Toiminnot

Pyhä Raamattu

Ortodoksi.netista

Rovasti Dimitri Padalka

Ortodoksisen kirkon uskonoppi

oppikoulun yläluokkia varten

Suomentanut muutamin muutoksin ja kustantanut Suomen kreikkalaiskatolisen kirkon suomennus- ja toimituskomitea

Toinen painos / Kuopio 1941


III. Imoitetun opin lähteet: Pvhă Raamattu ja pyhä perintäoppi

§ 23. Pyhä Raamattu

Pyhällä Raamatulla ymmärretään nitä kirjoja, jotka Pyhän Hengen vaikutuksesta ovat kirioittaneet erityiset Jumalan valitsemat henkilöt, nimittäin profeetat ja apostolit, ja jotka kirkko on tunnustanut oikeiksi. Yhteen koottuna kokonaisuutena näitä kirjoja nimitetään Bibliaksi', mikā kreikankielellä merkitsee: kirjat. Tämmöinen nimitys ilmaisee ilman muuta sen ajatuksen, että nämä kirjat, ollen ainutlaatuisia, joiden vertaisia ja arvoisia maailmassa ei löydy, ovat tärkeämmät kaikkia muita kirjoja, ja sen johdosta ne ansaitsevat poikkeuksellista huomiota ja oppimista ihmisten puolelta.

Itse Raamatussa omistetaan näille kirjoille ”Biblia”-sanalle läheinen nimitys. Siinä niitä nimitetään kirjoitukseksi (Luuk.4:21) eli kirjoituksiksi (Matt.21:42) ja pyhiksi kirjoituksiksi (Room.1:2; 2.Tim.3:15). Kirjoittamisajan suhteen pyhän Raamatun kirjat jakaantuvat Vanhan Testamentin ja Uuden Testamentin kirioihin, joista edelliset on kirjoitettu ennen Kristuksen syntymää ja jälkimäiset Kristuksen syntymän jälkeen.

Sana ”Testamentti” merkitsee pyhän Raamatun kielessä sopimusta, liittoa. Tällä sanalla tarkoitetaankin Jumalan liittoa (religio, uskontoa) ihmisten kanssa ja niitä totuuksia, jotka Herra suvaitsi ilmoittaa ihmisille sitä varten, jotta he voisivat tehdä liiton hänen kanssaan ja saavuttaa tämän liiton päämäärän.

Näin ollen Vanha Testamentti on se liitto (uskonto), joka oli olemassa Jumalan ja ihmisten kesken ihmisten syntiinlankeemuksesta aina Vapahtajan Kristuksen maailmaan tulemiseen asti, ja jonka perustotuutena oli Jumalan lupaus tämän Vapahtajan tulemisesta maan päälle.

Uusi Testamentti taas tarkoittaa sitä liittoa (uskontoa), joka solmittiin Jumalan ja ihmisten kesken sen jälkeen kuin Jumalan lupaus Vapahtajan tulemisesta oli täyttynyt ja jonka perustana on se totuus, että maailmaan tullut Vapahtaja on lihaksi tullut Jumalan Poika totinen Jumala ja ihmiskunnan Lunastaja.


(Tästä artikkelistä löytyy osoitteesta Pyhä Raamattu 2 tekoälyn kieliasultaan modernisoima versio.)