Kysymys ensisijaisuudesta ja kirkollisen pirstoutumisen vaarasta
Ortodoksi.netista
(Kuuntele artikkeli tästä linkistä luettuna äänitiedostona, avaa äänitiedosto uuteen välilehteen)
TT Dimitrios Keramidas on teologian tohtori ja lehtori Roomassa sijaitsevassa St. Thomas Aquinas -yliopistossa (Angelicum). Hän on opiskellut ekumeenista teologiaa Thessalonikin Aristoteles-yliopiston teologisessa tiedekunnassa ja missiologiaa Paavillisessa Gregoriaanisessa yliopistossa. Hän toimii ekumenian ja ortodoksisen teologian opettajana.
Hänen asiantuntemuksensa kattaa erityisesti ortodoksisen teologian, ekumenian ja kirkkojen väliset suhteet. Hänen julkaisunsa ja työnsä keskittyvät usein ensisijaisuuden, kirkollisen yhtenäisyyden ja kirkkojen välisen vuoropuhelun kysymyksiin.
Dimitrios Keramidasin artikkeli "The question of Primacy and the danger of ecclesiastical fragmentation" käsittelee ajankohtaisia ja tärkeitä kysymyksiä ortodoksisessa teologiassa.
Artikkelissa käsitellään mm. Moskovan patriarkaatin ja Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin välisiä jännitteitä. Nämä jännitteet ovat olleet erityisen näkyviä viime vuosina.
Myös viittaukset kansallismielisiin narratiiveihin ortodoksisissa kirkoissa tukevat tätä oletusta.
Ohessa Ortodoksi.netin toimittama lyhyt referaatti Dimitrios Keramidasin tekstistä. "Kysymys ensisijaisuudesta ja kirkollisen pirstoutumisen vaarasta":
Ensisijaisuuden luonne ja merkitys ortodoksisessa kirkossa
Ortodoksisessa kirkossa ensisijaisuuskysymys on monimutkainen ja herkkä aihe, joka koskee ensisijaisesti ekumeenisen patriarkan roolia ortodoksisten kirkkojen yhteisössä. Tämä kysymys ei rajoitu pelkästään kirkon sisäisiin suhteisiin, vaan sillä on myös merkittäviä vaikutuksia ekumeeniseen vuoropuheluun, erityisesti katolisen kirkon kanssa. Julkisessa keskustelussa ensisijaisuus usein yksinkertaistetaan virheellisesti Konstantinopolin ja Moskovan kirkkojen väliseksi valtataisteluksi, mutta todellisuudessa kysymys ulottuu syvemmälle ja koskee ortodoksisen kirkon ymmärrystä kirkollisesta yhtenäisyydestä.
Ensisijaisuus kunnian ensisijaisuutena
Ortodoksisessa perinteessä ensisijaisuutta ei ymmärretä hierarkkisena ylivaltana, vaan pikemminkin kunnian ensisijaisuutena (πρεσβεία τιμῆς). Tämä ei kuitenkaan ole pelkästään symbolinen titteli, vaan siihen liittyy myös konkreettisia vastuita, kuten puheenjohtajuus, koordinointi ja oikeudellinen auktoriteetti, erityisesti valitusoikeuden (ἔκκλητον) kautta.
Eukaristia ensisijaisuuden perustana
Teologisesti ensisijaisuus juontuu eukaristiasta, jossa piispan rooli korostuu liturgisen kokouksen puheenjohtajana. Eukaristia on kirkollisen yhtenäisyyden keskeinen kohta, jossa Kristuksen ruumis ja veri tehdään läsnä olevaksi. Piispan auktoriteetti ei ole henkilökohtaista, vaan Kristus-keskeistä, ja hänen tehtävänsä on yhdistää uskovat Kristuksen nimessä.
