Voiko ortodoksisessa kirkossa vierailla kuka tahansa?
Ortodoksi.netista
Mitä voi odottaa ja mitä ottaa huomioon ortodoksisessa kirkossa vieraillessa?
Ortodoksisessa kirkossa vieraileva huomaa usein heti eron verrattuna moniin läntisen kristillisyyden perinteisiin. Värikkyys, ikonien runsas käyttö ja kirkon sisätilojen kauneus erottuvat selvästi roomalaiskatolisista ja protestanttisista kirkoista. Ortodoksiseen kirkoon sisään astuminen on kuin astuisi uuteen maailmaan – täynnä väriä, valoa ja pyhyyden tuntua. Kirkon taide ja arkkitehtuuri eivät ole vain koristeita, vaan ne heijastavat ja ilmentävät syvästi ortodoksisen uskon perusoppeja.
Kauneus ja symbolit
Ortodoksinen kirkko uskoo, että Jumala on kaiken luoja – taivaan ja maan. Hän on läsnä luomakunnassaan, ja siksi aineellinen maailma on arvokas ja hyvä (vrt. 1.Moos.1:31). Tämä näkyy kirkon tavassa käyttää luomakuntaa Jumalan ylistykseen – ei vain kirkkotilojen koristelussa, vaan myös eukaristiassa, sakramenteissa ja rukouspalveluksissa.
Leipä ja viini – "luomakunnan esikoiset" (Room.11:16) – uhrataan Jumalalle liturgiassa koko luomakunnan edustajina. Eukaristia, Jumalallinen liturgia, on kirkon keskeisin kiitoksen ja ylistyksen muoto.
Ortodoksinen kirkko käyttää luomakunnan lahjoja muovatakseen tilan, joka ilmaisee kauneutta ja pyhyyttä. Ikonien ja muiden liturgisten esineiden kautta luomakunnan kauneus käännetään ylistykseksi kolmiyhteiselle Jumalalle. Aivan kuten evankeliumin nainen voiteli Jeesuksen jalat kalliilla öljyllä (Luuk. 7:38), ortodoksinen kirkko pyrkii tarjoamaan Jumalalle kauneuden ja kiitoksen lahjoja.
Pyhä tila
Kirkkorakennus ei ole vain kokoontumispaikka – se on pyhä tila, luotu jumalanpalvelusta varten. Kaikki kirkon arkkitehtuurissa ja sisustuksessa tähtää siihen, että ihmisen koko olemus – mieli, tunteet ja aistit – osallistuu rukoukseen. Kirkko on "Jumalan huone" ja "hänen kirkkautensa asuinsija". Jumala on läsnä kaikkialla, mutta kirkko on erityisesti pyhitetty rukouksen ja Jumalan kohtaamisen paikaksi.
Ortodoksinen kirkko pyhitetään vihkimällä, ja sen jokainen osa viestii Jumalan asumisesta kansansa keskellä.
Kirkon rakenne ja tilajako
Ihanteellisesti ortodoksinen kirkko on kooltaan melko pieni, jotta yhteisöllisyys korostuisi. Rakennus on usein ristimuotoinen ja jakautuu kolmeen osaan:
- Nartheks (esihuone, eteinen, temppelin etuosa) on sisäänkäyntialue, jossa Suomessa mm. myydään tuohuksia ja joskus ikoneja, kortteja, jne, muualla ortodoksisessa maailmassa sytytetään kynttilöitä ja rukoillaan ikonien edessä ennen kuin siirrytään kirkkosaliin.
- Naos eli kirkkosali on paikka, jossa seurakunta kokoontuu. Joissain kirkoissa on penkkejä, mutta monissa seisotaan ja liikutaan vapaasti. Oikealla puolella on usein piispan istuin, joka muistuttaa kirkon yhteydestä piispalliseen kokonaisuuteen. Laulajat ja lukijat sijoittuvat salin reunoille.
