Eskil Södermanlannin piispa
Ortodoksi.netista
Vaikka pappismarttyyri Eskil tunnetaan ensisijaisesti Ruotsin kristillistämisen ja läntisen kirkon historian kontekstissa, hän liittyy ortodoksisen kirkon perinteeseen siksi, että eli ja vaikutti 1000-luvulla, jakautumattoman kirkon ajalla eli ennen vuoden 1054 suurta kirkon jakautumista (suurta skismaa) läntisen (roomalaiskatolisen) ja itäisen (ortodoksisen) kirkon välillä. Monet paikalliset ortodoksiset kirkot, mukaan lukien Suomen ortodoksinen kirkko, kunnioittavat ja muistavat esikismaattisia läntisiä pyhiä. Pyhä Eskil mainitaan Suomen ortodoksisen kirkon muistopäiväkalentereissa ja synaksariissa (pyhien elämäkertakokoelmassa). Tämä tarkoittaa, että hänen elämäänsä ja marttyyrikuolemaansa pidetään esikuvallisena ortodoksisen uskon näkökulmasta.
Pyhä Eskil: Södermanlandin suojeluspyhä ja Närken apostoli
Pyhä Eskil on ruotsalainen pyhä ja yhdessä pyhän Botvidin kanssa toinen Södermanlandin suojeluspyhistä. Häntä kutsutaan myös Närken apostoliksi. Eskilin uskotaan kuolleen noin vuonna 1080. Hänet mainitaan pyhänä ensimmäisen kerran 1120-luvulla munkki Ailnotin pyhää Knutia koskevassa legendassa. Siinä kerrotaan, että Eskillinus, ylhäistä englantilaista syntyperää oleva piispa, joutui barbarit Suethi et Gothi – eli sveeojen ja goottien – tappamaksi. Kesäkuun 11. päivä esiintyy pyhän Eskilin juhlapäivänä ruotsalaisissa kalentereissa ensimmäisen kerran noin vuonna 1200. Muissa hiippakunnissa kuin Strängnäsin hiippakunnassa juhlapäivä siirrettiin myöhemmin kesäkuun 12. päivään. Eskilin reliikkien siirtopäivä, lokakuun 6. päivä, mainitaan ensimmäisen kerran 1200-luvun lopulla. Paavillinen kirje vuodelta 1231 mainitsee myös, että Eskilille oli rakennettu kirkko Tunassa ennen vuotta 1185.
Pyhän Eskilin elämäkerta ja marttyyrikuolema
Tärkeimmät elämäkerralliset tiedot Eskilistä ovat peräisin huomattavasti myöhemmältä ajalta. Ne esiintyvät ensimmäisen kerran noin vuonna 1300 kirjoitetussa Eskilin officiumissa, uskonnollisessa seremoniassa, jonka oletetaan olevan piispa Brynolf Algotssonin kirjoittama. Myöhempi tutkimus on kuitenkin kyseenalaistanut sen, onko Brynolf Algotsson todella laatinut Eskilin officiumin ja muut hänelle attribuoidut officiumit. Officium esiintyy 1300-luvun lopun käsikirjoituksena, Strängnäsista peräisin olevana nuorempana breviaarina (liturgisena kirjana) sekä joissakin legendafrakmenteissa (katkelnmissa) 1300-luvun käsikirjoituksessa Kuninkaallisessa kirjastossa.
Lähetystyö ja vaino
Officiumin mukaan Eskil oli englantilainen munkki, joka lähetystyönsä aikana kivitettiin kuoliaaksi pakanallisen kuningas Blot-Svenin käskystä. Eskil on toinen Södermanlandin kahdesta suojeluspyhästä; toinen on pyhä Botvid, joka asettui Botkyrkan seurakuntaan. Pyhä Eskil on myös Närken apostoli.
Piispa Brynolfin officiumin mukaan Eskil oli pyhän Sigfridin seurassa lähtenyt Englannista 1000-luvun lopulla lähetystyöhön Ruotsiin. Tuolloin maata hallitsi kristitty kuningas Inge vanhempi. Kuninkaan ja muiden suostumuksella Eskil valittiin "Nordanskogiksi kutsutun alueen piispaksi, ja pyhä Sigfrid vihki hänet juhlallisesti virkaan". Hänen kristillinen saarnansa herätti kansan, joka rakensi uusia kristillisiä pyhäkköjä samalla kun vanhat epäjumalatemppelit purettiin ja pakanalliset uhrilehdot hakattiin pois.
