Jeesus Martan ja Marian luona (opetuspuhe)

Raamatussa Lasaruksen sisaret Martta ja Maria tunnetaan läheisestä suhteestaan Jeesukseen ja vastakkaisista lähestymistavoistaan vieraanvaraisuuteen. Martta oli kiireinen aterian valmistuksessa, kun taas Maria istui Jeesuksen jalkojen juuressa kuunnellen hänen opetuksiaan. Tämä kertomus korostaa sekä palvelemisen että oppimisen tärkeyttä, ja sitä tulkitaan usein opetukseksi hengellisten asioiden asettamisesta maallisten tehtävien edelle.

Raamatunkohdan tulkinnat ja merkitys taiteessa sekä kirjallisuudessa

Uuden testamentin Luukkaan evankeliumista (Luuk.10:38–42) löytyvä kertomus Jeesuksen vierailusta Martan ja Marian luona on yksi Raamatun tunnetuimmista ja eniten tulkituista jaksoista. Se sijoittuu heti laupiaan samarialaisen vertauksen jälkeen ja on ainutlaatuinen Luukkaan evankeliumissa. Kohtaus kuvaa Jeesuksen saapumista kylään, jossa nainen nimeltä Martta avaa kotinsa hänelle. Martalla on sisar nimeltä Maria, joka istuu Herran jalkojen juuressa kuunnellen hänen sanojaan. Martta sen sijaan on murehtinut ja vaivannut itseään monista valmisteluista, ja hän pyytää Jeesusta käskemään Mariaa auttamaan. Jeesus vastaa: ”Martta, Martta, sinä murehdit ja vaivaat itseäsi monista asioista, mutta vain yksi asia on tarpeellinen. Maria on valinnut paremman osan, eikä sitä oteta häneltä pois.” Tämä lyhyt, mutta merkityksellinen jakso on herättänyt vuosisatojen ajan monenlaisia tulkintoja ja keskustelua.

Kertomuksen tulkinta: Vastakkainasettelusta synergiaan

Raamatunkohdan tulkinnat ovat vaihdelleet suuresti, ja ne ovat usein heijastelleet aikakauden sukupuolirooleja sekä pääasiassa miespuolisten tulkitsijoiden näkemyksiä. Nykyaikaiset oletukset naisten kodinhoidollisista rooleista ovat usein johtaneet mielikuvaan Martasta keittiössä ruoanlaiton parissa. Kuitenkin itse teksti ei viittaa ruokaan; Martta on talon emäntä (Luuk.10:38), ja hänen ”monet valmistelunsa” käännetään kreikan sanalla diakonia, jota käytettiin palveluista, jotka usein liittyivät tietyn järjestön virkaan. Tämä on saanut jotkut kommentaattorit olettamaan, että Martan puuhat liittyivät Jeesuksen liikkeen auttamiseen.

Yksinkertaistetusti tätä kohtaa tulkitaan usein siten, että hengelliset arvot ovat tärkeämpiä kuin aineelliset toimet, kuten ruoan valmistelu. Jeesus kaksinkertaistaa Martan nimen ja käyttää alliteraatiota (kreikaksi: Μάρθα Μάρθα μεριμνᾷς, Martha, Martha, merimnas) korostaakseen hänen levotonta käyttäytymistään.

