Taide, teologia ja sielun syvyys (opetuspuhe)

Patriarkka Bartholomeos: Taide, teologia ja sielun syvyys

Ekumeeninen patriarkka Bartholomeos on tunnettu rauhan ja sovinnon sekä luonnonympäristön varjelun puolestapuhuja. Kuitenkin hän korostaa myös taiteiden ja kirjallisuuden merkitystä, todeten, että "ihmiselämässä on ulottuvuuksia, jotka ovat tieteellisen tiedon ja kaikenlaisen objektivoinnin ulottumattomissa". Hän kuvaa runoutta "korvaamattomaksi lahjaksi taivaasta ihmiskunnalle".

Runous, sielu ja Jumala

Patriarkka Bartholomeos selittää, että "itsekkäisyyden ja mitattavissa olevan todellisuuden tuolla puolen on syvyyden ulottuvuus – 'maailman syvällinen mysteeri', joka, kuten suuri teologi isä Alexander Schmemann kirjoitti, 'paljastuu pyhille, lapsille ja runoilijoille'".

Runous, Hänen Kaikkeinpyhimpänsä mukaan, on alue, jossa "numeroilla ei ole sanottavaa", jossa ei ole sijaa niille, jotka "katsovat kukkivaa mantelipuuta puunhakkaajan silmin". Tämä alue on se, jossa ihmissielu kohtaa Luojansa: "Tässä mielessä jokainen tosi uskova on myös runoilija – se, joka liikuttuu syvästi jumalallisen kirkkauden mysteeristä. Kun puhumme Kristuksesta, 'alussa olleesta Sanasta', joka tuli yhdeksi ihmiskunnan kanssa avatakseen tien ikuiseen elämään, sanamme muuttuvat runoudeksi, hymniksi ja ylistykseksi."

Teologian runollinen luonne

Patriarkka Bartholomeos korostaa, että teologia itsessään on pohjimmiltaan runollista. "Teologian kieli ei ole koskaan ollut pelkkää tietoa 'Jumalasta'; se on aina ollut runollista, sydämellistä ja täynnä hengellistä kauneutta. Muistakaamme, että Kirkkomme hymnograafiset tekstit ovat kirjallinen ihme. Kirkollisessa kielessä ei ole koskaan banaaliutta. Tästä syystä on mahdotonta kuvitella todellista uskovaa, joka ei myös vaali kirjallisuutta ja runoutta."

Toisessa yhteydessä hän selitti edelleen teologian ja runouden yhteyttä: "Teologia ei ole koskaan ollut pelkkää 'irrallista tietoa' Jumalasta. On mahdotonta puhua rakkauden Jumalasta ja ihmiskunnan sammumattomasta kaipuusta ikuisuuteen ilman, että sanamme muuttuvat runoudeksi ja ylistykseksi. Uskon asioissa ei ole tylsyyttä. Kirkkomme hymnograafia on kirjallinen ihme, ylevä ylistyslaulu kreikan kielen voimalle ja kauneudelle. Yleensä aidot teologiset tekstit ovat lähempänä runoutta kuin proosaa."

Kutsumus ja vastuu

Meitä kaikkia kutsutaan yhteiseen ponnisteluun, jotta tulevat sukupolvetkin voisivat nauttia runoilijoistamme ja proosakirjailijoistamme, Kirkkomme hymnograafisista teksteistä ja olla ylpeitä kielemme ja kulttuurimme rikkaudesta. Tässä jalossa kamppailussa emme saa unohtaa, että suuren hengellisen perinnön kantajina "siltä, jolle on paljon annettu, vaaditaan paljon", Raamatun jakeen mukaisesti: "Siltä, jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan" (Luuk.12:48).

---

(Lähde: GOARCH)