Manassen katumusrukous
Ortodoksi.netista
Merja Merras:
Manassen katumusrukous
(Kuuntele artikkeli (ilman lyhennettyä rukousta) tästä linkistä luettuna äänitiedostona, avaa äänitiedosto uuteen välilehteen)
(Kuuntele Manassen rukous kirjoittajan lyhentämänä tästä linkistä luettuna äänitiedostona, avaa äänitiedosto uuteen välilehteen)
Tunnemme kaikki liturgian alussa luettavan rukouksen: Jumala, ole minulle armollinen hyvyydessäsi... Se on kuningas Daavidin katumusrukous, psalmi 51, jonka hän lausui profeetta Natanin nuhdeltua häntä Batseba-tapauksesta.
Raamatussa on myös toinen kuninkaan nimiin pantu rukous, jota ei yleisesti tunneta. Se on Manassen rukous, jolla on ollut vaikutus koko kristillisen kirkon katumusajatuksiin. Alunperin se on kirjoitettu kreikaksi ja liitetty Septuagintaan eli Vanhan testamentin kreikankieliseen käännökseen, ja siellä se on Psalmien kirjan liitteenä. Tämä 15 jaetta sisältävä katumusrukous on nuori, ajanlaskun taitteessa syntynyt rukous.
Manassen rukous luetaan Suuressa ehtoonjälkeisessä palveluksessa esimerkiksi Suuren paaston aikana.
Kun avaat suomenkielisen raamatun, et löydä sieltä Manassen rukousta. Se kuuluu ns. deuterokanonisiin kirjoituksiin, joista evankelis-luterilainen kirkko käyttää nimeä apokryfikirjat.
Ortodoksisen ja katolisen kirkon Raamattu sisältää myös deuterokanoniset kirjat. Luther poisti ne virallisesta Raamatusta, vaikka totesikin ne hyödyllisiksi lukea.
Rukouksen voi lukea kokonaisuudessaan esimerkiksi:
raamattu.fi-sivustolta
Tai sitten etsi käsiisi v. 2010 julkaistu teos Vanhan testamentin apokryfikirjat.
Ortodoksisen kirkon liturginen muoto löytyy kirjasta Pyhä ja suuri paasto III sivu 18
Esitän tässä Manassen rukouksen lyhennettynä, sen tärkeimmät kohdat esiin nostaen.
Herra Kaikkivaltias,
meidän isiemme Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin ja heidän vahurskaiden jälkeläistensä Jumala!
Sinä olet luonut taivaan ja maan, niiden kaiken kauneuden ja järjestyksen.
---
Sinun mahtisi edessä jokainen vapisee ja säikkyy,
sillä sinun voimaasi ja kirkauttasi ei voi kukaan vastustaa.
Vihaasi, jolla uhkaat syntisiä, ei kukaan kestä. Mutta mittaamaton, käsittämättömän suuri
on myös armo, jonka olet luvannut.
Sinä olet Herra, sinä olet Korkein,
lempeä, pitkämielinen ja täynnä armoa.
Sinä voit muuttaa mielesi,
peruuttaa määräämäsi rangaistuksen.
---
Herra, vanhurskaiden Jumala!
---
Minulle, syntiselle, sinä annoit mahdollisuuden kääntyä,
sillä syntejä, joihin olen syyllistynyt
on enemmän kuin meressä hiekanjyviä.
---
Nyt painun sydämessäni polvilleni
ja rukoilen, että osoitat laupeutesi.
Olen tehnyt syntiä, Herra, olen tehnyt syntiä
ja tiedän rikkoneeni lain.
---
Älä anna minun tuhoutua rikkomuksiini,
älä iäti vihaa, älä pidä muistissa pahuuttani
äläkä tuomitse minua maan syvyyksiin -
sinä, Herra, olet katuvien Jumala!
---
Osoitat hyvyytesi siinä, mitä minulle teet:
suuressa armossasi pelastat minut,
vaikka en sitä ansaitse.
Niin kauan kuin elän, kiitän sinua.
Sinun ylistystäsi laulavat kaikki taivaan joukot,
sinun on kunnia ikuisesti.Amen.
Juudan kuninkaan Manassen elämästä kertovat Vanhan testamentin tekstit Kun.21 ja Aik.33. Kuninkaitten kirja esittelee Manassen vain huonona kuninkaana, joka teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä. Aikakirjan teksti toistaa tämän kaiken, mutta puhuu myös Manassen nöyrtymisestä ja rukouksesta: "Ahdingossaan Manasse koetti lepyttää Herra, Jumalaansa, ja nöyrtyi isiensä Jumalan edessä. Kun Manasse rukoili Jumalaa, Jumala myöntyi hänen pyyntöönsä..." (2.Aik. 33:12-13)
Kuninkaitten kirja tuo esille ennen muuta Israelin kuninkaitten turmeluksen ja sen, miten huono kuningas voi tuhota Jumalan suunnitelman ja aiheuttaa kansalle maan menetyksen. Juuri Manassen toiminta aiheutti katastrofin Juudassa, ja hän onkin sovelias esimerkki siitä, miten käy sille kansalle, jonka kuningas ei noudata Jumalan lakia.
Aikakirjat taas on kirjoitettu, kun on palattu maanpakolaisuudesta ja järjestetään temppelipalvelusta uudelleen. Se selittää Aikakirjojen toisenlaisen otteen menneisyyteen. Aikakirjat painottavat sitä, miten johtajan kääntymys voi auttaa koko kansaa menestymään niin, että siitä voi tulla esimerkki tuleville polville.Toivo elää jälleen, kunhan vain kansa ja sen johtajat pysyvät Jumalan lain noudattamisessa.. Näin Aikakirjat haluaa tarjota kansalle näyn siitä, miten olisi käynyt, jos Manasse ei olisi toiminut siten kuin toimi.