Kohtalokas saarna Strängnäsissä
Ajan myötä kuningas Inge kuitenkin karkotettiin Blot-Svenin toimesta, joka palautti pakanalliset perinteet. Suuri uhrilauha (veriuhri) järjestettiin Strängnäsissä, ja sinne Eskil matkasi pitämään saarnan. Pelottomana hän seisoi kansan keskellä, kunnes nämä alkoivat pilkata hänen sanojaan. Silloin hän pyysi Jumalalta taivaallista ihmettä, ja valtava lumi-, sade- ja raemyrsky puhkesi jylinän kera, tuhoten heidän uhrialttarinsa. Eskiliin itseensä ei osunut pisaraakaan. Pakanat vihastuivat silloin kovasti, ja Spåbodde-niminen ennustaja iski kiven hänen päähänsä, ja toinen iski kirveellä. Vakavasti haavoittunut Eskil raahattiin Blot-Svenin eteen, joka tuomitsi hänet kuolemaan. Hänet kivitettiin Munkbackeniksi (Munkinmäki) kutsutulla rinteellä, joka kantaa tätä nimeä edelleen.
Eskilin hauta ja pyhäinjäännökset
Eskilin kuollut, silvottu ruumis kannettiin kotiin haudattavaksi hänen omaan kirkkoonsa. Brynolfin kertomus mainitsee edelleen, että "kun he tulivat paikkaan, jota nyt kutsutaan Eskilstunaksi, ilma pimeni paksusta sumusta niin, etteivät he voineet edetä, ja ruumis muuttui niin painavaksi, etteivät he voineet lainkaan liikuttaa sitä. Samana yönä ilmoitettiin sille, joka oli heittänyt häneen ensimmäisen kiven, että samalle paikalle tulisi rakentaa kirkko marttyyrin kunniaksi, ja niin myös tapahtui".
Eskilstunan nimen synty ja Johanniittain luostari
Toisissa kertomuksissa kerrotaan, että pyhän Eskilin lähde Strängnäsin tien varrella olisi pulpunnut esiin vuoresta samalla hetkellä, kun hänen ruumistaan kannettiin ohi. Johanniitat rakennuttivat luostarin hänen kotiinsa Tunaan, minkä jälkeen paikkakuntaa alettiin kutsua Eskils-Tunaksi. Nimi tunnetaan vuodesta 1266. Johanniittamunkit, jotka saapuivat Tunaan noin 1170, rakennuttivat myös kirkon hänen haudalleen, missä hänen pyhäinjäännöksensä edesauttoivat monia ihmeitä.
Pyhäinjäännösten leviämisestä nykypäivään
Ainakin osa Eskilin pyhäinjäännöksistä siirrettiin 1430-luvulla Strängnäsiin, missä niille oli pyhitetty kappeli. Eskilin pyhäinjäännöksiä sijoitettiin myös Uppsalan tuomiokirkon alttareille vuosina 1410 ja 1445. Myös Kööpenhaminassa ja Roskildessä oli Eskilin pyhäinjäännöksiä. Vuoden 1397 asiakirjan mukaan Eskilstunan munkit luovuttivat Eskilin pyhäinjäännösvenejä kuningatar Margaretalle tämän pyynnöstä.
Eskilstunan luostarin pyhäinjäännökset hajaantuivat kirkon palon jälkeen vuonna 1535, ja niiden viimeiset jäljet löytyvät voudien tiliasiakirjoista Kustaa Vaasalle. Pyhän Eskilin kullattu pää ja kullattu käden relikvaario takavarikoitiin vuonna 1523 ja olivat sen jälkeen kadoksissa, kunnes aarre löydettiin vuonna 1676 pellolta Linköpingin ulkopuolelta. Aarteesta, joka oli todennäköisesti peräisin Linköpingin tuomiokirkosta mutta piilotettu reduktion aikana, löydettiin kullattu astia, joka oli muotoiltu pystyyn nostetuksi kyynärvarreksi osoittavine käsin, ja kaiverruksen mukaan se sisälsi pyhimyksen käsivarren luun. Tämä esine on nyt Statens historiska museumissa.
Lisäksi vuonna 1912 löydettiin Pyhän Eskilin palaneen kirkon raunioista merkittävä kivikista (hauta-arkku), jossa oli korkeat riimukivimäiset päädyt, runsaasti riimukoristein koristeltu. Niin kutsuttu Eskilstunan kista on peräisin 1000-luvun puolivälistä.
Pyhää Eskiliä juhlitaan kesäkuun 12. päivänä. Hänet kuvataan piispana, jolla on mitra, ja hänen attribuutteinaan on kolme kiveä. Södermanlandin apostolin mukaan nimetty kirkko on Pyhän Eskilin kirkko Österhaningen seurakunnassa. Myös Pyhän Eskilin kirkko Örebrossa on nimetty hänen mukaansa.