Patriarkan ja paavin yhteinen julistus 2025

Partiarkka Bartholomeos ja paavi Leo XIV: Yhteinen julistus

Fanarissa, 29. marraskuuta 2025

JOHDANTO JA KIITOS JUMALALLE

”Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä,

iäti kestää hänen armonsa.”

(Ps. 106:1, KR92)

Apostoli Andreas Ensinkutsutun juhlan aattona, hänen, joka oli apostoli Pietarin veli ja Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin suojelija, me, paavi Leo XIV ja Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartholomeos, annamme sydämestämme kiitoksen Jumalalle, laupiaalle Isällemme, tästä veljellisestä kohtaamisesta.

Seuraten kunnioitettujen edeltäjiemme esimerkkiä ja noudattaen Herramme Jeesuksen Kristuksen tahtoa kuljemme edelleen päättäväisesti vuoropuhelun tietä, rakkaudessa ja totuudessa (vrt. Ef.4:15), kohti toivottua täyden yhteyden palautumista sisarkirkkojemme välille. Tietoisina siitä, ettei kristittyjen ykseys ole vain inhimillisen ponnistelun tulos, vaan korkeudesta tuleva lahja, kutsumme kaikkia kirkkojemme jäseniä, papistoa, munkkeja ja nunnia, muihin sääntökuntiin vihittyjä sekä maallikkoja, hartaasti etsimään sen rukouksen täyttymystä, jonka Jeesus Kristus osoitti Isälleen:

”…että he kaikki olisivat yhtä. Niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa… jotta maailma uskoisi.”
(Joh.17:21, KR92)

NIKEAN ENSIMMÄISEN EKUMEENISEN KIRKOLLISKOKOUKSEN 1700-VUOTISMUISTO

Nikean ensimmäisen ekumeenisen kirkolliskokouksen 1700-vuotismuiston vietto, joka tapahtui tämän tapaamisemme edellä, oli poikkeuksellinen armon hetki. Vuonna 325 pidetty Nikean kirkolliskokous oli Jumalan kaitselmuksen antama ykseyden tapahtuma.

Muistamisen tarkoitus ei kuitenkaan ole vain sen historiallisen merkityksen palauttaminen mieleen, vaan kehotus olla jatkuvasti avoinna samalle Pyhälle Hengelle, joka puhui Nikean kautta, kun kohtaamme aikamme monenlaiset haasteet.

Olemme syvästi kiitollisia kaikkien kirkkojen ja kirkollisten yhteisöjen johtajille ja edustajille, jotka osallistuivat tähän juhlaan. Tunnustaen esteet, jotka vieläkin vaikeuttavat täydellisen yhteyden palautumista kaikkien kristittyjen kesken, esteet, joita pyrimme käsittelemään teologisen vuoropuhelun tiellä, muistamme samalla, että meitä yhdistää Nikean uskontunnustuksessa ilmaistu usko.

Tämä on pelastava usko Jumalan Poikaan, tosi Jumalaan, joka on tosi Jumalasta, Isän kanssa samaa olemusta olevaan; Häneen, joka meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja Neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi, ristiinnaulittiin, kärsi ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä, astui ylös taivaisiin, ja on kirkkaudessa tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

Poikansa ihmiseksi tulon kautta meidät on johdatettu Pyhän Kolminaisuuden, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen, salaisuuteen ja kutsuttu Kristuksessa tulemaan Isän lapsiksi ja Kristuksen kanssaperillisiksi Pyhän Hengen armosta. Tätä yhteistä uskontunnustusta kantavina voimme kohdata yhteiset haasteemme keskinäisessä kunnioituksessa ja etsiä konkreettisia ratkaisuja aidon toivon hengessä.

YKSEYDEN TIEN UUSI ROHKAISU JA YHTEINEN PÄÄSIÄINEN

Uskomme, että tämän merkkivuoden vietto voi inspiroida uusiin ja rohkeisiin askeliin kohti ykseyttä. Nikean kirkolliskokous antoi myös kriteerit pääsiäisen yhteiselle ajankohdalle. Olemme kiitollisia Jumalan kaitselmuksesta, että tänä vuonna koko kristikunta juhli pääsiäistä samana päivänä.

Toivomme ja rukoilemme, että kaikki kristityt ”kaikessa viisaudessa ja hengellisessä ymmärryksessä” (Kol.1:9, KR92) sitoutuvat etsimään yhteistä ratkaisua Kristuksen ylösnousemuksen yhteiseen vuosittaiseen juhlaan.

ATHENAGORAAN JA PAAVALI VI:N JULISTUKSEN 60-VUOTISMUISTO

Tänä vuonna vietämme myös 60 vuotta siitä historiallisesta julistuksesta, jonka antoivat edeltäjämme paavi Paavali VI ja ekumeeninen patriarkka Athenagoras, ja jolla kumottiin vuoden 1054 vastavuoroiset kirkonkiroukset.

