Jeesus kuoli ja nousi kuolleista

Kristuksen ylösnousemus
(kuva © Margit Paju)
(Kuva Ortodoksi.netin 3. virtuaalisesta ikoninäyttelystä)

Merja Merras:
Jeesus kuoli ja nousi kuolleista - mitä se tarkoittaa?

Olemme jälleen matkalla kohti ristinkuolemaa ja ylösnousemusta. Meille on selvää, miksi muistelemme näitä tapahtumia ja mitä ne meille merkitsevät: syntien anteeksiantamusta, ylösnousemusta ja ikuista elämää Jumalan valtakunnassa. Mutta entä Jeesuksen ajan ihmiset? Ymmärsivätkö he saman minkä me nyt? Eivät varmasti. Asetutaan heidän asemaansa!

Jos olimme kuulleet tai jopa tavanneet merkittävän opettajan Jeesuksen, seurasimme tietysti hänen elämäänsä sen minkä voimme. Mediaa ei tuolloin ollut, mutta juoruja ja toisen käden tietoja sitä enemmän. Tämä Jeesus ristiinnaulittiin roomalaisten toimesta - no, voi, olipa surkea loppu hienolle miehelle!

Sitten alkoi liikkua huhuja, että hän olisi noussut kuolleista. Onkohan tuo totta? Jotkut olivat nähneet hänet elävänä, joten nyt kiireesti varaamaan eteurivin paikkoja hänen seuraavaan julkiseen esiintymiseensä. Siellä saamme varmaankin kuulla mitä oikeasti tapahtui. Mutta tällaista esiintymistä ei koskaan tullut. Opetuslapset saivat kyllä nähdä ja kuulla, mutta kansanjoukot jäivät ymmälleen.

Nyt tarvittiin mediaa, joka selittäisi kaiken. Apostoli Paavali oli tuo media, koska hän kirjoitti syvältä luotaavia artikkeleita tapahtumien merkityksestä eli kirjeitä. Kirjeiden pohjana eivät olleet huhut tai edes silminnäkijäkertomukset, vaan Vanhan testamentin ennustukset, jotka juutalaiset kyllä tunsivat, mutta jotka olivat suurelle osalle tuon ajan ihmisiä tuntemattomia. Heprealaiskirje oli Vanhan testamentin pohjalta tapahtumia selvittävä kirje. Kielentutkimus on osoittanut, että kaikki Paavalin kirjeinä pidetyt tekstit eivät ole yhden ja saman henkilön kynästä lähtöisin, mutta sen sijaan on kiistatonta, että ne ovat saman paavalilaisen koulukunnan tuotosta. Siksi ei ole väärin lukea myös Heprealaiskirje Paavalin kirjeeksi, vaikka sitä ei Uudessa testamentissa olekaan nimetty Paavalin kirjeeksi heprealaisille (eli juutalaisille).

Ne juutalaiset, joille Heprealaiskirje on osoitettu, uneksivat edelleen sen maallisen Jerusalemin uudelleen rakentamisesta, jonka roomalaiset olivat v. 70 jKr. hävittäneet. Paavali haluaa osoittaa, että todellinen Jerusalem on se kaupunki, joka on ylhäällä (Gal.4:26), eli se taivaallinen Siionin kaupunki, johon uskovat ovat matkalla. Maallisella Jerusalemilla ei ole mitään virkaa, sillä enemmin tai myöhemmin roomalaiset (tai heitä seuraavat) tulevat sen kuitenkin taas hävittämään.

Miten siis Heprealaiskirje valistaa aikansa ihmisiä Jeesuksen merkityksestä? Tässä kirje pähkinänkuoressa:

Tulevaa maailmaa Jumala ei ole alistanut enkelien hallittavaksi, vaan Jeesuksen, joka syntyi ihmiseksi, ja jonka oli kärsittävä kuolema jokaisen ihmisen puolesta. Sen hän teki vapaaehtoisesti ja oli näin Herransa luottamuksen arvoinen. Hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus Jumalan tahdolle. Jumalan lupaus, että pääsemme hänen lepopaikkaansa, on vielä täyttymättä. Siksi jokaisen pitää pyrkiä kaikin voimin tuohon lepoon, eikä kukaan saa jäädä taipaleelle kuten isämme muinoin syntiensä tähden jäivät.

Pappien suorittama uhraus kansan puolesta on kaikille tuttua. Kristus esitetään ylipappina, jonka tehtävänä oli uhrata omien ja kansan syntien edestä. Mutta Kristuksen ylipappeus oli virallisten pappissukujen ulkopuolelta tullutta, "Melkisedekin pappeutta", ts. Jumala itse valitsi hänet ylipapiksi, uhrin antajaksi. Mutta samalla hän itse oli tuo uhri.

Kristus on tullut uuden liiton välittäjäksi, hänet on kerran uhrattu, jotta hän ottaisi pois KAIKKIEN synnit. Muuta uhria ei enää tarvita. Kristus ilmestyy vielä kerran pelastaakseen ne, jotka häntä odottavat. Pysykäämme siis horjumatta tunnustuksessa, pitäkäämme huolta toinen toisistamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin. Emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia. Vanhan testamentin henkilöt uskoivat Jumalan lupaukseen uudesta maasta ja heistä on annettu hyvä todistus, mutta sitä, mikä on luvattu, he eivät vielä saaneet. Me saamme tuon valtakunnan, joka ei järky, jos vain pysymme Jumalan tahdon tiellä.

Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään teistä hukkaa Jumalan armoa. Teidän edessänne on tuhansittain enkeleitä ja juhlaa viettävä seurakunta, ne joiden nimet ovat taivaan kirjoissa. Siellä, elävän Jumalan kaupungissa, ovat perille päässeitten vanhurskasten henget. Sinne mekin olemme matkalla.

Merja Merras