Lähdekoodi sivulle Ylijäämä ei ole jätettä (opetuspuhe)

== Ylijäämä ei ole jätettä - elämä ei ole nollasummapeliä ==
<br>
=== Autiomaan hiljaisuudessa ===
<br>
[[Kuva:Feeding-5000-pinterest.jpg|thumb|400 px|<center>Jeesus ruokkii 5000 ihmistä<br><small>(kuva Pinterest)</small></center>]]
Maailmamme muistuttaa hiljaista autiomaata, jossa ihmiskasvot ovat kuin särkyneitä peilejä. Ihminen vaeltaa yksin, vaikka elääkin ihmisjoukossa. Tuo joukko on yksinäisyyksien summa, joka etsii epätoivoisesti merkitystä, ravintoa – jotakin, joka ei olisi vain omaa tyhjyyttään heijastava kuva.<br>
<br>
Kannamme sairauksiamme kuin kunnianmerkkejä, nälkäämme kuin identiteettiä. Ja me odotamme – mutta mitä? Ehkä sanaa, joka liittäisi elämämme palaset yhteen. Tai tulta, joka lämmittäisi tämän sielun hämärän.<br>
<br>
=== Kristuksen katse ja myötätunto ===
<br>
Tässä hajoamisen maisemassa Kristus näkee kaiken. Hänen katseensa ei ole kylmä kuin tilastoja tarkkailevan virkamiehen, vaan läpitunkeva ja myötätuntoinen. ''"Ja Hänen tuli heitä sääli"'' ([https://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?ref=Matt.14:14 Matt.14:14]).<br>
<br>
Kristus ei katso vain ulkoista, vaan tunnistaa kivun kasvojen takana, sairauden ytimessä, yksinäisyyden sielun syövyttävänä haavana. Hänen myötätuntonsa ei ole abstrakti tunne, vaan ruumiillinen reaktio – sisäinen särkyminen, jossa toisen kärsimys tulee Hänen omakseen.<br>
<br>
=== Maailman katse: näkemättä näkemistä ===
<br>
Ajan henki on tottunut katsomaan näkemättä. Ihmisjoukko on meille vain yleisöä, kohderyhmiä, äänestäjiä. Toinen ihminen on numero gallupissa, pikseli ruudulla, kilpailija elämän taistelussa.<br>
<br>
Myötätunto muuttuu etäiseksi hyväntekeväisyydeksi, joka puhdistaa omantunnon ilman että kädet likaantuvat. Toimintamme ei synny lähimmäisen kohtaamisesta, vaan strategiasta ja oman merkityksen rakentamisesta. Se on hyväntekeväisyyttä, joka muistuttaa hautausurakoitsijan pelkoa: ettei vain koskettaisi kuollutta.<br>
<br>
=== Opetuslasten logiikka: vastuusta vetäytyminen ===
<br>
Opetuslapset, käytännön ihmiset, ehdottavat tuttua ratkaisua: ''“Lähetä ihmiset pois, että he menisivät kyliin ostamaan itselleen ruokaa”'' ([https://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?ref=Matt.14:15 Matt.14:15]). Tämä on modernin yhteiskunnan ääni: “Hoitakoon jokainen itse itsensä.” Vastuusta vetäydytään vetoamalla toisten itsemääräämisoikeuteen.<br>
<br>
Tämä logiikka on pelon logiikkaa – pelkoa riittämättömyydestä, pelkoa menettämisestä, pelkoa siitä, että jos jaamme, meille ei jää mitään.<br>

=== Kristuksen vastaus: yhteisön ihme ===
<br>
Kristus vastaa logiikan perustuksia horjuttavasti: ''“Ei heidän tarvitse mihinkään mennä. Antakaa te heille syötävää”'' ([https://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?ref=Matt.14:16 Matt.14:16]). Hän ei ratkaise tilannetta yksin, vaan kutsuu osallistumaan. Vastuu annetaan opetuslapsille.<br>
<br>
