Eutanasia ja ortodoksinen kirkko
Ortodoksi.netista
Ekumeenisen patriarkaatin bioetiikan konferenssi Kreetalla päättyi
Lokakuun 26. päivänä 2025 päättyi Kreetan Rethymnossa Ekumeenisen patriarkaatin kolmas kansainvälinen bioetiikan konferenssi, jonka aiheena oli eutanasia. Konferenssi järjestettiin 24.–26. lokakuuta yhteistyössä Rethymnon ja Avlopotamoksen metropoliittakunnan kanssa. Sen tavoitteena oli tarkastella yhtä aikamme vaikeimmista eettisistä ja hengellisistä kysymyksistä ortodoksisen teologian, filosofian, lääketieteen ja oikeuden näkökulmasta.
Eutanasia teologisena ja eettisenä kysymyksenä
Konferenssissa käsiteltiin eutanasiaa moniulotteisesti – teologisesti, filosofisesti, sosiologisesti, lääketieteellisesti ja eettisesti – korostaen ihmiselämän loukkaamattomuutta ja kirkon pastoraalista vastuuta osallistua vilpittömään vuoropuheluun tieteen ja yhteiskunnan kanssa. Esiin tuotiin, että kysymys ei koske vain yksilön päätöstä elämästä ja kuolemasta, vaan koko ihmisyyden ymmärtämistä suhteessa Jumalaan.
Elämä Jumalan lahjana
Osallistujat korostivat, että elämä on Jumalan lahja, jonka todellinen täyttymys löytyy yhteydestä Kolmiyhteiseen Jumalaan, ei autonomiassa, joka on irrotettu jumalallisesta tahdosta. Eutanasian hyväksyminen nähtiin merkkinä kuoleman turhuuteen alistumisesta ja Kristuksen lunastustyön hylkäämisestä. Ihmiselämän arvo ei ole riippuvainen terveydestä, hyödyllisyydestä tai kyvystä hallita omaa kohtaloa, vaan sen jumalallisesta alkuperästä ja päämäärästä.
Vääristynyt vapauden käsitys ja yhteiskunnalliset vaarat
Konferenssi varoitti "äärimmäisen autonomian" harhasta, joka irrottaa vapauden Jumalan tahdosta ja tekee ihmisestä oman itsensä mittapuun. Avustetun itsemurhan ja eutanasian hyväksyminen nähtiin tienä yhteiskuntaan, jossa myötätunto katoaa ja heikot jäävät suojattomiksi. Tällainen kehitys johtaa teknokraattiseen totalitarismiin, jossa ihmiselämän arvo mitataan tehokkuuden ja hallittavuuden perusteella.
Kirkon myötätuntoinen ja pastoraalinen näkökulma
Ortodoksinen kirkko tunnustaa, että kärsimyksen kohtaaminen on osa ihmisen hengellistä vaellusta. Se siunaa sekä niitä, jotka turvautuvat lääketieteelliseen hoitoon, että niitä, jotka pyhien esimerkin mukaisesti ottavat kuoleman vastaan rauhallisesti ilman elämän keinotekoista pidentämistä. Samalla korostettiin palliatiivisen hoidon merkitystä: kirkko rohkaisee perustamaan saattohoitokeskuksia ja kehittämään henkilökohtaista myötätuntoa sairaita kohtaan, jotta he voisivat säilyttää arvokkuutensa ja toivonsa elämän loppuvaiheessa.
Pastoraalinen herkkyys ja kristillinen toivo
Konferenssi painotti, että kirkon opetuksen eutanasiaa koskevissa kysymyksissä tulee aina ilmetä rakkaus ja pastoraalinen huolenpito. Opetuksen tarkoitus ei ole tuomita vaan johdattaa ihmisiä toivon, luottamuksen ja Jumalan kaitselmuksen tuntemiseen elämän viimeisissä vaiheissa. Kuolema ei ole ihmiselämän päätepiste, vaan siirtymä ikuiseen elämään Kristuksessa.
Konferenssin loppupäätelmät
Konferenssi vahvisti Ekumeenisen patriarkaatin pysyvän sitoutumisen bioetiikan kysymysten käsittelyyn vuoropuhelussa tieteen ja yhteiskunnan kanssa. Se julisti, että:
- ihmisen elämä on pyhä ja sen arvo on loukkaamaton;
- todellinen vapaus on yhteyttä Jumalaan, ei itseriittoista autonomiaa;
- eutanasia ja avustettu itsemurha loukkaavat Jumalan käskyä "Älä tapa";
- kirkon tehtävä on vaalia elämää, myötätuntoa ja yhteyttä Jumalaan, jotka muodostavat todellisen ihmisarvon ja olemassaolon perustan.
Konferenssi päättyi jumalalliseen liturgiaan ja yhteiseen kiitokseen Jumalalle elämän lahjasta ja kirkon kutsumuksesta todistaa sen pyhyydestä maailmassa, joka etsii yhä uudelleen rajoja elämän, kärsimyksen ja kuoleman välillä.
(Lähde: Orthodox Times)