Varhaiskirkon tulkinnat

Origenes (k. 253): Toiminta ja kontemplaatio käsikkäin.
Origenes näki Martan edustavan aloittelevaa kristittyä, joka oli yhä suuresti huolissaan käytännön elämästä, kun taas Maria edusti kypsää kristittyä. Hän korosti, että toisesta kasvaa välttämättä toinen, mutta toimintaa ja palvelua ei pidä hylätä. Martta vastaanotti Sanan fyysisen palvelustyönsä kautta, kun taas Maria vastaanotti Jeesuksen hengellisesti tarkkaavaisuudellaan hänen opetuksiinsa. Origeneen näkemys ”toiminta ja kontemplaatio eivät ole olemassa toinen ilman toista” loi perustan ajatukselle, että molemmat ulottuvuudet ovat tärkeitä kristillisessä elämässä.
Basileios Suuri (k. 379): Vähäisilläkin asioilla on merkitystä.
Basileios Suuri viittasi tekstin ”harvoihin asioihin” viitaten ruokaan ja juomaan, jota valmistettiin. Hän totesi, että ei tarvita monta ”ruokalajia”, vain muutama on keholle tarpeen. Halukkuus palvella pienimmässäkin asiassa on Jumalalle mieleistä. Hänen tulkintansa korostaa vaatimattomuutta ja palvelualttiutta arjen pienissä teoissa.
Johannes Krysostomos (k. 407): Oikea aika kuuntelulle.
Johannes Krysostomos huomautti, että jotkut käyttivät tätä kohtaa oikeuttaakseen joutilaisuuden ja kaiken fyysisen työn välttelyn. Hän näki tämän olevan kätevä argumentti tietyille ”harhaoppisille”, kuten messaliaaneille, jotka korostivat sisäistä elämää äärimmäisyyksiin. Krysostomos uskoi Jeesuksen sanoneen, että on oikea aika kuunnella ja oppia sen sijaan, että tuhlataan aikaa maallisiin asioihin.
4. vuosisadan anekdootti: Marian kiitos Martalle.
Eräs humoristinen anekdootti 4. vuosisadalta kertoo askeettisesta munkista, joka kieltäytyi tekemästä mitään työtä. Hänen apottinsa sulki hänet soluun kirjan kanssa ilman ruokaa: ”Koska olet hengellinen ihminen etkä tarvitse sellaista ruokaa. Me, jotka olemme lihallisia, haluamme syödä, ja siksi teemme työtä. Mutta sinä olet valinnut hyvän osan ja luet koko päivän etkä halua syödä lihallista ruokaa. Maria tarvitsee Marttaa. Juuri Martan ansiosta Mariaa ylistetään.” Tämä anekdootti kiteyttää hienosti ajatuksen, että käytännön toiminta mahdollistaa kontemplaation.
Kyrillos Aleksandrialainen (k. 444):Martta juutalaisille, Maria kristityille.
Kyrillos Aleksandrialainen rinnasti Martan juutalaisiin ja Marian kristittyihin, joille vain yksi asia oli välttämätöntä pelastukseen. Tämä tulkinta asettaa kertomuksen laajempiin teologisiin ja historiallis-pelastushistoriallisiin kehyksiin.

Augustinuksen vaikutusvaltainen tulkinta ja sen kritiikki

Yksi suosituimmista tulkinnoista tulee Augustinus Hippolaiselta (354–430). Augustinus väitti, että Martta edustaa nykyajan kirkkoa, joka jonain päivänä katoaa. Augustinukselle Martan päätös uurastaa aktiivisessa palveluksessa on turha, koska sitä ei enää tarvita kuoleman jälkeen. Toisaalta Marian päätös pysyä Jeesuksen jalkojen juuressa edustaa tulevaisuuden kirkkoa, koska Jeesuksen läsnäolossa oleminen jatkuu seuraavassa maailmassa. Susan Rakoczy huomauttaa, että tämä saattoi olla Augustinuksen oma halu viettää enemmän aikaa mietiskelyyn ja rukoukseen sen sijaan, että hän olisi uppoutunut kirkon johtajan ja teologin kiireisiin töihin. Hänen aikomuksistaan riippumatta tämä tulkinta on ollut haitallinen niiden elämälle, jotka asettavat itsensä tähän ”arvojen hierarkiaan”, jossa käytännön toiminta nähdään vähäarvoisempana.

