Puhe 92. holodomorin muistotilaisuudessa 2025
Ortodoksi.netista
Ekumeenisen patriarkan Bartholomeoksen puhe 92. holodomorin muistotilaisuudessa
Pyhän Nikolaoksen kirkko, Tzivalia — 22. marraskuuta 2025
Holodomor – totuuden ja muistamisen velvollisuus
Kuten joka vuosi, kokoonnumme tänne Pyhän Nikolaoksen kirkkoon kunnioittamaan miljoonien viattomien miesten, naisten ja lasten muistoa, jotka menehtyivät tarkoituksella aiheutettuun nälänhätään, holodomoriin vuosina 1932–1933.
Muistaminen ei ole pelkkä rituaali. Se on totuuden teko, moraalinen velvoite ja ihmiskunnan elävä omatunto, joka kieltäytyy unohtamasta kansan kärsimyksiä, joilta riistettiin ravinto, jotta sen tulevaisuus tukahdutettaisiin.
Holodomor ei ollut luonnonkatastrofi, vaan harkittu ja järjestelmällinen hyökkäys ihmiselämää ja Jumalan antamaa arvoa vastaan. Vaikka sadot olivat runsaita, ruoka takavarikoitiin, tieto pimennettiin ja kokonaisia alueita jätettiin ideologisen julmuuden armoille.
Vapaus Jumalan lahjana
Kristittyinä tunnustamme, että “missä Herran Henki on, siellä on vapaus” (2.Kor.3:17). Aito vapaus ei ole ensisijaisesti poliittinen käsite, vaan se tarkoittaa mahdollisuutta elää vanhurskaasti, puhtain sydämin ja Jumalan yhteydessä. Kun vapaus loukataan ja totuus peitetään, yhteiskunnan moraalinen perusta horjuu.
Ukrainan nykyinen kärsimys
Lähes vuosisata myöhemmin Ukraina joutuu jälleen kokemaan sodan haavat. Kaupunkeja pommitetaan toistuvasti, perheitä hajotetaan, vanhukset ja sairaat kantavat raskaimmat taakat, ja monet valmistautuvat talveen epävarmuudessa. Toiset elävät epätoivossa, koska heidän läheisensä ovat kateissa tai sotavankeudessa. Surumme koskettaa myös lapsia, jotka on väkisin viety pois kotimaastaan.
Nämä eivät ole poliittisia kysymyksiä, vaan tragedioita, jotka puhuttelevat suoraan kirkon omaatuntoa. Jokaisessa kärsivässä ihmisessä näemme Kristuksen kasvot.
Kestävyys ja toivo
Kaiken keskellä Ukrainan kansa osoittaa ihailtavaa kestävyyttä ja uskollisuutta elämälle. Se pyrkii suojelemaan maansa, varjelemaan perheensä ja rakentamaan uudelleen sen, mikä on tuhoutunut. Jokaisella itsenäisellä valtiolla on oikeus kulkea omaa tietään kansainvälisen oikeuden ja moraalisen järjestyksen mukaisesti. Ukraina ei ole poikkeus.
Kristuksen Pyhä Suuri Kirkko, ukrainalaisten Äitikirkko, ei saa olla välinpitämätön heidän kärsimyksensä edessä. Huolemme on paimenellista ja hengellistä, sillä “jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin” (1.Kor.12:26).
Rauha totuuden ja ihmisarvon varaan
Tästä syystä korotamme äänemme vetoomukseen: pyydämme siviilien suojelemista, sotavankien inhimillistä kohtelua ja vapauttamista, siepattujen lasten palauttamista sekä vihollisuuksien välitöntä lopettamista. Kreetalla vuonna 2016 koolla ollut ortodoksinen kirkolliskokous opetti, että kirkko tuomitsee sodan pahuuden ja synnin seurauksena. Tämä opetus on tänään ajankohtaisempi kuin koskaan.
Rauhan on perustuttava totuuteen, kunnioitukseen ja ihmisarvon tunnustamiseen. Sen tulee suojella heikkoja, turvata perheiden tulevaisuus ja mahdollistaa kansojen elämä ilman pelkoa. Vetoomme maailman johtajiin on selkeä: jatkakaa vilpitöntä vuoropuhelua ja noudattakaa humanitaarisia periaatteita.
Holodomorin muiston opetus
Holodomorin muisto varoittaa meitä perushyödykkeiden aseellistamisesta. Silloin kansalta riistettiin ruoka; tänään kokonaisia kaupunkeja uhkaa lämmön, sähkön ja peruspalveluiden puute. Kun perustarpeita käytetään kansan murtamisen välineenä, kyseessä on vakava moraalinen vääryys.
Kutsu puolustaa ihmiselämän pyhyyttä
Holodomorin muisto kutsuu meitä puolustamaan ihmiselämän pyhyyttä. Psalmin sana kehottaa: “Puolustakaa heikkoja ja orpoja, ajakaa köyhien ja sorrettujen asiaa. Pelastakaa heikko ja avuton” (Ps.82:3–4). Tämä muistotilaisuus on lupaus siitä, ettei nälkää enää koskaan käytetä aseena, ettei totuutta enää vaienneta pelolla, eikä ihmisarvoa tallata tyrannian alle.
Me kumarramme holodomorin uhrien muiston edessä. Syleilemme ukrainalaista kansaa isällisellä rakkaudella ja rukoilemme heidän näkyvien ja näkymättömien haavojensa parantumista sekä rauhan, vakauden ja eheyden palautumista heidän maahansa.
Herra armahtakoon ja antakoon levon poisnukkuneille, lohdun kärsiville, viisauden johtajille ja myötätunnon jokaisen ihmisen sydämeen. Antakoon Hän meille voimaa seistä aina totuuden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan puolella.
Olkoon heidän muistonsa iankaikkinen.
(Lähde: Ekumeeninen patriarkaatti)