Munkkielämä on täydellisyyden tie (opetuspuhe)
Ortodoksi.netista
Pyhän Paisioksen opetuksia:
Munkkielämä on täydellisyyden tie
Munkit eivät ole epäonnistuneita
Pyhä Paisios Athoslainen opetti:
“Munkkielämä on tie täydellisyyteen. Munkit eivät ole laiskoja, itsekeskeisiä tai epäonnistuneita, vaan he tahtovat epäonnistua maailmallisesti ja onnistuvat hengellisesti.”
Munkki ammentaa voimansa Jumalalta. Maailman hallitsijat taas ajattelevat maallisesti: "Kuka meitä auttaa, Amerikka vai Venäjä?"
Munkki vetäytyy maailmasta, ei siksi, että vihaisi maailmaa, vaan siksi, että rakastaa sitä. Hänen rukouksensa vaikuttaa niihin asioihin, joita ihmisen voimalla ei voida muuttaa, vain Jumalan avulla. Jumala näin pelastaa maailman.
Munkin tehtävä on hengellinen, ei maallinen
Pyhä Paisios vertasi munkkien paluuta maailmaan sotilaan toimiin: jotkut papit tai muut vaativat munkkeja tulemaan maailmaan, aivan kuin sotilas jättäisi radiopuhelimensa ja ottaisi kiväärin, luullen, että lisäase pelastaisi tilanteen. Todellisuudessa pelastavat yhteydenpito komentoon ja suurten voimien apu – sama pätee munkkiin: hänen tehtävänsä on hengellinen, ei maailmallinen.
Tärkeintä on tulla munkiksi sisältäpäin: sydämen ja hengen muutoksesta syntyy todellinen pyhyys.
Hengellinen tulen sytyttäminen
Pyhä Paisios vertasi munkin hengellistä tilaa viinaan: jos pullo jätetään auki, se menettää kipinänsä; se ei tuhoa pahoja voimia eikä tuota valoa. Samoin munkki, joka ei vaali Jumalan armoa, menettää sisäisen tulensa ja jää vain muodon tasolle.
Munkkielämä ei ole mukavuuden etsimistä
Jos asetamme mukavuuden kaltaisen helposti saavutettavan hyvän edelle, emme edisty. Munkki ei etsi mukavuutta – autius ja yksinkertaisuus ovat hänen kunniansa. Munkkielämä on tie täydellisyyteen.
Hengelliset perinteet ja herkkyys
Vanhoina aikoina kristityt osoittivat enemmän kunnioitusta ehtoollisen jälkeiselle antidoralle kuin monet nykyajan munkit itse sakramentille.
Tulevina vuosina moni saattaa ryhtyä munkiksi tylsyyden tai sielun tyhjyyden vuoksi. He harjoittavat paastoa ja rukousta, mutta saattavat jäädä ilman todellista hengellistä satoa, jos heiltä puuttuu herkkyys Jumalan armoa kohtaan. Ensimmäinen edellytys on sydämen herkkyys; ilman sitä askeesi jää kuivaksi, vaikka kuinka paljon sitä tekisi.
Munkkien tehtävä on olla valoa maailmassa
Ne näkymättömät anonyymit askeetikot Athoksella ovat kuin maan radiopuhelimet Jumalaan.
Kerran kaksi roomalaista arkkitehtia vieraili Athoksella. He ihmettelivät: "Miksi munkit eivät mene maailmaan tekemään sosiaalista työtä?" Pyhä Paisios vastasi: "Majakat eivät voi siirtyä kaupunkeihin valaisemaan katuja; ne ovat sijoitettu kauas kalliolle ohjaamaan laivoja oikeaan suuntaan. Munkit ovat kuin majakat: kaukana, mutta heidän valonsa johdattaa sielut Jumalan luo."
Jos luostareissa on hengellistä tilaa ja maailmallisesta ajattelusta vapaata mieltä, se on heidän suurin lahjansa maailmalle. Heidän ei tarvitse puhua tai toimia; heidän elämäntapansa puhuu puolestaan. Nykymaailma tarvitsee juuri tätä turvaa ja rohkaisua.
Munkkien esimerkki muuttaa ihmisiä
Kun maallikot näkevät oikean elämän elävää munkkia, jopa epäuskoiset voivat löytää uskon. Monet ateistiset tutkijat, jotka vierailivat Athoksella, muuttuivat. He näkivät nuoria, iloisia munkkeja, jotka olisivat voineet menestyä maailmassa, mutta valitsivat askeesin, rukouksen ja valvonnan. He alkoivat kysyä itseltään: "Onko Jumala olemassa? Onko elämä tuonpuoleisessa? Mitä minä teen?"
Eräänä esimerkkinä nuori nainen, joka oli yrittänyt itsemurhaa, pelastui ja vietiin luostariin. Siellä hän näki nunnien elämän ja heräsi: "Täällä on toinen maailma. Voinko jäädä?"
(Lähde: Vima Orthodoxias)