Myöhempien aikojen tulkintoja

Gregorius Suuri (k. 604): Kontemplaation ja toiminnan liitto.
Gregorius Suuri totesi, että vaikka kontemplatiivisella elämällä oli suurempi ansio kuin aktiivisella elämällä, kaikkein toivottavin tila oli niiden yhdistäminen. Tämä pyrki tasapainottamaan Augustinuksen yksipuolisempaa näkemystä.
Clairvaux’n Bernard (k. 1153): Marian vertauskuvallinen merkitys.
Bernard Clairvaux’lainen vertasi Marttaa Jeesuksen äitiin Mariaan, joka otti Jeesuksen vastaan maalliseen kohtuunsa, kun taas sisar Maria valmistautui ottamaan vastaan taivaallisen Kristuksen. Tämä tuo esiin syvällisemmän hengellisen ulottuvuuden Marian hahmolle.
Tuomas Akvinolainen (k. 1272): Molempien hyveiden tunnustaminen.
Tuomas Akvinolainen löysi hyveen molemmista: ”On monia argumentteja, jotka tukevat sitä kantaa, että kontemplatiivinen elämä on aktiivista ylivertaisempi, mutta joissakin olosuhteissa ja tietyin osin aktiivinen elämä on asetettava etusijalle nykyisen elämän tarpeiden vuoksi.” Hän pyrki löytämään tasapainon ja tilannekohtaisuuden.
Mestari Eckhart (1260–1328): Martta hengellisesti kehittyneempi.
Mestari Eckhart tarjosi toisenlaisen tulkinnan, jossa Martta on sisaruksista hengellisesti edistyneempi. Matthew Fox Eckhartia puolustaen kirjoittaa: "Myötätunto ja myötätunnosta syntyvät teot ovat itsessään kontemplaation tekoja." Eckhart näki Martan olevan korkeammalla täydellisyyden tasolla, koska hän tiesi, ettei toiminta estä rukouselämää ja kontemplaatiota; pikemminkin se, mitä tehdään, virtaa suoraan Jumalan kokemuksesta. Taloustieteilijä Henry Ergas näkee tämän tulkinnan "ainutlaatuisen länsimaisen työn, säästäväisyyden ja pyrkimyksen pyhittämisenä".
Sienan Katariina (k. 1380): Rakkauden kaksi jalkaa.
Sienan Katariina, joka oli viettänyt useita vuosia täydellisessä eristäytyneisyydessä ja rukouksessa ja uskottuaan mystisessä avioliitossa tulleen Kristuksen morsiameksi, sai näyn, että hänen oli lähdettävä auttamaan köyhiä. Vastustettuaan tätä, Herra sanoi hänelle toisessa näyssä, että hänen oli ”käveltävä kahdella rakkauden jalalla”, kuvaten rukouksen ja toiminnan ykseyttä. Tämä korostaa käytännön rakkauden tekojen ja rukouksen erottamatonta sidettä.
Ávilan Teresa (k. 1582): Yhteistyön välttämättömyys.
Espanjalainen karmeliittanunna, mystikko ja uudistaja Ávilan Teresa vertasi Marttaa ja Mariaa linnaan, jossa on monia huoneita matkan ulottuvuuksina, kunnes saavutetaan mystinen yhteys ja hengellinen avioliitto yläkamarissa. Martan ja Marian on yhdistyttävä isännöimään Herraa, hän kirjoitti. Hän hylkäsi jäykän hierarkian, jossa kontemplatiiviset teot olisivat ylivertaisia muihin nähden. Hän kirjoitti samoihin aikoihin kuin Trenton kirkolliskokous (1545–1563), joka merkitsi katolisen kirkon vastausreformia. Yksi sen tuloksista oli työn ja uskon tärkeyden korostaminen pelastukselle, toisin kuin protestanttinen korostus ”pelkästään uskon kautta”.

