Metropoliitta Stefanoksen ratkaisuehdotus ei herätä vastakaikua

Tallinnan ja koko Viron metropoliitta Stefanos
(kuva © Ortodoksi.net)

Viron apostolisen ortodoksisen kirkon metropoliitta Stefanos kertoo Viron yleiradion, ERR:n, haastattelussa tehneensä kaksi ehdotusta aiemmalle Moskovan patriarkaattiin kuuluneelle ortodoksiselle kirkolle, nykynimeltään Viron kristillisortodoksiselle kirkolle (EKÕK) – jota pidetään yleisesti uuden kirkkolain pääkohteena – lievittääkseen jännitteitä ja säilyttääkseen julkisen legitimiteetin. Jälkimmäinen ei kuitenkaan ole osoittanut kiinnostusta yhteistyöhön.

Kirkkolain välttämättömyys kansallisen turvallisuuden näkökulmasta

Paljon keskustelua on käyty kirkkoja ja seurakuntia koskevasta laista, jonka presidentti lähetti takaisin Riigikoguun pyytäen parlamenttia mukauttamaan sen perustuslain mukaiseksi. Metropoliitta Stefanoksen mielestä tämä laki on ehdottoman välttämätön kahdesta pääsyystä:

Geopolitiikka ja turvallisuus: Kun tarkastellaan Eurooppaa, nähdään monia uhkia, erityisesti Pohjois-Euroopassa ja tällä alueella. Tämä pätee erityisesti siksi, että Viro jakaa rajan kaikkea muuta kuin ystävällisen naapurimaan kanssa. Kyse ei ole vain Ukrainasta, vaan myös Baltian maihin, mukaan lukien Viroon, kohdistuvista uhkista. Kansallinen turvallisuus on nousussa Euroopassa. Valtion oikeusjärjestelmän ja lainsäädännön on reagoitava ennakoivasti tulevaan ja valmistauduttava mahdollisiin uhkiin, kuten Ranska tekee. Valtiolla on velvollisuus lainsäädännöllä ennakoida, tunnistaa ja estää uhkia kansakunnalleen ja kansalleen.
Lain ja oikeuden tuki: Metropoliitta korostaa, että hänen tukensa laille ei ole hallituksen puolelle asettumista, vaan lain ja oikeuden tukemista. Hän katsoo, että valtio toimii oikein, oikeudenmukaisesti ja tulevaisuuteen katsoen. Tämä asia ei koske vain Viroa, vaan koko Eurooppaa. On luotettava parlamenttiin, Riigikoguun, valittuihin ihmisiin ja ymmärrettävä presidenttiä, joka kohtaa vaikeita päätöksiä.

Valtion osallistuminen ja uskonnonvapauden rajat

Metropoliitta Stefanoksen mukaan laki koskee Viron kristillisortodoksista kirkkoa (EKÕK, entinen MPEÕK) ja sen siteitä Moskovan patriarkaattiin. Hän katsoo, että valtion puuttuminen asiaan on perusteltua.

Laki koskee vain kansallista turvallisuutta, eikä kenelläkään ole oikeutta vaarantaa valtion turvallisuutta. Sisäministeriö on vakuuttanut, ettei minkään seurakunnan olemassaolo ole uhattuna. Jos tämä laki tulee voimaan, kaikkien, mukaan lukien kirkkojen ja kansalaisten, on noudatettava sen periaatteita. Ei voida sallia tilannetta, jossa kansallista turvallisuutta uhataan uskonnollisen järjestön kautta tai sen varjolla. Euroopassa on jo nähtävissä mielialan muutos, jossa on korostettu, kuinka Moskovan patriarkaatti, yhteistyössä Venäjän valtion kanssa, heikentää muiden maiden turvallisuutta ja sekaantuu sekä politiikkaan että julkiseen elämään. Uskonnonvapautta ei voida hyväksyä käytettävän sekaannuksen ja kaaoksen kylvämiseen.

Laki on laki, ja sitä on kunnioitettava. Uskonnollisina järjestöinä ja kirkkoina velvollisuutemme on pysyä kirkkoina ja toteuttaa kristillisten kirkkojen missiota – ei pelata poliittisia pelejä tai osallistua manipulointiin.

Tulevaisuuden näkymät ja metropoliitta Stefanoksen huoli

Ortodoksisena kristittynä metropoliitta Stefanos ei näe mitään muuttuvaa, paitsi että uskonnollinen palvelu jatkuu: evankeliumin todistaminen, sakramentaalisen kirkkoelämän eläminen ja lähimmäisten kunnioittaminen. Kristityillä ei ole oikeutta erityispoikkeuksiin maan kansalaisina.

