Vapauteen kuuluu vastuu – uskon tulee rakentaa rauhaa
Ortodoksi.netista
Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka:
Vapauteen kuuluu vastuu – uskon tulee rakentaa rauhaa
Uskontojen uskottavuus punnitaan niiden kyvyssä edistää rauhaa ja sovintoa. Myös ihmisen vapaus saa sisältönsä siitä, mihin hän sitä käyttää. Näitä kysymyksiä Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartholomeos käsitteli Chichesterissä 16. syyskuuta 2026 vastaanottaessaan yliopiston kunniatohtorin arvon.
Uskonto ei saa ruokkia vihaa
Bartholomeoksen mukaan uskontojen uskottavuus riippuu yhä vahvemmin niiden toiminnasta rauhan puolesta. Uskonnollisten yhteisöjen tulee rakentaa luottamusta ja sovintoa. Vihan lietsominen, ihmisten jakaminen vastakkaisiin leireihin ja sotien synnyttäminen ovat tämän tehtävän vastaisia.
Patriarkka pitää uskonnolla perusteltua väkivaltaa väkivaltana itse uskontoa vastaan. Kiihkomielisyys vääristää uskonnollista kokemusta. Hänen mukaansa aito usko torjuu suvaitsemattomuutta, ja uskontojen välinen vuoropuhelu auttaa tuomaan esiin niiden lähimmäistä palvelevia perinteitä.>
Ratkaisevaa on, mitä valitsemme
Vapautta tarkastellessaan Bartholomeos kiinnittää huomion valintojen sisältöön. Pelkkä mahdollisuus valita ei vielä kerro, kuinka käytämme vapauttamme. Ratkaisevaa on se, mitä valitsemme ja millaisen vastuun otamme.
Patriarkka arvostelee käsitystä, jossa vapaus tarkoittaa sitoutumisen välttämistä. Vastuu kuuluu vapauteen, samoin valmius sitoutua toiseen ihmiseen ja hyvän tekemiseen. Kristillisessä elämässä vapaus on Jumalan lahja, jossa usko Jumalaan ja rakkaus lähimmäiseen kuuluvat erottamattomasti yhteen.
Rauha alkaa myös läheltä
Suomalaisen seurakuntaelämän kannalta näitä ajatuksia voi soveltaa hyvin arkisiin tilanteisiin. Miten puhumme ihmisestä, jonka kanssa olemme eri mieltä? Annammeko keskustelussa tilaa myös hiljaiselle? Voiko seurakuntaan tuleva ihminen luottaa siihen, että häntä kuunnellaan, vaikka hänen taustansa tai elämäntilanteensa olisi meille vieras?
Rauhan rakentaminen voi tarkoittaa harkittua sanaa, väärinkäsityksen selvittämistä tai rohkeutta pyytää anteeksi. Myös verkossa jokainen voi ennen kommentin julkaisemista pohtia, auttaako se ymmärtämään asiaa vai lisääkö se tarpeettomasti epäluuloa.
Vastuun kantaminen puolestaan voi olla päätös soittaa yksinäiselle, auttaa uupunutta tai pitää kiinni annetusta lupauksesta. Tällaisissa pienissä valinnoissa lähimmäisenrakkaus tulee näkyväksi. Samalla usko saa arjessa muodon, jonka toinen ihminen voi tunnistaa ja kokea.