Yhteenveto tulkinnoista ja modernit näkökulmat

Saksalainen teologi Friedrich Justus Knecht antaa tyypillisen tulkinnan tästä kohdasta kirjoittaessaan: "Laupiaan samarialaisen tarina antoi meille esimerkin lähimmäisenrakkaudesta. Martassa ja Mariassa meillä on malli todellisesta Jumalan rakkaudesta. Molemmat sisaret rakastivat jumalallista Herraamme, mutta he osoittivat rakkautensa eri tavoin. Maria oli täysin uppoutunut, kuunnellen ja mietiskellen Hänen sanojaan; ja rakkaudestaan Häntä kohtaan hän unohti kaiken muun. Martta puolestaan oli aktiivisessa työssä Hänen palveluksessaan ja ajatteli vain, kuinka hän voisi parhaiten palvella Hänen tarpeitaan. Martta uuvutti itsensä pyrkiessään valmistamaan ruokaa Herrallemme, kun taas Maria oli täysin keskittynyt siihen, että Hän ruokkisi häntä... Kuten Martta, meidänkin tulisi tehdä parhaamme täyttääksemme elämämme velvollisuudet: mutta meidän ei kuitenkaan pidä tämän vuoksi laiminlyödä kuunnella ja mietiskellä jumalallista sanaa. 'Nämä sinun olisi pitänyt tehdä, eikä jättää noita tekemättä' (Matt.23:23). Rukoilkaa ja tehkää työtä!"

Modernit tulkinnat sisältävät useita naisääniä osana laajempaa keskustelua. Näihin ääniin kuuluvat naistulkkijat kuten Elizabeth Schüssler Fiorenza', Mary Rose D’Angelo ja Barbara Reid. Sook Ja Chung väittää, että tämän kohdan feministisen lukemisen on otettava huomioon naisten, erityisesti sorrettujen naisten, näkökulma, ja on ymmärrettävä, että tämän kohdan perinteinen patriarkaalinen lukeminen voi olla ongelmallinen, koska se vähentää Martan roolin arvoa sanomalla, että hän keskittyy vääriin asioihin.

Kertomuksen tapahtumapaikka ja hahmojen tunnistaminen

Ei ole täysin selvää, mihin tämä tarina sijoittuu ja keitä sen hahmot ovat. Vaikka näiden Marian ja Martan sekä Johanneksen evankeliumin (Joh.11–12) Marian ja Martan välillä on useita yhtäläisyyksiä, kertomuksessa ei esiinny Lasarus-nimistä veljeä. Yleisesti ei myöskään ole sovittu, onko tämä Maria sama nimetön nainen, joka voiteli Jeesuksen pään Matteuksen (Matt.26) ja Markuksen (Mark.14) evankeliumeissa. Lisäksi tutkijat ovat nykyään yleisesti yhtä mieltä siitä, että Luukkaan evankeliumin (Luuk.7) nimetön syntinen nainen ei ole Maria Betaniasta eikä Maria Magdaleena. Luuk.7:39 mukaan syntinen nainen asui kaupungissa (todennäköisesti Nain, mainittu Luuk.7:11), ei nimettömässä kylässä, kuten Martta ja Maria Luuk. 10:ssa. Jeesus oli Nainissa; edeltävä kertomus Nainin lesken pojan herättämisestä kuolleista (Luuk.7:11–17) sijoittaa Jeesuksen Nainiin. Luuk.7:11–17 kuvaa Nainin kolme kertaa polis-sanalla (kaupunki), kun taas nimetön paikka, jossa Maria ja Martta asuvat Luuk.10:38–42, kuvataan ”kyläksi” (kreikaksi: κώμη, kómè) jakeessa 10:38. Luukas siis kielellisesti yhdistää syntisen naisen kaupunkiin ja erottaa Marian ja Martan nimettömän kodin kyläksi.

Perinteinen tulkinta ja modernit näkemykset sijainnista

Johanneksen evankeliumin (Joh.11–12) rinnakkaisten kohtien vuoksi tämä nimetön kylä on perinteisesti usein tunnistettu Juudean Betanian kyläksi. Monet varhaiset kommentaattorit ja tutkijat, kuten Poole (1669), Gill (1748), Benson (1857), Jamieson-Fausset-Brown (1871), Ellicott (1878), Barnes (1884), Farrar (1891) ja Pulpit Commentary (1800-luku), ovat pitäneet Betaniaa todennäköisenä paikkana.