Jos Viron kristillisortodoksinen kirkko ei katkaise kanonisia siteitään Moskovan patriarkaattiin, nousee kysymys heidän asemansa oikeudellisesta ja lainsäädännöllisestä näkökulmasta. Tästä seuraa sekä yhteiskunnallisia että oikeudellisia seurauksia. Metropoliitta ei halua hyökätä EKÕK:n piispa Danielia vastaan, ymmärtäen hänen nuoruutensa ja vaikean tilanteensa. Hän epäilee piispa Danielin toistavan vain hänelle sanottua. Jos siteitä ei katkaista, valtio ei enää tunnusta heitä uskonnollisena järjestönä lain mukaisesti.

Tämä laki ei kohdistu vain yhteen kirkkoon, vaan kaikkiin – sekä uskonnollisiin että uskonnottomiin järjestöihin – jotka voivat toiminnallaan uhata kansallista turvallisuutta. Turvallisuusvirastot ovat tietoisia siitä, miten Venäjä ja Moskovan patriarkaatti käyttävät paikallisia kirkkoja ja Venäjän ulkopuolisia yksiköitä vaikutusvaltansa projisoimiseen ja tavoitteidensa saavuttamiseen. Metropoliitta ilmaisee syvän tuskansa vihasta ja panettelusta, ja myöntää Moskovan patriarkaatin asettaneen ortodoksit hyvin vaikeaan asemaan myös Ukrainassa. Kristittyinä ja ortodoksisina uskovina ensisijainen kutsumuksemme yhteiskunnassa on rakentaa rauhaa ja yhdistää ihmisiä – ei lietsoa ahdistusta tai luoda jakautumista. Viron apostolisen ortodoksisen kirkon johtajana hän on hyvin tiukka kaikille papeille, joiden teot tai sanat poikkeavat evankeliumin hengestä. Alttaria ja saarnastuolia ei saa käyttää muuhun kuin evankeliumin ja sen hengen kutsumukseen.

Metropoliitta Stefanoksen ehdotukset tilanteen rauhoittamiseksi

Viron apostolinen ortodoksinen kirkko ja metropoliitta Stefanos ovat pyrkineet rauhoittamaan tilannetta kahdella ehdotuksella Viron kristillisortodoksiselle kirkolle:

Vikaariaatin perustaminen:
Ehdotus vikaariaatin luomisesta. Vaikka termillä vikaariaatti on erityinen merkitys, metropoliitta on laajentanut sen tavanomaista määritelmää. Ensisijaisena huolena on ollut auttaa venäläisen ortodoksisen kirkon uskonveljiä ja -sisaria säilyttämään tunnustuksensa yhteiskunnassa – erityisesti siinä tapauksessa, että Viron kristillisortodoksinen kirkko päättää katkaista nykyiset siteensä. Valtio voi puuttua oikeudellisiin asioihin, mutta ei kirkollisiin tai kanonisiin kysymyksiin. Viron ortodoksisten kirkkojen sääntöjen mukaan on kunnioitettava ja noudatettava valtion lakeja sekä pysyttävä kuuliaisena ja yhteydessä kirkon johtoon, joka takaa kirkollisen olemassaolon. Ehdotettu ratkaisu oli tarjota heille keino säilyttää kanoninen asema ja kirkollinen identiteetti, vaikka he katkaisisivat yhteyden Moskovan patriarkaattiin – jotta heistä ei tulisi ortodoksian silmissä lahkoa. Kun kirkkoruumis muuttuu lahkoksi, se voi hajota edelleen alaryhmiin ja ryhmittymiin. Tämä tarjous oli ojennettu käsi, yritys tulla heitä vastaan ja tukea heitä tässä vaikeassa tilanteessa. Se ei sisältänyt pakottamista, ainoastaan tarjouksen kanonisesta yhteydestä ja kirkollisesta eheydestä. Metropoliitta ei pyydä mitään vastineeksi, paitsi että yhteisyyden merkkinä heidän piispansa mainitsisivat hänen nimensä liturgioissa. Hänellä on oikeus tulla muistetuksi. Metropoliitta ei vaadi kahden kirkon välitöntä yhdistymistä. He säilyttäisivät vapauden jatkaa toimintaansa kuten tähän asti. Tätä ajatusta on jaettu myös ekumeenisen patriarkaatin kanssa, joka niin ikään tunnustaa tarpeen auttaa ortodoksisia veljiä ja sisaria Venäjän kirkosta. Samalla tämä tarjous on ele anteeksiannosta kirkon kokemasta vainosta ja tuhosta Viron miehityksen alettua. Historiallisesti Viron apostolinen ortodoksinen kirkko on ollut uhri. Vuoteen 1945 mennessä Virossa oli 200 000 ortodoksista uskovaista, 180 pappia ja 153 seurakuntaa. Metropoliitan tullessa Viroon hän löysi raunioita – ja niitä raunioita ei voi unohtaa. Vaikka menneisyys muistetaan, on mentävä eteenpäin. Molemminpuolinen anteeksianto, vaikka toinen osapuoli ei sitä pyytäisikään, vie eteenpäin. Ehdotuksen tarkoituksena oli ojentaa auttava käsi ja osoittaa rakkautta veljiä ja sisaria kohtaan.
Yhteiskunnallinen yhteistyö:
Toinen puoli on yhteiskunnallinen. Metropoliitta on ollut Virossa 26 vuotta, eikä sinä aikana ole koskaan pidetty yhteistä rukouspalvelusta venäläisten ortodoksisten uskollisten kanssa. He katkaisivat yhteyden Viron apostolisen ortodoksisen kirkon kanssa. Kuitenkin yhteiskunnallisesti heillä on oma kirkollinen yhteisönsä. Vahvasta propagandasta huolimatta, jota Venäjän kirkko on levittänyt Viron apostolista ortodoksista kirkkoa ja eri henkilöitä vastaan, monien heidän keskuudessaan on todella halua tehdä yhteistyötä. Vikaariaattiehdotus tarjoaa keinon mahdollistaa tällainen yhteistyö – ilman alistamista tai yhdistämistä – jotta yhteistyö on mahdollista. Tämä mahdollistaisi sen, että voitaisiin alkaa oppia toisistaan ja luoda veljellinen ja ystävällinen ilmapiiri, joka hyödyttää lopulta koko yhteiskuntaa.

