Makkabealaiskirjat

Makkabealaiskirjat ovat Vanhan testamentin aikaan sijoittuvia historiallisia ja uskonnollisia tekstejä, jotka kertovat juutalaisten kapinasta seleukidihallitsijoita vastaan 100-luvulla eKr. Ne kuvaavat erityisesti Makkabealaissuvun johtamaa vastarintaa, jonka tavoitteena oli puolustaa Israelin uskoa ja temppelikulttia hellenististä pakkovaikutusta vastaan.

Kirjoissa kerrotaan muun muassa siitä, kuinka kuningas Antiokhos IV Epifanes pyrki kieltämään juutalaisen lain noudattamisen ja häpäisi Jerusalemin temppelin. Tämän seurauksena pappi Mattatias / Mattatia ja hänen poikansa – tunnetuimpana Juudas Makkabi – nousivat kapinaan. Taistelujen jälkeen temppeli puhdistettiin ja vihittiin uudelleen käyttöön, mikä on [hanukka-juhlan historiallinen tausta.

Makkabealaiskirjoja on useita:

• 1. Makkabealaiskirja on historiallinen kertomus kapinasta ja sen vaiheista.
• 2. Makkabealaiskirja käsittelee osittain samoja tapahtumia, mutta korostaa enemmän hengellisiä teemoja, kuten marttyyriutta, rukousta vainajien puolesta ja ylösnousemuksen toivoa.
• Lisäksi tunnetaan myös 3. ja 4. Makkabealaiskirja, jotka ovat luonteeltaan erilaisia kertomuksia ja pohdintoja.
  

Ortodoksisessa kirkossa Makkabealaiskirjat kuuluvat Vanhan testamentin laajempaan kanoniseen perinteeseen, ja niiden kertomukset muistuttavat uskollisuudesta Jumalalle myös vainon ja paineen keskellä. Makkabealaisten marttyyrien muistoa kunnioitetaan kirkossa pyhinä.