi". Tällä lauseella hän onnittelee pyhästä Ehtoollisesta osallistuneita. Siunaukseen seurakunta laulaa ylistys- ja kiitosveisun:

"Me näimme totisen valkeuden,
otimme vastaan taivaallisen Hengen,
löysimme totisen uskon...".

Pyhät lahjat viedään jälleen uhripöydälle. Kuvaten Jeesuksen Kristuksen viimeistä ilmestymistä pyhille apostoleille ja taivaaseen astumista pappi vielä kerran tuo pyhän kalkin uskovaisten eteen lausuen: "Kiitetty olkoon Jumalamme alati, nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen". Seurakunta vastaa uudella kiitosveisulla:

"Täyttyköön suumme
Sinun kiittämisestäsi, Herra,
että veisuilla ylistäisimme
Sinun kunniaasi.. .”
Tämäkin veisu päättyy enkelten virteen: "Halleluja".

Veisun aikana pappi vie pyhät lahjat uhripöydälle. Liturgian jälkeen papisto nauttii ne loppuun. Palattuaan jälleen pyhän pöydän eteen pappi taittaa antiminssin, asettaa sen päälle evankeliumin ja lausuu viimeisen kiitosektenian.

Ambonintakainen rukous

Lausuttuaan kehotuksen "lähtekäämme pois rauhassa" pappi astuu seurakunnan eteen asettuen ambonin eteen ja lukee rukouksen, jossa toistetaan ne ajatukset, jotka anaforarukouksessa jo aikaisemmin oli esitetty. Rukouksessa anotaan siunausta ja pelastusta seurakunnalle, sen papistolle, maan hallitukselle, anotaan rauhaa maailmalle ja todetaan, että jokainen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä. Seurakunta yhtyy kiitokseen veisaten kolmesti: "Siunattu olkoon Herran nimi".

Antidorin jakaminen ja psalmi 34

Muutamissa maamme seurakunnissa on säilynyt muualla ortodoksissa maailmassa yleinen tapa jakaa kaikille jumalanpalvelukseen osallistuneille antidoria-palanen kirkkoleipää, josta Karitsa on proskomidin aikana otettu. Sana antidori merkitsee "lahjain sijaan, lahjain asemesta". Se on ikään kuin lohdutus niille, jotka syystä taikka toisesta eivät ole voineet Herran Ehtoollisesta osallistua. Siunattu leipä ikään kuin korvaa vähäisessä määrin sen, että ehtoollisjumalanpalveluksen perimmäisin tarkoitus – osallistuminen Herran vieraanvaraisuudesta, ts. Ehtoollisesta, on jäänyt toteutumatta monen kohdalla.

Antidorin jakamisen aikana lauletaan psalmi 34.

Liturgian loppu

Antidorin jakamisen jälkeen pappi jälleen siunaa ja lausuu: "Herran siunaus tulkoon teille ..." Kirkkokansa veisaa jumalanpalvelusten lopussa yleisesti veisattavat loppuveisut: "Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle ...", "Herra, armahda, Herra, armahda, Herra, armahda. Siunaa". Pitäen pyhää ristiä kädessään pappi lausuu loppusiunauksen. Hän mainitsee ja tuo esirukoilijoiksi Herran Äidin, Karjalan pyhät valistajat, Johannes Krysostomoksen sekä lopuksi Herran esivanhemmat ja kalenteripäivän pyhän ihmisen. Seurakunta taas ikään kuin jatkaen loppusiunauksen ajatuksia veisaa: "Anna, Herra, pitkä ikä (tässä mainitaan ekumeenisen patriarkan, kirkkokuntamme arkkipiispan sekä omassa hiippakunnassa hiippakunnan piispan nimet) sekä kaikille oikeauskoisille kristityille". Jokainen lähestyy tämän jälkeen ambonia ja suutelee papin kädessä olevaa pyhää ristiä.
---
Tehtäviä:
Piirrä vihkoosi suuren saaton kulku.

Tutustu kirkkomme kolmeen kerubiveisuun. Vertaa niitä toisiinsa. Suurena torstaina veisataan kerubiveisun sijasta toinen osa rukouksesta ennen Ehtoollista, tutustu siihen liitteen avulla.

Etsi Raamatusta, eri evankeliumeista, Jeesuksen ratsastamista Jerusalemiin kuvaava kertomus. Merkitse vihkoosi Raamatun kohdat.

Etsi Raamatusta ja merkitse vihkoon muutkin Vapahtajan kärsimyksiä kuvaavat kertomukset. Lue ne yhtäjaksoisesti.

Mieti ja merkitse vihkoon, miten nykyisin kaikki seurakuntalaiset tuovat lahjansa kirkkoon.

Mieti, miten itse henkilökohtaisesti voisit olla lahjantuoja seurakunnassa.

Kirjoita vihkoosi ne lauseet, jotka pappi lausuu ääneen anaforarukouksessa.

Ilmestyskirjassa mainitut neljä olentoa (Ilm. 4: 6-8) ovat myös evankelistojen symboleja. Kenen symboli on ihminen, kenen härkä-vasikka, kenen leijona, kenen kotka? Missä mielestäsi voitaisiin näitä symboleja kirkossa käyttää?

Merkitse vihkoosi kääntämättä jääneitten sanojen merkitys, "halleluja", "amen", "Minä olen A ja 0" (Ilm. 22: 13), "Maran ata" (1 Kor. 16: 22), viimeksi mainittua lausetta käytettiin Herran Ehtoollisessa ensimmäisellä vuosisadalla. Miksi?

Lue Raamatusta Herran Ehtoollisen asettamisesta.

Opi Herran rukous ulkoa.

Tiedät, mitä merkitsevät kirjaimet JS, KS, Nl-KA, merkitse vihkoosi muitakin Jeesuksen nimeen liittyviä lyhennyksiä ja niiden merkitys, esim. INRI (lat.), INBI (kreikk.), IHS (lat.), IHC (kreikk.), IHR (lat.), IXP (kreikk.). Etsi kuvista muitakin Kristukseen liittyviä kirjainyhdistelmiä.

Opi ulkoa rukous ennen Herran Ehtoollista. Jäsennä se vihkoosi: Mitä rukoilet, mitä anot, mitä tunnustat, mihin uskot, mitä kerrot?

Opi ulkoa kiitosrukoukset Herran Ehtoollisen jälkeen (kts. liitteet).

Piirrä vihkoosi temppelin pohjakaavaan katkoviivalla, kuinka tulet Ehtoolliselle. Minne asetut sen jälkeen, missä nautit lämpimyyden, paluu entiselle paikallesi.

Missä liturgian vaiheessa voit palata omalle paikallesi Ehtoollisen jälkeen?

Tutustu psalmiin 34, mikä jae viittaa mielestäsi Ehtoolliseen? Merkitse tämä jae vihkoosi.

Ryhmatyö: tee lyhytsanainen liturgian kaava (toimitusjärjestys).

Tee luettelo niistä pyhistä toimituksista (suitsutukset, pyhän oven avaamiset ja sulkemiset ym.), jotka nähdään liturgian aikana. Merkitse ne kaavaan.