Lähdekoodi sivulle Jumalanäidin hautakuva

== Jumalanäidin kuolonuneen nukkuminen ==
[[Kuva:Lintula_02_hautakuva_ja_hap.jpg|thumb|400 px|<center>Jumalanäidin hautakuva Lintulan luostarisssa<br><small>(kuva &copy; Ortodoksi.net / Hannu Pyykkönen)</small></center>]]
Elokuun 15. päivä on ortodoksisen kirkkovuoden kesän huipentuma, ''“elokuun pääsiäinen”'', jolloin kirkko viettää [[Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkuminen|Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen juhlaa]].<br>
<br>
=== Harvinainen, mutta kaunis perinne Suomessa ===
<br>
Juhlan aattona monissa Kreikan, Romanian, Puolan ja muiden ortodoksisten maiden seurakunnissa toimitetaan syvästi koskettava ja harras perinne: '''Jumalanäidin hautakuvan''' (Επιτάφιος της Παναγίας) saattokulkue. Suomessa tämä perinne on hyvin harvinainen, ja ortodoksisen kirkon piispainkokous on joitain vuosia sitten päättänyt, ettei palvelusta toimiteta ainakaan laajemmin. Ortodoksi.netin käytössä ei ollut nyt tarkemmat sanamuodot päätöksestä, koska kaikki julkisiksi luokitellut päätökset eivät löydy netistä.<br>
<br>
Joissakin seurakunnissa (mm. Ilomantsissa) palvelusta on kuitenkin aiemmin toimitettu. Ilmeisesti jonkinasteinen kielto tuli juuri siitä, että [[Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokous|piispainkokoukselta]] pyydettiin lupaa toimittaa tämä palvelus – ja sen sijaan annettiin ohje olla toimittamatta sitä.<br>
<br>
Suomalaisessa yhteydessä perinne pohjautunee enemmän slaavilaiseen eli Venäjältä tulleeseen käytäntöön kuin kreikkalaiseen muotoon. Palvelusta toimitetaan nykyään paljon myös Kreikan lisäksi Romaniassa, Puolassa ja muissa ortodoksisissa maissa. Suomessa asiaa on kenties hieman haitannut myös oman maamme valtauskonnon – ainakin aiempi – hieman erilainen suhtautuminen Neitsyt Mariaan – Jumalanäitiin – niin rukouksien kuin erilaisten anomusten kohteena.<br>
<br>
=== Aattoillan palvelus ja ristisaatto ===
<br>
Elokuun 14. päivän iltana kirkot esimerkiksi Kreikassa koristellaan kukilla, kynttilöillä ja tuoksuvilla yrteillä. Jumalanäidin hautakuva – puinen tai kankainen ikoni, kukin koristeltu – asetetaan kirkon keskelle.<br>
<br>
Palveluksessa lauletaan Jumalanäidin ylistysveisut (Eγκώμια), runomuotoisia hymnejä, joissa kiitetään Hänen puhtauttaan, äidillistä rakkauttaan ja taivaallista kunniaansa.<br>
<br>
Kulkue etenee hartaudella kylän tai kaupungin kaduilla. Uskovat kantavat palavia [[Tuohus|tuohuksia]], ja kirkonkellot soivat juhlavasti. Joillakin alueilla, kuten Dodekanesian saarilla, naiset sirottavat hautakuvalle basilikanlehtiä, jotka perinteen mukaan kuvaavat paratiisin tuoksua.<br>
<br>
=== Paikallisia muotoja Kreikassa ===
<br>
* '''Páros:''' Juhla saa täällä suuren kansanjuhlan piirteet. Palveluksen jälkeen valaistut veneet seuraavat ristisaattoa, ja ilotulitukset valaisevat taivasta.
* '''Kefaloniá:''' Kylissä kuten Tzanáta hautakuva koristellaan köynnöksillä ja paikallisilla kukilla, ja veisut yhdistyvät sukupolvelta toiselle siirtyneisiin hymneihin.
* '''Makedonia:''' Vuoristokylissä saattoon liittyy usein rukouksia maan hedelmällisyyden ja tuholta varjeltumisen puolesta.