Kuitenkin Luuk.10 näyttää sijoittuvan tiukasti Galileaan, eikä siksi anna maantieteellistä syytä yhdistää Marian ja Martan nimetöntä kylää Juudean Betaniaan. Meyerin NT-kommentaarissa (1880 englanninkielinen painos) todettiin, että "Jeesus ei voi vielä olla Betaniassa (katso Luuk.13:22, Luuk.17:11), jossa Martta ja Maria asuivat (Joh.11:1; Joh.12:1 jne.)", mutta oletettiin, että "Luukas, koska hän ei ollut perehtynyt asianomaisten henkilöiden yksityiskohtaisempiin olosuhteisiin, siirsi tämän Betaniassa tapahtuneen tapauksen, ja sen aiemmalla juhlamatkalla, paitsi viimeiselle matkalle, myös johonkin toiseen kylään, ja siihen Galilean kylään."

Burkitt (1931) totesi: "Meillä on tarina [Luuk.10:37–42] kahdesta sisaresta, Martasta ja Mariasta, jotka näyttävät asuneen Galileassa. (...) Mikään ei viittaa paikkaan tai aikaan: ellei meillä olisi sitä, mitä luemme neljännestä evankeliumista, tuskin olisi koskaan kenellekään tullut mieleen olettaa, että sisaret asuivat aivan Jerusalemin ulkopuolella." Toisin kuin Meyer, Burkitt päätteli, että ei Luukkaan evankeliumin kirjoittaja, vaan Johanneksen evankeliumin kirjoittaja oli "käyttänyt epähistoriallisesti jo liikkeessä ollutta perinnettä".

Vuoden 2003 teoksessaan The Gendering of Biblical Exegesis, Esler ja Piper erottivat nämä kaksi kylää Luukkaan luvun galilealaisen kontekstin perusteella. He olettivat, että Johanneksen evankeliumin kirjoittaja tarkoituksellisesti sekoitti useita erillisiä synoptisten evankeliumien tarinoita, nimittäin Markuksen ja Matteuksen kuvauksen Jeesuksen voitelusta (hänen tulevaa kuolemaansa varten) nimettömän naisen toimesta Betaniassa (Mark.14 ja Matt.26), Luukkaan Jeesuksen vierailun Martan ja Marian luona nimettömässä kylässä (Luuk.10) ja Luukkaan vertauksen rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta (Luuk.16). Esler ja Piper väittivät, että kirjoittaja ei pyrkinyt antamaan historiallisesti tarkkaa kuvausta tapahtuneesta, vaan teologisista syistä yhdisteli olemassa olevia kertomuksia rakentaakseen Betanian Lasaruksen, Marian ja Martan prototyyppiseksi kristityksi perheeksi, jonka esimerkkiä kristittyjen tulisi seurata.

George Ogg (1971) ehdotti toisenlaisen ratkaisun: Luukkaan kirjoittajalla oli kaksi lähdettä samalle Jeesuksen matkalle Galileasta Jerusalemiin. Hän käytti lähdettä A kirjoittaakseen Luuk.9:51–10:42 pääasialliseksi kertomukseksi (päättyen Jeesuksen vierailuun Marian ja Martan kylään, joka on tunnistettu Betaniaksi kuten Joh.11–12), ja lähdettä B kirjoittaakseen Luuk.17:11–19:28 joko A:n laajennettuna uudelleen kertomuksena tai sen täydennyksenä. Sen sijaan, että kirjoittaja olisi yrittänyt integroida kaksi lähdettä yhdeksi kertomukseksi matkasta, hän piti kertomukset erillään varmistaakseen, että ”jaksot olisivat oikeassa järjestyksessä”. Lopuksi, Ogg väitti, että jakeet Luuk.11:1–17:11 A:n ja B:n välillä eivät kuulu Jeesuksen matkaan Jerusalemiin: ”Olennaisesti Luuk.11:1 – 17:10 on kirjaus Jeesuksen toiminnasta hänen palveluskautensa aikana Galileassa, Foinikiassa ja Dekapoliksessa ja ennen hänen lopullista lähtöään Galileasta Jerusalemiin.”

