Innokenti (igumeni)
Kohteesta Ortodoksi.net
Igumeni Innokenti (Иннокентий Моруев / Morujev, 1741-1828) oli Laatokan saarella sijainneen Valamon luostarin johtaja 1801-1823.
Hän syntyi 1741 Rizhkalitsin (Рижкалицы) kylässä Olonetsin eli Aunuksen maakunnassa (Оло́нецкая губе́рния) varakkaan talonpojan perheeseen. Hän tuli Valamon luostariin varsin nuorena noin 12-13 vuoden iässä, ja vihittii seitsemäntoista vuoden kilvoittelun jälkeen munkiksi vuonna 1772 kirkollisella nimellä Innokenti. Luostari oli tuolloin varsin vähäinen veljestöltään pitkän autionaolon jälkeen, mutta se sinnitteli igumeni Jefremin (Ефрем) johdolla. Tulokas osoitti kuitenkin esimerkillistä kuuliaisuutta ja kilvoitteli ahkerasti täyttäen hyvin hänelle annetut kuuliaisuustehtävät.
Ahkera ja tunnollinen munkki kutsuttii kuitenkin Pietariin Aleksanteri Nevskin lavraan (Свя́то-Тро́ицкая Алекса́ндро-Не́вская ла́вра) varastojen hoitajaksi, muuta Innokenti ikävöi kuitenkin koko ajan Valamoon.
Kun Novforodin metropoliitta Gabriel (Митрополит Гавриил) kutsui Sarovin erakkolasta pappismunkki Nasari Valamolaisen (Назарий Кондратьев) Valamoon rakentajaksi 1782, piispa määräsi samalla Innokentin hänen avustajakseen ja luostarin rahastonhoitajaksi ja vihki hänet samalla ensin munkkidiakoniksi ja sitten pappismunkiksi.
Valamossa alkoi igumeni Nasarin toimesta innokas rakentamisen kausi, jossa Innokenti oli esimerkillisenä työntekijänä mukana.
Rakennusprojektien päätytyyä ja igumeni Nasarin vetäydyttyä vanhuuden lepoon Innokenti valittiin veljestön toiveesta ja Novgorodin metropoliitta Amvrosijn (Митрополи́т Амвро́сий) toimesta 13.7.1801 Valamon seuraavaksi johtajaksi säilyttäen ahkeran kilvoittelijan elämänsä ja igumeni Nasarin luostariin tuoman sisäisen luostarijärjestyksen. Hän myös jatkoi Nasarin aloittamaan rakennustyötä joiltain osin rakennuttaen joitain kirkkoja, veljestön asuntoja ja sairaalan sekä podvoreja tai niiden kirkkoja Sortavalaan ja Pietariin. Hän saattoi eräällä tavalla igumeni Nasarin aloittaman rakennustyön päätökseensä. Hän teetätti myös luostarin kirkkoon hopeisen hauta-arkun (kenotafin) paikalle, missä kallioon kätkettuinä lepäsivät Valamon perustajien Sergei ja Herman Valamolaisten ruumiit.
Luostarissa sittemmin vierailleen tsaari Aleksanteri I:n määräyksellä kalenteriin merkittiin 1819 Valamon perustajien muistopäivä yleisesti vietettäväksi kirkolliseksi juhlapäiväksi.
Muutoinkin hedelmällinen yhteustö keisarin ja luostarin välillä tuotti hyviä tuloksia niinn taloudellisessa kuin kirkollisessa mielessä. Luostari korotettiin ensimmäisen luokan arvoon ja se sai runsaasti erilaisia lahjoituksia, joista yksi on esillä Valamossa edelleen: keisari Aleksanteri I:n lahjoittama briljanttiristi, jota saa kantaa vain Valamon luostarin igumeni. Tämä arvokas risti on ajoittain myös nykyisen igumeni Sergein rinnalla esilla suurissa juhlissa ja muissa vastaavissa tilanteissa. Ristiä ovat Innokentista alkaen kantaneet siis kaikki häntä seuranneet igumenit.
1823 igumeni Innokenti sai vapautuksen igumenin tehtävistä ja luvan asettua vanhuuden lepoon, jota hän ei kuitenkaan käyttänyt pelkkään lepäilyyn, vaan aiemmin antamansa lupauksen mukaan aloitti Adrian Ondrusovilaisen (Адриан Ондрусовский) erakkolan jälleenrakentamisen sekä siihen liitetyn Säntämälän luostarin (Сяндемская Успенская пустынь) rakentamisen.
Ollessaan Petroskoissa hoitamassa erakkoloiden asioita, hän sairastui vakavasti ja kuoli 22.9./4.10. 1828 kahdeksankymmenen viiden vuoden ikäisenä. Hänet on haudattu Laatokan Valamon luostarin vanhalle hautausmaalle.
HAP, 2.10.2021