<br>
=== Juuret Jerusalemissa ===
<br>
Perinne juontaa juurensa Jerusalemiin. Getsemanessa, jossa kirkon perinteen mukaan sijaitsee Jumalanäidin hauta, laulettiin jo varhaisina vuosisatoina ylistysveisuja Hänen kuolonuneensa päivänä. Pyhiinvaeltajat veivät tavan eri puolille kristikuntaa.<br>
<br>
Ortodoksinen oppi eroaa jonkin verran roomalaiskatolisesta opetuksesta Jumalansynnyttäjän kuolemasta ja taivaaseen ottamisesta. Kielteinen suhtautuminen palvelukseen Suomessa saattaa liittyä eräällä tavalla tähän opilliseen eroon, vaikka käytännössä pentekostarion teksteissä ja ikonografiassa kuolema on kuvattu hyvin samankaltaisesti kuin katolisessa perinteessä. Maamme valtakirkko - luterilainen kirkko - perustuu kuitenkin edelleen jossain määrin ''eroon roomalaiskatolisesta kirkosta'' ja siksi suhde mm. Jumalanäitiin on toki hieman erilainen.<br>
<br> 
Ortodoksisen tradition mukaan [[Tuomas Apostoli|apostoli '''Tuomas''']] ei ollut läsnä Jumalanäidin hautajaisissa. Palattuaan hän halusi nähdä haudan – mutta hauta oli tyhjä, ruumista ei siellä ollut. Tämä kertonee osaltaan Jumalanäidin kuolemaan liittyvien kirkollisten perinteiden synnystä ja eroista.<br>
<br>
=== Teologinen sanoma ===
<br>
Jumalanäidin hautakuva ei ole vain kansanperinnettä, vaan syvä teologinen julistus. Se muistuttaa, että Jumalanäiti eli ihmisen elämän nöyryydessä ja rakkaudessa, ja että hänen kuolonunensa ei ollut loppu, vaan siirtyminen ikuiseen elämään.
Pyhä '''[[Kosmas Aitolialainen]]''' sanoi: ''“Jumalanäiti on silta, joka yhdistää maan ja taivaan”''. Tätä juuri [[ristisaatto]] tässä tapauksessa kuvastaa: koko seurakunta saattaa Jumalanäidin vertauskuvallisesti taivaalliseen kirkkauteen.<br>
<br>
=== Elävä perinne muualla – ja muistot Suomessa ===
<br>
Vaikka palvelusta ei Suomessa enää toimiteta, Jumalanäidin hautakuvia on säilynyt. Niitä löytyy muun muassa Kirkkomuseo RIISAsta, joistakin seurakunnista ja luostareista.<br>
<br>
Kreikassa, Romaniassa, Puolassa ja eräissä muissa ortodoksisissa maissa perinne elää vahvana. Nuoret ja vanhat osallistuvat, usein kansallispuvuissa. Monilla paikkakunnilla juhla yhdistetään kulttuuritapahtumiin ja kansanmusiikkiin.
Osallistuminen palveluksiin ja saattoon on uskontunnustus ja osa yhteisön kulttuurista identiteettiä.<br>
<br>
=== Yhteys matkailuun ja paikallistalouteen ===
<br>
Monilla Kreikan saarilla Jumalanäidin hautakuvasaatto vetää puoleensa matkailijoita, niin kreikkalaisia kuin ulkomaisia. He osallistuvat kunnioittavasti ja kokevat näin aidon osan ortodoksista perinnettä.<br>
<br>
=== Pyhiinvaeltajien kokemuksia ===
<br>
Monet pyhiinvaeltajat kuvaavat ristisaattoon osallistumista syvästi koskettavaksi. Saaton hiljainen liike, veisut, [[Tuohus|tuohukset]], tuoksut ja lyhtyjen valo luovat tunteen, että aika pysähtyy ja taivas koskettaa maata.<br>
Eräs iäkäs kreikkalainen nainen kertoi:<br>
''“Joka vuosi, kun kuljen Jumalanäidin hautakuvan mukana, tuntuu kuin kävelisin Hänen kanssaan – kertoisin Hänelle huoleni ja saisin Hänen siunauksensa”''.<br>
<br>
=== Viesti, joka ei haalistu ===
<br>
Jumalanäidin hautakuva on elävä muistutus siitä, että usko ei ole vain sanoja, vaan yhteinen teko – teko, joka yhdistää menneisyyden ja nykyhetken, ja kokoaa eri-ikäiset ihmiset yhteen.<br>
<br>
Aikana, jolloin perinteet ovat katoamisvaarassa, kuva uskovaisten kulkemisesta yössä, tuohukset kohotettuina ja huulilla veisu ''“Iloitse, puhdas Jumalansynnyttäjä! Siunattu olet Sinä naisten joukossa”''. Hän on kuin majakka, joka valaisee kirkon jatkuvuutta ja toivoa.<br>
<br>
Ortodoksi.net / HAP<br>
14.8.2025<br>
<br>
[[Luokka:Artikkelit]]