- Alttari on kirkon pyhin osa ja se on ikonostaasin eli kuvaseinän takana. Se on varattu vain papeille ja heidän avustajilleen, ja se on erotettu kirkkosalista siis ikonostaasilla.
Alttari – liturgian sydän
Alttaripöytä on koko ortodoksisen kirkon keskus. Siinä uhrataan leipä ja viini Jumalalle, Kristuksen käskyn mukaan (vrt. Luuk.22:19). Pöytä on usein neliönmuotoinen ja irti seinästä, verhoiltu kankailla. Sen päällä on tabernaakkeli, jossa säilytetään ehtoollislahjoja sairaiden tai kuolevien varalle. Keskellä lepää Evankeliumikirja, joka on aina läsnä, kun liturgiaa ei toimiteta. Alttarin takana on ristiinnaulitun Kristuksen ikoni, ja usein myös piispan istuin.
Ikonostaasi – pyhän ja näkyvän raja
Ikonostaasi on ikoniseinä, joka erottaa alttarin muusta kirkkotilasta. Se kehittyi varhaisesta tavasta asettaa ikonit matalalle seinämälle pyhäkön eteen. Nykyään ikonostaasi voi olla hyvin koristeellinen ja lähes kokonaan peittää alttarin, tai se voi olla yksinkertainen ja avoin vanhemman tradition mukaisesti.
Ikonit – ikkunat taivaaseen
Ikoni on pyhä kuva, ortodoksisen kirkon erityinen taidemuoto. Se voi olla puulle maalattu, kankaalle tehty, mosaiikki tai fresko. Ikonit esittävät Kristusta, Jumalansynnyttäjää Neitsyttä Mariaa, pyhiä ja enkeleitä sekä raamatullisia tapahtumia, kuten Kristuksen syntymä, ylösnousemus tai helluntai.
Ikoni ei ole vain koriste, vaan se tuo kuvattavan henkilön läsnäolevaksi – se on kuin ikkuna taivaan ja maan välillä. Ortodoksinen jumalanpalvelus tapahtuu koko kirkon yhteydessä – sekä elävien että poisnukkuneiden. Siksi ikonien kunnioittaminen on rukouksellinen teko yhteydessä kirkon kokonaisuuteen.
Ikoneita on kaikkialla – ikonostaasissa, seinillä, holveissa ja kupoleissa. Apsiksen päällä on usein suuri ikoni Jumalansynnyttäjästä ja Kristus-lapsesta. Neitsyt Maria on ortodoksisen uskon mukaan lähimpänä Jumalaa oleva ihminen, ja tämä ikoni muistuttaa hänen merkittävästä roolistaan Kristuksen syntymässä – sekä meidän tehtävästämme "synnyttää" Kristus maailmaan teoillamme.
Suurien kirkkojen kupolissa tai kirkon keskikatossa on yleensä Kristus Kaikkivaltias – Pantokrator. Hän hallitsee taivasta ja maata, ja hänen kuvansa katsovat alas koko luomakuntaan. Kristus on "A ja O" (Ilm.22:13) – kaiken alku ja loppu. Tämä on ortodoksisen uskon ydinsanoma.
Pyhä ehtoollinen
Vierailijoiden tulee huomioida, että ortodoksinen kirkko noudattaa suljettua ehtoolliskäytäntöä. Tämä ei johdu ylpeydestä tai ulossulkemisesta, vaan syvistä teologisista syistä ja uskollisuudesta varhaiskirkon käytännöille. Kaikille "avoin ehtoollinen" on varsin uusi ilmiö maailmalla eikä se vastaa Uuden testamentin ajan tai kirkon varhaisten vuosisatojen käytäntöjä.
Kuitenkin kaikki ovat tervetulleita osallistumaan liturgian päätteeksi antidoran jakoon – siunattuun leipään, joka annetaan kaikille, myös vierailijoille, ehtoollisen jälkeen.
Olet sydämellisesti tervetullut vieraaksemme!
(Käännöksen lähde: GOARCH)
