Toiminnot

Nikolai Valmo

Kohteesta Ortodoksi.net

Rovasti Nikolai Valmo (aik. Varfolomejeff), s. 5.10.1890 Savonlinnassa, k. 31.11.1943 Helsingissä.
Hänen vaimonsa oli Zoe Valmo, os. Abramov, syntyi Lappeenrannassa 6.2.1897 ja kuoli 10.2.1970.

Sortavalan pappisseminaarilaisia vierailulla Laatokan Valamossa 1930-luvulla rehtorinsa, isä Nikolai Valmon (eturivi toinen vas.) kanssa. Kuvassa on myös silloinen luostarin igumeni Hariton (eturivi toinen oik.). Seminaarilaisissa lienee useita tuttuja ortodoksivaikuttajia.
(Kuva: Valamon luostari / Ortodoksi.netin kuvakokoelmat)
Tässä os tunnistetuista: (takarivi vasemmalta alkaen) Demetrios Lintu, Yrjö Olmari (sittemmin ap. Paavali), ?, Johannes Usvamo, ?, Aleksanteri) Olanto, Pauli Jouhki (sittemmin ig. Pietari), (alarivissä vasemmalta) ?, Nikolai Valmo, ig. Hariton, Wladimir Zvetkov. Tunnistamattomissa ovat mahdollisesti: Nikolai Hodju ja Yrjä Loginen.

Nikolai Valmo (Varfolomejeff) syntyi Savonlinnassa kirkkoherra Ioan (Johannes) Varfolomeffin perheeseen. Isänsä jalanjälkiä seuraten hän lähti opiskelemaan teologiaa Pietarin hengelliseen akatemiaan, josta valmistui teologian kandidaatiksi 1914, Samana vuonna hän siirtyi Viipurin opettajaseminaariin uskonnonopettajaksi ja vihittiin sittemmin ensin diakoniksi ja sitten papiksi. Papillista tehtävää hän siirtyi hoitamaan ensin 1917 Marijoen kappeliseurakunnan pappina ja 1918 Kyyrölän kirkkoherrana.

Vuonna 1925 hän pyysi vapautusta kirkkoherran virasta ja siirtyi Sortavalan pappisseminaarin raamatunselitysopin ja kirkkohistorian opettajaksi ja 1930 seminaarin rehtoriksi, mitä tehtävää hän hoiti aina vuoteen 1942, sairastumiseensa saakka. Hän jäi sairauslomalle ja virka säilyi hänen nimissään aina hänen kuolemaansa saakka.

Varsinaisten papillisten ja muiden virallisten tehtävien ohessa hän hoiti myös Viipurissa ja Sortavalassa oppikoulujen uskonnonopetusta sekä vuosina 1926-29 kirkkokunnan pää-äänenkannattajan, Aamun Koiton toimittamista. Lisäksi hän hoiti kirkollisten esineiden varastoa, toimi kirkolliskokousedustajana sekä kirkollishallituksen pappisjäsenenä useiden vuosien ajan.

Vuosina 1927-34 hän toimitti Aamun Koiton ohessa hengellistä lukemista sisältävää Säkeniä-lehtistä sekä muutamia numeroita Konevitsan luostarin tervehdys -lehtistä.

Muuta kirjallista tuotantoa olivat mm. kirjat Pappi sairasvuoteensa ääressä (1928) sekä Herran ehtoollisen antaminen sairaille ja Ortodoksisuuteen liittyminen ja siitä eroaminen (1928). 1935 ilmestyi Valtioneuvoston kustantamana laaja kirja Suomen ortodoksinen arkkihiippakunta, josta löytyivät kaikki sen aikaiset ortodoksista kirkkoa koskevata säädökset ja hakemiston kirkon kanoneihin. 1936 hän toimitti Johannes Krysostomoksen ja Basileios Suuren liturgioiden käsikirja selityksineen ja liitteillä varustettuna.

Isä Nikolain merkitys Suomen ortodoksiselle kirkolle ja myös etenkin pappisseminaarille ja sitä kautta tulevien pappien toimintaan oli suuri ja kauaskantoinen. 1920-luvulla kirkon piiriin tulleiden kansallistamisinnon vaikutuksen alla toimivat ihmiset olivat tuoneet ortodoksisuuteen paljon luterilaisia piirteitä ja isä Nikolain toimesta koettiin eräänlainen liturginen herätys ja palaaminen kirkon perinteiseen ja erityisesti valamolaiseen käytäntöön. Liturgiat palasivat hetkipalvelusten täyttämään käytäntöön, resitatiivinen lukeminen palautettiin kirkkoon ja ns. ehtoolliskirkko määriteltiin pääasiassa sunnuntain liturgiaksi.

Hänen työtään jatkoi mm. myöhemmin arkkipiispaksi valittu Paavali, joka yhdessä isä Nikolain oppilaiden kanssa perusti mm. Ortodoksinen veljestö -nimisen järjestön.

Sota-aika ja pappisseminaarin muuttaminen Sortavalasta Helsinkiin sekä kateellisten painostus ja syyttely veivät viimein isä Nikolain voimat ja hän kuoli sydänsairauteen Marian sairaalassa 31.11.1943. Hänet on haudattu vanhempiensa ja eräiden muiden sukulaisten kanssa Lappeenrannan ortodoksiselle hautausmaalle. Hänen veljensä Hristofor Varfolomejeff kanonisoitiin Venäjän kirkon toimesta vuosien 2017 - 2018 vaihteessa pyhien joukkoon kuuluvaksi pappismarttyyriksi.