Yksinäisyys ja Jumalan läsnäolo
Ortodoksi.netista
Yksinäisyys – kokemus, haaste ja hengellinen mahdollisuus
Suomalaisessa yhteiskunnassa puhutaan paljon yksinäisyydestä. Se koskettaa monen ikäisiä: nuoria, jotka eivät löydä paikkaansa kouluyhteisössä; työikäisiä, jotka jäävät sivuun työelämän kiireessä; ja vanhuksia, jotka kokevat arjen hiljaisuuden musertavana, kun läheiset ovat poissa. Tilastojen mukaan yksinäisyys on yksi vakavimmista kansanterveyden ongelmista, sillä se lisää masennuksen, sairauksien ja jopa ennenaikaisen kuoleman riskiä.
Ortodoksinen kirkko on aina tarkastellut yksinäisyyttä myös hengellisenä ilmiönä. Kirkon pyhät isät näkevät yksinäisyydessä sekä vaaran että mahdollisuuden:
- toisaalta se voi olla tie syvään rukoukseen ja hiljaiseen Jumalan kohtaamiseen,
- toisaalta se voi altistaa kiusauksille ja epätoivolle.
Tässä artikkelissa tarkastelemme yksinäisyyttä kirkon opetuksen valossa ja pohdimme, mitä annettavaa näillä opeilla voisi olla suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa.
Mitä yksinäisyys on?
Ihmisen kokemus yksinäisyydestä liittyy usein siihen, että ympärillä ei ole muita. Kun ei ole läheistä, jonka kanssa jakaa ajatuksia, voi tuntua, että on täysin yksin. Mutta pyhien isien mukaan yksinäisyys ei ole vain ihmisten puutetta.
Pyhä Porfyrios Kausokalivialainen sanoo:
”Ero Jumalasta tuo yksinäisyyden.”
Tämä tarkoittaa, että syvimmiltään yksinäisyys ei ole sosiaalinen vaan hengellinen tila. Ihminen voi olla väkijoukon keskellä ja tuntea silti olevansa yksin, jos hän ei tunne Jumalaa. Toisaalta hiljaisuudessa ja eristyksissä elävä voi kokea Jumalan läsnäolon ja olla syvästi lohdutettu.
Hiljaisuuden lahja
Ortodoksisessa perinteessä yksinolo ja hiljaisuus ovat aina olleet tärkeitä. Ne tarjoavat mahdollisuuden rukoukseen ja mietiskelyyn.
Pyhä Johannes Krysostomos muistuttaa:
”Kristuskin vetäytyi usein vuorelle yksin rukoilemaan ja osoitti näin, että Jumalaa lähestytään parhaiten hiljaisuudessa, pois melusta ja kiireestä.”
Suomessa tämä ajatus resonoi monien sydämessä. Meillä on vahva luontosuhde: hiljainen järvenranta, metsän keskellä kulkeminen tai mökin rauha voivat olla paikkoja, joissa ihminen tuntee olevansa lähellä Jumalaa. Ei ole sattumaa, että hiljaisuuden retriitit ovat nousseet suosioon myös kirkon ulkopuolella. Ihmiset kaipaavat tilaa, jossa kiire ja melu väistyvät.
Pyhä Feofan Erakko rohkaisee:
”Kun arjen kiireiden keskellä tulee hiljainen hetki, voimme kääntää ajatuksemme Jumalaan, rukoukseen ja hyviin ajatuksiin. Silloinkin, kun tällaiset hetket ovat lyhyitä, ne voivat tuoda syvää ja taivaallista lohdutusta, jota mikään maallinen ei voi korvata.”
Yksinäisyyden vaarat
Toisaalta yksinäisyys ei ole aina hyväksi. Se voi johtaa epätoivoon, masennukseen ja eristäytymiseen.
Pyhä Johannes Krysostomos varoittaa:
”Paholainen iskee erityisesti silloin, kun olemme eristäytyneitä ja sulkeutuneita itseemme. Siksi on tärkeää iloita yhdessä muiden kanssa, jotta emme olisi haavoittuvia.”
Tämä näkyy myös suomalaisessa todellisuudessa. Monet kokevat yksinäisyyden musertavana:
- ikäihmiset, jotka viettävät päivänsä ilman yhteyttä toisiin;
- nuoret, jotka jäävät ulkopuolelle; tai
- ihmiset, jotka sosiaalisen median ”verkostoista” huolimatta eivät löydä todellista yhteyttä.
Vanhus Efrem Pyhän Andreaan skiitasta kuvaa tilannetta:
”On ihmisiä, joille yksinolo on tuskallista, koska heiltä puuttuu Jumalan armo, joka voisi tuoda rauhan. Heidän yksinäisyytensä on kuin helvetti.”
Jumalan läsnäolon voima
Pyhä Nikolaj Velimirović kiteyttää asian näin:
”Yksinäiseksi jää vain se, joka ei tunne Jumalaa, vaikka hän olisi ihmisten ympäröimänä.”
Pyhä Feofan Erakko jatkaa:
”Kun tunnistamme Jumalan läsnäolon, yksinäisyys ei pääse valtaamaan sydäntämme.”