Ja paljastuu inhimillinen puute: ''“Ei meillä ole mukana muuta kuin viisi leipää ja kaksi kalaa”'' ([https://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?ref=Matt.14:17 Matt. 14:17]). Tämä on pelon laskelma. Mutta juuri tästä puutteesta Kristus rakentaa yltäkylläisyyden yhteisön.<br>
<br>
=== Siunaus, joka muuttaa todellisuuden ===
<br>
Kristus ei moninkertaista vain määrää, vaan muuttaa koko tilanteen laadullisesti. Hän ottaa vähäisen, siunaa sen ja jakaa. Hänen siunauksensa muuttaa niukkuuden elämän lähteeksi.<br>
<br>
Aikana, jolloin elämä määritellään resurssien hallintana ja voiton maksimointina, tämä on kapina – todistus siitä, ettei elämä ole nollasummapeliä.<br>
<br>
=== Ylenpalttisuuden talous ===
<br>
[[Origenes]] tulkitsee tapahtumaa syvällisesti: ihme ei pääty Kristuksen tekoon, vaan jatkuu opetuslasten käsien kautta. He jakavat siunattua leipää ja keräävät tähteet – kaksitoista koria, yhtä monta kuin Israelin heimoja.<br>
<br>
Opetuslapset ovat uudenlaisen talouden palvelijoita – talouden, jossa yltäkylläisyys syntyy lahjoittamisesta, ei omistamisesta.<br>
<br>
=== Yhteisön synty ===
<br>
''“Kaikki söivät kyllikseen”'' ([https://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?ref=Matt.14:20 Matt.14:20]). Tässä ei ole kyse vain tuhansien ruokkimisesta, vaan siitä, että kaikki saivat – ja kaikki tulivat kylläisiksi. Kukaan ei jäänyt ulkopuolelle. Syntyi yhteisö, eukaristinen kokoontuminen keskellä autiomaata.<br>
<br>
Ylijäämä ei ole jätettä, vaan rakkauden ylivuotoa, todistus lahjan jatkuvuudesta. Kaksitoista koria ovat lupaus siitä, ettei lähde koskaan kuivetu.<br>
<br>
=== Vapauden lahja ===
<br>
Ihmeen jälkeen Kristus ei jää korottamaan itseään. Hän ei rakenna valtaa eikä järjestöä, vaan vetäytyy. Hän antaa ihmisille vapauden jopa itsestään: ''“Jeesus käski opetuslasten nousta veneeseen'' ... ''sillä aikaa kun hän lähettäisi väen pois”'' ([https://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?ref=Matt.14:22 Matt.14:22]).<br>
<br>
Tässä on radikaali irtisanoutuminen kaikesta manipuloinnista. Kristus ei vaadi vastalahjaa. Hänen läsnäolonsa on yhtä vahva poissaolossa kuin ihmeessä.<br>
<br>
=== Todellinen ihme: rakkauden riski ===
<br>
Todellinen ihme ei ole leipien moninkertaistaminen, vaan minän särkyminen. Se hetki, jolloin sydän avautuu, ja kädet, jotka aiemmin laskivat riittämättömyyttä, ojentuvat antamaan.<br>
<br>
Tämä on se ruoka, joka ravitsee iäisesti – se vesi, joka sammuttaa olemassaolon autiomaan janoon. Ja hiljaisuus, joka seuraa, ei ole loppu – vaan alku.<br>
<br>
Alku matkalle, jossa sydämemme tyhjä kori on ainoa kompassimme – valmis täyttymään tyhjyydestä, jotta se voisi jälleen tulla jaetuksi.<br>
<hr>
Lähde: [https://orthodoxtimes.com/bishop-of-melitene-the-surplus-of-nothing/ Maximos Pafilis, Melitenen piispan opetuspuhe]<br>
Lainaus: Origenes, Patrologiae Graeca, vol. 13.<br>
Kuva: Pinterest<br>
<br>
[[Luokka:Opetuspuheet]]