Nämä ovat kaksi aloitetta, jotka metropoliitta on esittänyt, eikä hänen kantansa ole muuttunut. Hän toivoo ja uskoo, että lopulta rakkauden henki voittaa vihamielisyyden hengen.

Kanoninen eheys ja pääsiäisen yhteinen juhlapäivä

'Viron apostolinen ortodoksinen kirkko voi tarjota kanonista eheyttä Viron kristillisortodoksiselle kirkolle, jos se katkaisee siteensä Moskovan patriarkaattiin. Koko ortodoksisessa maailmassa on kolme autonomista kirkkoa: Pyhän Katariinan luostari Siinailla (rajoittuen Siinain niemimaalle) sekä Viron ja Suomen ortodoksiset kirkot. Nämä kirkot ovat autonomisia, eivät autokefalisia, koska niiden tullessa Ekumeenisen patriarkaatin lainkäyttövaltaan ei päätetty myöntää autokefaliaa, koska niiden ei katsottu olevan riittävän vahvoja toimimaan itsenäisesti täysin itsehallinnollisina kirkkoina. Sen sijaan ne jäivät Ekumeenisen patriarkaatin tuen ja suojelun alaisiksi.

Autonomisten kirkkojen tunnuspiirre on, että ne valitsevat omat piispansa. Ainoa Ekumeenisen patriarkaatin nimittämä virka on kirkon päämiehen arkkipiispan tai metropoliitan virka. Synodaalis-autonomisena ortodoksisena kirkkona Viron apostolisella ortodoksisella kirkolla on oikeus tarjota kanonista eheyttä Viron kristillisortodoksisen kirkon jäsenille, mikäli he päättävät katkaista yhteyden Moskovan kanssa.

Viron kristillisortodoksisen kirkon edustajien mukaan kanonisten siteiden katkaiseminen Moskovan patriarkaattiin ei ole mahdollista. Metropoliitta Stefanoksen näkemyksen mukaan kyse ei ole siitä, onko se mahdotonta vai vain vaikeaa, vaan siitä, onko siihen tahtoa. Ehdotuksen jälkeen heidän puoleltaan olisi voinut tulla joku keskustelemaan ja kysymään selvennystä, mutta kukaan ei ole osoittanut kiinnostusta. He vain puhuvat.

Lopuksi, eri aiheeseen liittyen, metropoliitta kommentoi paavi Leo XIV:n äskettäisessä uskonnollisten johtajien tapaamisessa Roomassa esittämää tarvetta kaikkien kristittyjen juhlia pääsiäistä samana päivänä. Tällä hetkellä kalenterierot tekevät sen mahdottomaksi. Metropoliitta pitää tätä myönteisenä ja tärkeänä asiana, joka sai vauhtia jo paavi Franciscuksen aikana, ja hän toivoo yhteisen ratkaisun löytyvän pian.

(Lähde: ERR)