Isien mukaan ihminen ei ole koskaan täysin yksin. Jokaisella on suojelusenkeli, Kristus itse ja – ikävä kyllä – myös vihollinen, joka tarkkailee. Tässä mielessä yksinäisyys ei ole ihmisten poissaoloa, vaan armon puuttumista.
Käytännön ohjeita yksinäisyyden hetkiin
Mitä siis tehdä, kun yksinäisyys painaa?
Vanhus Gabriel Athokselta antaa yksinkertaisen neuvon:
”Yksinäisyyden hetkinä huutakaa lakkaamatta avuksi Herran Jeesuksen nimeä: ’Herra Jeesus Kristus, armahda minua’. Pakottakaa itsenne tähän rukoukseen, vaikka mieli vastustaisi.”
Toinen tie on yhteisöllisyys. Pyhä Efrem Katunakiolainen sanoo, että moni on saavuttanut pyhyyden yhteisössä, mutta harva erakkona:
”Täydellisin tie on yhteiselämä, jossa eletään, rukoillaan ja nautitaan ateriat yhdessä. Sen Kristuskin asetti esikuvaksi.”
Tämä puhuu suoraan myös nykysuomalaiseen todellisuuteen. Yksinäisyyttä ei ratkaista vain yksilöllisillä keinoilla, vaan yhteisöllä on keskeinen rooli. Seurakunta, ystäväpiiri, talkoot tai vaikka kuoro voivat olla paikkoja, joissa yksinäisyys väistyy.
Kun sydän on kiinni maailmassa
Yksinäisyyteen liittyy myös hengellinen näkökulma: pettymys, joka seuraa, jos sydän on liiaksi kiinni maallisissa asioissa.
Vanhus Thaddeus Vitovnitsalainen sanoo:
”Jos sydän on kiintynyt maallisiin asioihin, seuraa pettymys, sillä niistä ei löydy Jumalaa. Jokainen kokee joskus yksinäisyyttä, jopa ihmisten keskellä. Mutta kun ihminen vapautuu maailmallisten asioiden vallasta, Jumala tulee ja lohduttaa häntä.”
Suomessa tämä näkyy esimerkiksi siinä, että moni hakee lohtua kulutuksesta, viihteestä tai sosiaalisesta mediasta. Mutta nämä eivät koskaan täytä syvintä kaipuuta. Ihminen jää tyhjäksi, jos hän ei kohtaa Jumalaa.
Sovelluksia suomalaiseen arkeen
- 1.Nuorten yksinäisyys
Koulussa ja sosiaalisessa mediassa moni nuori kokee olevansa ulkopuolinen. Kirkon sanoma voi olla lohduttava: et ole yksin, Jumala on kanssasi. Seurakunnan nuorisotoiminta voi tarjota myös konkreettisen yhteisön.
- 2. Työikäisten kiire ja erillisyys
Suomalaisessa työelämässä yksinäisyys voi olla kiireen ja kilpailun seurausta. Hiljaiset hetket – esimerkiksi ehtoopalvelukseen osallistuminen arki-iltana – voivat avata tilan hengelliselle yhteydelle.
- 3. Vanhusten yksinäisyys
Monet vanhukset kokevat päivät pitkiksi ja raskaimmiksi, kun läheiset ovat poissa. Heille pyhien isien sanat Jumalan läsnäolosta voivat olla lohdullisia. Lisäksi seurakunnalliset vierailut, ystäväpalvelu ja jumalanpalvelusyhteys voivat konkreettisesti lievittää yksinäisyyttä.
- 4. Hiljaisuuden retriitit
Hiljaisuuden retriitit ja luostarit tarjoavat suomalaisille mahdollisuuden kohdata yksinäisyys rakentavalla tavalla: ei eristyksenä vaan hengellisenä mahdollisuutena. Valamon ja Lintulan luostarit ovat tässä tärkeitä keskuksia.
On kuitenkin tärkeää myös sanoa selvästi, että tämä näkökulma ei ole lääketieteellinen tai tieteellinen vastaus yksinäisyyden hoitoon. Se ei korvaa terapiaa, tutkimusta tai yhteiskunnallisia ratkaisuja. Se on kirkon ja seurakunnan tarjoama hengellinen ja yhteisöllinen näkökulma, johon me jokainen voimme osallistua: olemalla läsnä, rukoilemalla ja tukemalla lähimmäistä.
Haaste ja mahdollisuus
Yksinäisyys on todellinen haaste, mutta myös mahdollisuus. Pyhien isien opetukset auttavat meitä näkemään, että yksinäisyys ei ole vain sosiaalinen ongelma, vaan ennen kaikkea hengellinen kysymys.
Kun ihminen kääntyy Jumalan puoleen, hän ei ole koskaan yksin. Rukous, yhteisö ja Jumalan armon läsnäolo voivat muuttaa yksinäisyyden helvetistä taivaalliseksi lohdutukseksi. Tämä on sanoma, joka koskettaa syvästi myös meitä suomalaisia – keskellä hiljaisia metsiämme, kiireisiä kaupunkejamme ja yksinäisiä kotejamme.
Koonnut ja toimittanut:
Ortodoksi.net
Elokuussa 2025