"Yksi – monet" -malli
Ortodoksisessa kirkossa vallitsee "yksi – monet" -malli, jossa piispa edustaa "yhtä" ja uskovat "monia". Tämä malli toistuu eri tasoilla, paikallisista hiippakunnista alueellisiin synodeihin. Kysymys on, miten tätä mallia voidaan soveltaa globaalissa mittakaavassa.
Historiallinen kehitys ja pentarkia
Kirkon organisaatio kehittyi varhaisina vuosisatoina, ja Rooman valtakunnan provinssit muodostivat kirkollisia keskuksia. Neljännen ekumeenisen kirkolliskokouksen jälkeen vakiintui pentarkia, jossa viisi suurta kirkollista keskusta (Rooma, Konstantinopoli, Aleksandria, Antiokia, Jerusalem) muodostivat kirkon johtavan rakenteen.
Ensisijaisuuden erilaiset tulkinnat idässä ja lännessä
Idässä ja lännessä ensisijaisuutta on tulkittu eri tavoin. Lännessä Rooman piispan ensisijaisuus perustuu apostoli Pietarin seuraajuuteen, kun taas idässä ensisijaisuus perustuu enemmän historiallisiin ja käytännöllisiin tekijöihin, kuten Konstantinopolin poliittiseen merkitykseen.
Ekumeenisen patriarkaatin rooli
Ekumeenisen patriarkaatin ensisijaisuus perustuu historiallisiin ja kanonisiin perusteisiin, erityisesti ekumeenisten kirkolliskokousten päätöksiin. Kuitenkin kysymys sen merkityksestä ja soveltamisesta on edelleen ajankohtainen.
Kirkollisen pirstoutumisen vaara
Kirjoittaja varoittaa kirkollisen pirstoutumisen vaarasta, jos ortodoksiset kirkot eivät löydä yhteistä ymmärrystä ensisijaisuudesta. Ilman yhtenäistä johtajuutta ortodoksisuus voi hajota itsenäisten kirkkojen liitoksi, mikä voi johtaa nationalistisiin ja ideologisiin konflikteihin.
Ensisijaisuuden teologinen perusta
Toisin kuin katolisessa kirkossa, ortodoksisessa kirkossa ensisijaisuudella ei ole nimenomaista teologista perustaa. Se on kuitenkin vahvistettu kanonisesti ekumeenisten kirkolliskokousten päätöksillä.
Kysymys ensisijaisuuden uudelleen määrittelystä
Jos ensisijaisuutta halutaan muuttaa, se on tehtävä ekumeenisen kirkolliskokouksen päätöksellä, ei yksittäisten kirkkojen yksipuolisilla vaatimuksilla. Ensisijaisuutta ei voida perustaa pelkästään maalliseen valtaan tai numeeriseen ylivoimaan.
Yhtenäisyyden merkitys ja "ensimmäisen" rooli
"Ensimmäisen" on ilmennettävä yhtenäisyyden tietoisuutta ja toimittava palvelijana, joka edistää kirkkojen välistä yhteistyötä ja ymmärrystä. Heidän johtajuutensa on ylitettävä kansalliset ja ideologiset rajat ja ilmennettävä kristinuskon universaalisuutta.
Ehdotus pysyvästä synodista
Kirjoittaja ehdottaa ekumeenisen patriarkaatin pysyvän synodin perustamista, johon osallistuisivat kaikkien ortodoksisten kirkkojen edustajat. Tämä synodi voisi edistää ortodoksista vuoropuhelua ja käsitellä tärkeitä kysymyksiä, kuten autokefalian myöntämistä ja kirkkojen välisiä suhteita.
Monimuotoinen kysymys
Ensisijaisuus ortodoksisessa kirkossa on moniulotteinen kysymys, joka edellyttää syvällistä teologista ja kanonista pohdintaa. Kirkon yhtenäisyyden säilyttämiseksi on välttämätöntä löytää yhteinen ymmärrys ensisijaisuudesta ja välttää kirkollisen pirstoutumisen vaara.
’’’’’’’’