Myöhemmät kuvaukset taiteessa ja kirjallisuudessa

Taide:
- Jeesus Martan ja Marian luona -episodi esiintyy taiteessa enimmäkseen vastareformaation ajoista alkaen, erityisesti 1600-luvulla. Tuolloin kotiympäristö kuvataan yleensä realistisesti, ja aihe esiintyy yksittäisenä teoksena pikemmin kuin osana laajoja Kristuksen elämän tai Maria Magdaleenan elämän syklejä. Joissakin ottoonisissa käsikirjoituskuvituksissa, kuten Henrik II:n perikoopikirjassa (n. 1002–1012), se esiintyy hieraattisessa arkkitehtonisessa ympäristössä. Monet maalaukset kuvaavat Marian pesemässä tai juuri pesseen Jeesuksen jalkoja, mikä muistuttaa Johanneksen evankeliumin (Joh. 12:1–8) tarinaa (joka näyttää kertovan Betanian Mariasta). Kuitenkin Luukkaan evankeliumin (Luuk. 7:36–50) nimetön ”syntinen nainen” on usein sekoitettu Betanian Mariaan ja Maria Magdaleenaan, ja tämä voi myös heijastua taiteessa. Aihetta ovat kuvanneet useat merkittävät taiteilijat, kuten Velázquez, Rembrandt, Vermeer, Caravaggio ja Rubens.

Merkittäviä teoksia, joissa on oma artikkeli, ovat esimerkiksi:

Christ in the House of Martha and Mary – espanjalaisen taiteilija Velázquezin varhainen teos.
Christ in the House of Martha and Mary – Vermeriltä.
Christ at the home of Mary and Martha – Henry Ossawa Tannerilta (1905).

Aiheeseen liittyvä variantti, ilman Kristusta, on esimerkiksi Caravaggion Martta ja Maria Magdaleena. Tämä perustuu Betanian Marian ja Maria Magdaleenan sekoittamiseen sekä jälkimmäisen elämänpaheen perinteeseen. Se kuvaa Martan nuhtelevan ”sisartaan” elämäntyylistään. Muita teoksia voidaan nimetä Maria Magdaleenan kääntymykseksi.

Kirjallisuus:
- Rudyard Kiplingin runo "The Sons of Martha" puolustaa ihmisiä, jotka omistautuvat työlle Martan tavoin.
- Aldous Huxleyn kirjassa Tajunnan ovet Huxley viittaa Marian ja Martan tarinaan, käsitellen ”Marian tiehen” ja ”Martan tiehen” eroa. Huxley huomauttaa, että meskaliinikokemustensa aikana aika tuntuu pysähtyvän, ja kontemplaatio – Marian tie – hallitsee päivää. Arkipäivän huolet jäävät taka-alalle. Yhdessä kohdassa Huxley kirjoittaa: ”Meskaliini avaa Marian tien, mutta sulkee oven Martan tieltä.”
- Robert A. Heinleinin romaanissa Aikaa riittävästi rakkaudelle hahmo Minerva sanoo: ”Olen Martta, Lasarus, en hänen sisarensa Maria.” Tämä lause, joka on vastaus toisen hahmon yritykseen kuvailla hänen ulkonäköään, todistaa hänen ylpeydestään käytännönläheisyyttä kohtaan.
- Margaret Atwoodin romaanissa Orjattaresi dystooppisen yhteiskunnan naispalvelijoita (jotka tekevät ruoanlaittoa ja siivousta) kutsutaan ”martoiksi”. Tämä heijastaa Martan perinteistä roolia kodinhoitajana ja palvelijana.

Jeesuksen vierailu Martan ja Marian luona on siis ajaton kertomus, joka kutsuu pohtimaan tasapainoa käytännön toiminnan ja hengellisen elämän välillä. Se on innoittanut vuosisatojen ajan teologeja, taiteilijoita ja kirjailijoita, ja sen tulkinnat heijastavat jatkuvaa keskustelua ihmiselämän tarkoituksesta ja arvoista.

(Lähde: Wikipedia