Todennäköisesti Manassen rukous on syntynyt kreikkaa puhuvien juutalaisten keskuudessa 1. vuosisadalla ennen Kristusta. Rukous on selvä todiste siitä, miten Septuagintan tekstejä prosessoitiin 1. vuosisadalla eKr.
Kristityt ottivat Manasssen rukouksen omakseen melko pian, ja kohtaamme rukouksen Didascaliassa, kristillisessä opetuksessa, joka kirjoitettiin 200-luvun alkupuolella. Meille säilynyt varhaisin Manassen rukous on syyriankielisen Didascalian osana. Sieltä se löysi tiensä Apostolisiin säädöksiin, jossa se toimii avainlähteenä. Teksti painottaa piispan tehtävää valvoa seurakuntalaisten katumusta ja kääntymystä.
Piispalle Didascalia antaa ohjeen: "Se ohjaa sinut, oi piispa, pitämään silmiesi edessä ne asiat, jotka tapahtuivat muinaisina aikoina, että oppisit vertailun kautta mitä on sielujen pelastus." (Did. II:22) Vanhan testamentin tuominen vertailumateriaaliksi Uudelle testamentille on johtava ajatus raamatussa. Didascalian avainsana on katumus, hyvin tunnettu periaate molempien testamenttien ymmärtämisessä. Didascalian tekijän tarkoituksena on ollut kehottaa piispoja hyväksymään katuvat takaisin kirkon yhteyteen.
Didascalia muokkaa 2. Aikakirjan Manassea koskevaa tekstiä lisäämällä siihen opetuksen, että katumus avaa pelastuksen ovet:
"Ja hän (Manasse) palveli vain Herraa, koko sydämestään ja sielustaan, kaikkina elämänsä päivinä, ja hänet julistettiin vanhurskaaksi"(Did.II:22).
Manassen rukous pyrkii toistamaan vanhoja raamatullisia juuria käyttämällä Lain ja Profeettojen kieltä. Alussa Jumala on "Pantokrator" eli Kaikkivaltias, joka on Vanhan testamentin Herra Sebaotin vastine. Abraham, Iisak ja Jaakob sitovat rukouksen Vanhan testamentin opetukseen.
Uskon tunnustaminen on ensi askel, kun pyydetään anteeksiantamista. Katuva luottaa siihen mahtiin, joka pitää järjestyksen maailmassa ja päättää myös tulevaisuudesta.
Manassen rukouksessa Jumala on vanhurskaan eli oikeamielisen (dikaios) Jumala. Vain se, joka luottaa Jumalaan, voi myös anoa häneltä anteeksiantamista.
Synti on se, mikä aiheuttaa kaiken harmin, ja siitä voi päästä eroon vain katumalla ja muuttamalla toimintatapojaan. Manasse tunnustaa, että on tehnyt kaikki mahdolliset synnit eikä hänellä ole enää muuta mahdollisuutta kuin alistua täydelleen Jumalan, hänen tuomarinsa, armon varaan. Manassse ei käytä edes sitä Daavidin psalmin puolustusta, että hän on synnin alaisuuteen syntynyt.
Juhlavin kohta rukouksessa on lause: "Painun sydämessäni polvilleni". Alkuteksti sanoo: Taivutan sydämeni polven (klino gonu kardias). Näin rukous liittyy apostoli Paavalin Roomalaiskirjeessä (2:29) esittämään sydämen ympärileikkaukseen: "Oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus" (peritome kardias).
Joelin kirjassa on sama ajatus: "Kääntykää minun puoleeni, tehkää niin koko sydämestänne, paastotkaa, itkekää ja valittakaa. Repikää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne. Palatkaa Herran, Jumalanne, luo, sillä hän on armahtava ja laupias" (2:12-13). Armahdus on syntisen ainoa toivo. Näin Joelin kirja toimii selvästi Manassen rukouksen esikuvana.
Niin kuin kaikissa katumuspsalmeissa myös Manassen rukouksessa lopussa ylistetään Jumalaa ikuisesti. Ylistäminen ei tarkoita vain hymnien laulamista, vaan koko elämän muuttamista Jumalan tahdon mukaiseksi.
Manassen rukous on saanut paikan idän kirkon liturgisessa elämässä, koska se pitää esillä anteeksiannon teologiaa ja osoittaa, että ei ole olemassa pahempaa syntiä kuin Jumalan siunausten hylkääminen. Vain armo on ainoa luotettava syy saavuttaa jumalallinen anteeksianto, eikä sitä voi saada minkään ansion mukaan.
Miksei Manassen rukous sitten saanut tunnustettua asemaa Vanhan testamentin kaanonissa? Ehkä siksi, että se on kirjoitettu kreikaksi myöhäisenä aikana, jolloin Septuaginta oli jo yleisesti tunnustettu kokonaisuus diasporan juutalaisten keskuudessa.
Merja Merras
Lähde: Ayuch, Daniel. “The Prayer of Manasses. Orthodox Tradition and Modern Studies in Dialogue.” In Vahan S. Hovhanessian (ed.). The Canon of the Bible and the Apocrypha in the Churches of the East. New York: Peter Lang (Bible in the Christian Orthodox Tradition 2), 2012, 7-20.