Kiitämme Jumalaa siitä profeetallisesta teosta, joka rohkaisi kirkkojamme jatkamaan

”luottamuksen, arvostuksen ja keskinäisen rakkauden hengessä vuoropuhelua, joka Jumalan avulla johtaa jälleen elämään yhdessä… täydessä uskon, veljellisen sopusoinnun ja sakramentaalisen elämän yhteydessä, joka vallitsi ensimmäisen vuosituhannen aikana.”

Samalla kehotamme niitä, jotka vielä epäröivät kaikenlaista vuoropuhelua, kuulemaan mitä Henki sanoo seurakunnille (vrt. Ilm.2:29), sillä tämän historian hetken keskellä Henki kutsuu meitä antamaan maailmalle uuden todistuksen rauhasta, sovinnosta ja ykseydestä.

TEOLOGINEN VUOROPUHELU JA KÄYTÄNNÖN YHTEISTYÖ

Vakuuttuneina vuoropuhelun tärkeydestä ilmaisemme jatkuvan tukemme katolisen ja ortodoksisen kirkon välisen yhteisen kansainvälisen teologisen komission työlle, joka tutkii parhaillaan kysymyksiä, joita on historiallisesti pidetty jakavina.

Teologisen vuoropuhelun korvaamattoman roolin rinnalla arvostamme myös muita tämän lähentymisen prosessin elementtejä: veljellisiä kontakteja, rukousta ja yhteistyötä siellä, missä se on jo mahdollista.

Kehotamme voimakkaasti kaikkia kirkkojemme jäseniä, erityisesti papistoa ja teologeja, ottamaan iloiten vastaan tähän mennessä saavutetut hedelmät ja tekemään työtä niiden kasvavaksi lisääntymiseksi.

RAUHAN PUOLESTA JA USKONNOLLISEN VÄKIVALLAN TORJUNTA

Kristittyjen ykseyden tavoitteeseen kuuluu myös pyrkimys edistää rauhaa kaikkien kansojen kesken. Nostamme yhdessä hartaasti ääntämme rukoillen Jumalan rauhan lahjaa maailmalle.

Valitettavasti monilla maailman alueilla väkivalta ja konfliktit yhä tuhoavat lukemattomien ihmisten elämää. Vetoomme vastuunkantajiin, että he tekisivät kaiken mahdollisen sotien välittömän päättymisen puolesta, ja pyydämme kaikkia hyvän tahdon ihmisiä tukemaan vetoomustamme.

Erityisesti torjumme kaiken uskonnon tai Jumalan nimen väärinkäytön väkivallan oikeuttamiseksi. Uskomme, että aito uskontojenvälinen vuoropuhelu ei synnytä synkretismiä eikä sekaannusta, vaan on välttämätöntä erilaisten perinteiden ja kulttuurien rinnakkaiselolle.

Muistamme myös Nostra Aetaten 60-vuotismuiston ja kehotamme kaikkia hyvän tahdon miehiä ja naisia rakentamaan oikeudenmukaisempaa ja solidaarisempaa maailmaa sekä kantamaan vastuuta luomakunnasta, jonka Jumala on meille uskonut. Vain näin ihmiskunta voi voittaa välinpitämättömyyden, vallanhimon, ahneuden ja muukalaisvihamielisyyden.

KRISTITTYJEN TOIVO JA RUKOUS MAAILMAN PUOLESTA

Vaikka olemme syvästi huolestuneita tämän hetken maailman tilanteesta, emme menetä toivoa. Jumala ei hylkää ihmiskuntaa. Isä lähetti ainoansyntyisen Poikansa pelastamaan meidät, ja Jumalan Poika, Herramme Jeesus Kristus, antoi meille Pyhän Hengen, jotta me osallistuimme Hänen jumalalliseen elämäänsä ja säilyttäisimme ihmisarvon pyhyyden.

Pyhän Hengen kautta tiedämme ja koemme, että Jumala on kanssamme.

Siksi uskomme Jumalan huomaan jokaisen ihmisen, erityisesti ne, jotka ovat puutteen keskellä, jotka kokevat nälkää, yksinäisyyttä tai sairautta. Rukoilemme, että jokaisen ihmisperheen jäsenen osaksi tulisi armo ja siunaus, jotta

”heidän sydämensä rohkaistuisi ja he yhdessä rakkauden yhdyssiteessä saavuttaisivat täyden ymmärryksen rikkauden ja tuntisivat Jumalan salaisuuden, Kristuksen.”

(Kol. 2:2, KR92)

---
(Lähde: Ekumeeninen patriarkaatti)

(Otsikointi ja tekstin lihavointi; Ortodoksi.net)